Kehittelin viikonloppuna pari rullaa ja skannasin muutaman ruudun kokeeksi. Filmi on Superpan 200, kehite Rollei RHS ja kehitetty Jobon prosessorissa (ATL-1000). Huomasin muutamissa negoissa oheisen kuvan mukaisia juovia/huntua. Kuvan kontrastia ja tummuutta on säädetty vahvasti ilmiön korostamiseksi. Voisiko tämä johtua staattisesta sähköstä? Kuvan reunoissa olevat raidat johtuvat neganpitimestä heijastuvasta valosta. Betterscanning- filminpitimet ovat muuten hyvät, mutta aukon reunat ovat liian kiiltävät, enkä ole vielä saanut korjausta aikaiseksi.
Vs: Staattista sähköä? Onkohan tuo rajaus positiivi vai negatiivi? Negatiivissa staattinen sähköpurkaus ilmenee sellaisina tummina salamina, hieman kuin tuon "ötökän" jalat. Jos meinaat taasen noita vaaleiita viiruja, niin ei niillä ole mitään tekemisä kysymyksessä olevan asian kanssa. kapa
Vs: Staattista sähköä? Mulle on käynyt samoin. Omalla kohdallani filkka oli luultavimmin kostunut kamerassa kosteassa säässä kuvatessani. Kaverilla oli nimittäin käynyt ihan samalla tavalla. Joku epäili silloin syyksi myös liian reipasta kehityspänikän keikuttelua, jotta tökötit olis vaahdonneet kehityksen aikana (vaiko kiinnityksen, enää muista niin tarkkaan...). Mutta se ei ole tod.näk. syy omalla kohdallani.
Vs: Staattista sähköä? Tuli tosiaan viriteltyä kuvaa, mutta kyseessä on talvimaisema ja positiivi, joten juovat ovat tummia negatiivissa. Nämä kuviot eivät esiinny kaikissa rullan negatiiveissa ja kehitys on melko hyvin vakioitu, joten mielestäni se ei voi olla syynä. Tiedän kyllä, miltä staattisen sähkön purkaus yleensä näyttää, mutta voisiko olla kysymys astetta lievemmästä ilmiöstä? Joskus, kun olen kiskonut pimeässä teippiä irti filmistä, näkyy himmeää hohtavaa valoa, ikäänkuin sirontaa.
Vs: Staattista sähköä? Teipin jos poistaa, hehkuu irtoamiskohta yleensä oikein kirkkaana. Yleensä jätän teipin paikoilleen ja repäisen suojapaperin poikki teipin vierestä, jolloin valoa ei synny ja lisäksi filmin pää jää jäykäksi jolloin sen saa kaikkein vaivattomimmin muovispiraalin alkuun. Olen aina ihmetellyt, mitä tarkalleen tarkoitetaan staattisella sähköllä rullafilmin taustapaperia poistaessa, tuota teipin liimasta syntyvää valoa vai itse paperin ja filmipinnan välistä purkausta. Asia ei ole tullut konkreettiseksi virheeksi koskaan, sillä olen aina noudattanut neuvoa irrottaa paperi varovasti (hitaasti) niin koko matkalta kuin teipin osalta. Hämärästi muistelisin kuitenkin, että juuri tuollaisia jälkiä kuin kuvassasi olisi kerrottu syntyneen paperia irrotettaessa. (En mene vannomaan, ja vaikka olisikin kerrottu, niin kuka on kertonut ja oliko havainto oikea, on nyt epäselvää.) Yllätyin Kapan viestistä, ja jos sitä ei olisi tullut tuohon edelle, olisin todennäköisesti vähintään arvellut staattisen sähkön olevan mahdollisen syyn. Tarkoittiko Kapa ötökän jaloilla mahdollisesti keskellä filmiä olevia jälkiä, vai voisiko teipin irrotus heittää sellaisia purkauksia? Asian testaaminen on käytännössä pulmallista. Tokihan voisi jotakin pilalle mennyttä kehittämätöntä filmiä käyttää monta kertaa aina irrottaen sen taustapaperin filmin pinnalta nopeasti ja eri tavoin, saisiko ilmi valoa. Mutta staattisen sähkön syntyyn siinä määrin vaikuttaa hyvin moni asia, ja esimerkiksi jo filmin rullaaminen kokeen jälkeen takaisin puolalle toista yritystä varten tuottanee erilaisen lähtökohdan. Ja kosteus, lämpötila yms. Onko joku nähnyt valoa taustapaperia filmin pinnalta irrottaessa, tai varmasti saanut valottumia filmiin siitä syystä?
