Heippa! Olen aloittanut valokuvauksen jo lapsena, eka kamera oli filmipokkari. Filmipokkaria seurasi huono digikamera, sitten parempi kamera ja muutama vuosi sitten tuli hankittua Canonin 550D. Laitteet ja tekninen taitoni valokuvaukseen ovat kehittyneet siis huomattavasti. Harrastukseni on nyt ollut tauolla - innostuksen puutteen vuoksi. Ei jotenkin tunnu mielekkäältä lähteä räntäsateeseen kaupungille ottamaan tunnelmakuvia tai ajaa työpäivän jälkeen meren rannalle kuvaamaan auringonlaskua. Joskus aikaisemmin näin paljonkin vaivaa valokuvauksen eteen, se oli varmaan sitä nuoruuden intoa silloin. Onko teillä muilla koskaan samanlaisia tuntemuksia? Miten pääsitte ylitse niistä? Miten saisin itseni taas liikkeelle etsimään sitä täydellisintä kuvakulmaa? Hyvää viikonloppua.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Jos ei kiinnostusta ole, niin en tiedä löytyykö sitä pakottamalla. Eihän tämä vuodenaika kyllä mitään innostavaa ole meille monille, ehkä kannattaa kokeilla keväällä. Jotain ajatuksia mistä voi koittaa innostusta hakea: -Katsele muiden kuvia -Edelliseen osittain liittyen, koita etsiä omaa tyyliä tai alaa: maisemakuvaus, henkilöt, harrastuksiin liittyvää kuvausta. Tuleeko kuvia katselemalla ajatuksia, että haluaisi itse kokeilla luoda jotain samantyylistä ("kopiointi" voi joskus olla ihan hyväksi") -Alan opiskelu - taiteelliset ja tekniset puolet, vaikka alan kirjoja lukemalla -Joidenkin kuvaprojektien tai tehtävien tekeminen (jos ei tunnu liian pakotetulta); esimerkiksi näitä kuva päivässä, tai tietyn teeman valitseminen jollekin viikolla/kuukaudelle jne. Itseään voi haastaa myös teknisesti, esimerkiksi käyttää tiettyä kiinteää objektiivia tietyn ajan. En ajatellut tuota kalustoaspektia esille, mutta mainitaan nyt kuitenkin. Oletko tyytyväinen nykyiseen kameraan ja kalustoon? Ehkä toisen tyyppinen kalusto voi tuoda erilaisia puolia kuvaamiseen. Ehkä ensin pitäisi kuitenkin löytää se innostus muilla avuilla, tai se voi olla hyvin ohimenevää.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Minä olen ylläpitänyt innostusta erilaisiin porukoihin hakeutumalla; kuulun kahteen valokuvauskerhoon ja olen osallistunut kursseille.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Valokuvauksen historia, etenkin ns. humanistisen valokuvauksen traditio on minulle tärkeä. Olen kuitenkin huomannut omalla kohdallani että kuvaaminen aiheuttaa kuvaamista. Mitä enemmän kuvaan sitä mielenkiintoisempaa se on ja sitä enemmän minulla on syytä ja intoa kuvata. Vaikka kuvat eivät mitään mestariteoksia ole, niin niistä kuitenkin aina tulee ajatuksia, ideoita, oppia ja intoa. Ja tekee taas mieli kuvata lisää EDIT No, jostakin syystä tämä toimii kyllä selvästi voimakkaammin jos kuvaan filmille. Sori siitä. EDIT2 Typo korjattu
Vs: Miten päästä taas alkuun? No mulle tuli kanssa välineajatus tähän ekana. Sellainen että joillain sitä vaan lopahtaa into koska siirtyminen digiin ei ole käynyt sujuvasti. Ei huomaakaan että sillä on kuitenkin jotakin merkitystä että hienoimmistakin uusista kameroista filmi puuttuu. Tällaisen tyyppitapauksen tiedän olevan olemassa, vaikka digiin sujuvammin siirtyneet voivat herkästi olla toista mieltä ja nähdä siinä vain tekosyitä. Jos ei hudaa, niin ei hudaa. Eikä toisaalta aika entinen koskaan enää palaa. Jaa niin, tärkeä linkki unehtui. http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/board,38.0.html EDIT. No minähän luin aloituksen huolimattomasti. Ei tässä ehkä oltukaan kuvattu kovin pitkälle filmille ja digiin on siirrytty monia kameroita sitten. Lähtökohta vastaukselleni oli siis erehdys.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Paras konsti usein (lue aina) on välttää sen ilmeisimmän kuvaamista. Kun miettii mitä kuvillaan haluaa sanoa, ei ota vaan tekee kuvia, keskittyy kuviin eikä kuvaukseen jaksaa aina vaan uudestaan lähteä tekemään uutta.