Kyse oli mun mielestä koko ajan ostokuiteista. Pahoittelen jos en huomannut että oli siirrytty myynnin puolelle.
Nykyinen tyttöystävä on jopa itse innostunut valokuvaamaan, eikä minua haitannut yhtään, että 'jouduin' etsimään hälle sopivan kameran. Ja osaapa hän nykyään olla luonnollisesti kameran edessä. Ei se tosin aina ymmärrä, miksi sen kämpän keittiöön pitää rakentaa studio tai herätä aamulla aikaisin kuvaamaan, kun valo on silloin sopiva tai kun pitää yöllä lähteä kävelemään rautatien vartta, kun tuli 'sellanen yks idea'. Tässä vaiheessa suhdetta molempien rahat ovat vielä omia, joten siitä ei ole ongelmaa. Lähinnä ihanaiseni naurahtelee, kun kerron innoissani hankinnoista. Onpa joskus antanut vähän rahaa lainaankin, kun on itsellä ollu budjetti sen ratkaisevan verran vajaa.
Ilmeisesti mulla on tämä harrastus vielä hyvin kontrollissa, kun ei ole tullut valituksia. Itseasiassa aika äskettäin vaimo totesi: "On se hyvä, että sä oot nyt noin innostunut valokuvaamisesta." Tämä liittyy siihen 40 kriisiin, kun kaikki oleellinen on olemassa ja ns. ura on lakipisteessään ja päällimmäisenä on ajatus: "tässäkö se nyt oli". No, työpaikan vaihdon ja hyvän harrastuksen avulla maailma on taas paljon parempi. Eiköhän parisuhteessa ole hyvä olla niitä yhteisiä juttuja ja sitten taas omia juttuja. Mulle tämä valokuvaus on se oma juttu. Tekee jopa 15 vuotiselle parisuhteelle hyvää, kun lähtee päiväksi kuvaamaan ja vaimo saa tehdä omiaan. Tietysti se edellyttää, että ne perusvelvollisuudet tulee hoidettua. Ja sitten pitää tietysti tehdä jotain hyvää yhdessäkin. Rahasta meillä ei puhuta. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei ole ;-)