Vs: Staattista sähköä? Tuossa paperin poistoasiassa voi olla jotain. Teipin minäkin aina katkaisen välttääkseni valoilmiötä, mutta ainakin tällä kertaa tuli kelattua filmiä spiraalille aika vauhdikkaasti. Täytyypä ottaa rauhallisesti ensi kerralla, kuiva ilma, muovispiraali ja keinokuitua vaatteissa voi olla aika paha yhdistelmä.
Vs: Staattista sähköä? En ole koskaan nähnyt taustapaperista tulevan mitään sähköpurkauksia. Sensijaan teipin repäisy niitä joskus tuottaa, mutta ei niistä ole filmille kuvia tullut. Ilfordin filmeistä ainakin saa kipinää. Tuon esimerkkikuvan jäljet näyttävät kyllä epäilyttävästi vaahtoamisen tms. asian aiheuttamalta epätasaiselta kehitykseltä. Vaahtoaminen sinänsä ei ole ongelma jos nestettä on vain tarpeeksi (juuri muutama päivä sitten tein oikein empiirisen testin tästä). Tiedä sitten Helin mainitsemasta filmin kostumisesta. En ole sellaisesta kuullut enkä sellaiseen törmännyt. Lähimmäs sitä lienen päässyt laittaessani laakafilmejä kasetteihin trooppisissa oloissa todella hiostavan pimeäpussin sisällä. Tuloksena sitten jälkiä hikisistä kännyistä jne..
Vs: Staattista sähköä? Näyttää minustakin vaahtoamiselta... tai jos spiraali on päässyt nousemaan vaikka osittain nestepinnan yläpuolelle, saattaisi tulla tuon näköistä. Joskus näin käyny itelle.
Vs: Staattista sähköä? Käytössä oli Jobon 2500- sarjan purkki ja kaksi filmiä kelattu samalle spiraalille, joten nestettä oli melkein puoleen väliin purkkia vaakatasossa. Kun prosessori pyörii n. 60 rpm, niin filmi viettää aikaa nesteen yläpuolella alle sekunnin. Tuntuu aika lyhyeltä ajalta, jotta raitoja syntyisi, vaikka lyhyehkö kehitysaika olikin (5:15). Seuraavalla pyörähdyksellä vaahto ei enää samaa kuviota muodosta. Tämä on varmaan taas niitä ilmiöitä, joita (toivottavasti) ei pysty enää toistamaan. Harmittaa vaan, kun prosessin pitäisi olla hallinnassa, mutta tällaista vaan tapahtuu. Ei tämä kehityshomma taida mitään insinööritiedettä olla
Vs: Staattista sähköä? Jobon spiraaleissa on sellainen pieni punainen kieleke, joka napsauteteen kiinni, kun ensimmäinen filmi on kelattu pohjaan. Se estää seuraavan filmin menemisen liian pitkälle. Tarkistan aina, että toinen filmi osuu tähän vasteeseen, joten ei pitäisi olla päällekkäin.
Vs: Staattista sähköä? Ok, moottoroitu pyörivä agitointi meni vähän ohi. Ettei kyseessä olisi bromide drag -nimellä tunnettu ilmiö? Toisaalta siihen olen törmännyt lähinnä kinon reijityksen kanssa joskus ja laakafilmin kanssa jonkun kerran (laakafilmillä moottoroidulla kehityksellä). En kuitekaan tuon näköisenä.