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Oman innostukseni palautti kun ei varsinaisesti enää harrasta valokuvausta vaan ottaa vermeet mukaan duuniin, kyntöpellolle, kavereiden luo, sukulaisreissuille ja muihin harrastuksiin. Ottaa kuvan silloin sun tällöin. Joskus ennalta harkiten joskus vain tilanteen innottamana. Kännykamera on aina mukana. Parhaimmillaan kännykuvan tekninen laatu on aika kiva, vaan ei se ihmeitä tee. Sille oikealle kameralle on kuitenkin vielä käyttökohteensa, kunhan on mukana vaikka vain normaalioptiikan kanssa. Nyt voisi harkita, hintojen pudottua, 4k action kameraa ja "valokuvata" yksittäisruutuja videosta.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Varmaan tuossa tilanteessa pitäisi käydä tekemässä sukupuolileikkaus ja sitten vain valloittaa sosiaalinen media kuvilla.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Oman suvantovaiheeni ylitin palaamalla filmiaikaan. Kuvailin hetken Nuoruuden haaveilla, Hasselin 500C:llä. Niitä saa nykyään halvalla.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Itsellä auttoi, kun rupesin opettamaan lähisukulaisia valokuvauksen saloihin. Otin serkun mukaan ja opetin ns. kädestä pitäen "livenä" ulkona kaupungilla ja maaseudulla kameran toimintoja, objektiiveja ja annoin hänen oivaltaa itse. Samalla innostuin itsekin taas kuvailemaan enemmän ja sain uutta intoa. Kaluston vaihdoin kevyempään ja olen keskittynyt enemmän kiinteisiin. Valokuvauksesta saa jotenkin enemmän "irti", kun joutuu käyttämään jalkazoomia ja miettimään, mitä ja miten kuvaa. Toki tämä on yksilöllistä.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Alan koulutuksesta jo mainittiinkin ja itsekin olen saanut innostusta erilaisista kansalais- ja työväenopistojen järjestämistä valokuva-aiheisista kursseista. Niitä on monenmoisia keskittyen joko johonkin osa-alueeseen, esim. valaistukseen, sommitteluun jne. ja sitten on erilaisia työpajoja joissa tehdään monenlaisia kuvaustehtäviä ja sitten yhdessä arvioidaan tuloksia jne. Hinnaltaan tuollaiset kurssit ovat yleensä hyvin edullisia, joten kannattanee ainakin ottaa selvää, minkälaista alan kurssitarjontaa on omalla kotiseudulla.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Ota kamera mukaan ja otat vain yhden kuvan. Enempää et ota. Kaikkien kannattaa kokeilla tätä.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Matkusta jonnekin kivaan paikkaan. Kotimaassa tai ulkomaille, ihan sama kunhan perillä on kuvattavaa.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Vaikka laitteiston hankinnoille naureskellaan, niin monesti se silti toimii innoituksen lähteenä. Jos sinulla on ollut pelkkä kittilinssi, niin valovoimainen objektiivi tuo kuvaukseen uuden ulottuvuuden ja tuskin on kovin kallis. Tai siirryt pelkkiin käsin tarkenteisiin linsseihin.
Vs: Miten päästä taas alkuun? <SIZE size="5"]Valokuvausinnon suurin tappaja on tunne että omistaa nyt kaiken tarvitsemansa kaluston.</SIZE>
Vs: Miten päästä taas alkuun? Mua auttoi kuva päivässä-projekti. Joka päivä 1 harkittu tai kohdalle sattununut tilanne josta kuvan laitoin kuvat.fi sivulleni. Usein kun löysi hyvän kuvausaiheen, niin piti palata seuraavana päivänä ottamaan sen. Pyrkimyksenä ottaa ajatuksella joku kuva, missä on joku juttu, ja erilaisiakin saisvat olla. 3 täyttä vuotta olen sitä tehnyt, viime vuonna tein hetken, mutkun arki pyörii pienissä ympyröissä niin ei aiheita tälläerää löydy kovin helposti. Kun projekti jäi syksyllä jäihin, niin eipä sitä työkuvien lisäksi ole juuri muita kuvia otettu. Ensimmäinen vuosi otin kaikki kuvat Canonin D 20:llä ja EF 35/2:lla, muina vuosina myös kännykällä. Ekan vuoden kuvat on mieluisampia, vähempi kikkailuja ja enempi ajatusta.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Mä olen myös kokenut että mitä useimmissa taidenäyttelyissä käy sitä varmeemmin niiden jälkeen palaa taas kuvaamaan uudella ajatuksella. Elikkä taidenäyttelyitä kiertämään ilman kameraa.
Vs: Miten päästä taas alkuun? Voi tietenkin. Mä en vain nettikuvien suhteen saa sellasia fiiliksiä kun aitojen teosten katsomisesta. Kyllä se näyttelypaikka ja kaikki muu luo tunnelmaa.