Tuosta rahajutusta. Itse käytin vaimoon aikoinaan semmoista kikkaa kun piti saaha purjelautaulukamaa, että pyysin myyjältä kolme kuittia. Vaimolle näytin yhden -kolmanneshinta oli sen mielestä jotenkin käsitettävä ja hyväksyttävä.
Täh? Siis niinkun kolme samanlaista kuittia, vai että pyysit, että voiko hinnan jakaa kolmelle kuitille, joista yhden sitten näytit vaimolle?
Kaikki hyvät parisuhteet perustuvat hyvään kusetukseenko? En ole mikään parisuhde terapeutti, mut ihan puhtaalla lähiöjärjellä ajateltuna kusetus ei ole hyvä pohja parisuhteelle. Tosin olen yksinkertainen enkä oikee hiffaa noita juttuja
Noo, toiset haluaa tietää ja toiset ei. Yltiörehellisyys on harvoin kannattavaa tai haluttua toimintaa. Ainakaan parisuhteessa. Sellaiseksi itseään väittäminen on toki parisutessa hyödyllistä, vaikka onkin kusetusta ;-)
No jos kuittien väärentämisen ja yltiörehellisyyden väliin ei muuta mahdu ni olet luultavasti oikeessa. Mut niinku sanoin
Juu, en sanoisi tuota kuittien väärentämiseksi, mutta ihan miten vaan. Toiset toki tilittävät raha-asiansa vaimoille ja miehilleen tarkasti. Itse en ollut sellainen, toivottavasti muiden mainostettu rehellisyys on kannattanut. Olen neuvonut vähemmän tilittävään toimintaan muitakin. Yksikin luokkakaveri oli käynyt vieraissa ja poti siitä sitten huonoa omaatuntoa, ajatteli heittäytyä rehelliseksi ja kertoa vaimolle. No, neuvoin olemaan olematta ääliö ja unohtamaan moisen. Tehtyä ei saanut tekemätömäksi, eikä vaimo tiedosta mitään hyödy, eikä ilostu tästä loistavasta rehellisyydestä. No ero tuli sitten kolmen vuoden päästä, vaimon uskottomuuteen. Sic transit gloria mundi ;-)
Mä kyllä tietyllä tapaa kadehdin kaikkia joiden toinen puolisko suhtautuu valokuvaamiseen positiivisesti tai edes että ei välitä...
Tuosta täydellisen rehellisyyden vaatimuksesta: kukaan meistä ei voi noudattaa sitä. Täysin mahdotonta. Sosiaalinen kanssakäyminen muuttuisi täysin mielettömäksi. Esimerkit eivät ole todellisisa, mutta mahdollisia, joskin mielikuvituksettomammasta ja lievimmästä päästä: (jokainen keksiköön muita parempia kauhuesimerkkejä äärimmäisestä rehellisyydestä) En taatusti kerro lapselle, että hänen piirroksensa on käsittämätön sotku, vaan juttelen siinä olevista söherryksistä aivan kuin ymmärtäisin. En varmasti sano tyttärelleni hänen meikkiensä sopivan paremmin Iron Maidenille kuin viisitoistavuotiaalle. Se ei ole rakentavaa, vaikka se olisikin totta. Etsin vaimon kanssa jonkin tavan opettaa hänelle tuo meikkaustouhu ilman riitaa. (meillä ei ollut tätä ongelmaa) Ja en taatusti tee vaimolle tarkkaa tiliä kamerahankinnoista. Se ei ole epärehellistä, vältän ainoastaan hedelmättömän riidan. Minä ostan ne kuitenkin. (ja hän ei fiksuna ihmisenä pakota minua tilittämiseen)
Itse en halunnut tietää mitään vaimon ratsastusharrastuksen kuluista, kun kuulin että en halua ;-) Sopi minulle hyvin. Itse asiassa minusta oli hienoa jos on niin innostunut että on valmis uhraamaan paljon rahojaan, se on -tai ainakin voi olla yhdenlaista omistautumista. Täytyy varoa yleistyksiä..
Ja "mikä siippa"-kuoro saa yhden jäsenen lisää. Ei tämmöstä kestä pirukaan, niin eipä ole valittamassa. Kurre ja pojat ei toisaalta valita, niin kauan kun heillä on ruokaa kupissa ja vettä pullossa Mallina ne ei oikeen taho pysyä paikallaan. Noin yleisesti ottaen tuntuu olevan aina vain enemmän ja enemmän se" minä ja vain minä" mentaliteetti joka tuntuu aiheuttavan närää harrastusten suhteen. Gyl mää simmosen akan itelleni huolisin, jolla on jotain korvien välissä ja osaisi suhtautua edes neutraalisti minunkin harrastuksiini.
Valokuvaajan puolisolla ja kanakoirilla on oltava 1 hivenen yhteinen piirre, joka pidemmässä juoksussa muuttuu hyveeksi....soveltuva tyhmyys.
Vaimo suhtautuu periaatteessa positiiveisesti kuvausharastukseen, ja kuvaa itsekin. Ainoa ongelma on se, että kuvaaminen ei saisi viedä koko huomiota eikä paljon aikaa Harrastukseen käytetystä rahasta ei tarvitse tapella kunhan pystyn perustelemaan hankintani, mutta aika taas on ongelma. En myöskään pysty lähtemään mihinkään kuvausreissuille ilman perhettä, koska vain työpaikalla viettämäni aika on omaani, muu on perheen aikaa.
Niin eikä se ole varastamista, kun puolison lompakosta ottaa rahaa, eikä se ole väkivaltaa kun ottaa puolisonsa väkisin. Kysehän on vain siitä mihin kukin itselleen asettaa rajat.
Nimenomaan. Meillä on siis erilaiset rajat. Rehellisyyden ilmapiirin jeesuskodissa toki kaivellaan toisten kukkarot jotta avomielisyys on hyvä. Ja varastamista on jos pimittää kukkaronsa. En siis katso että puolisoni olisi pitänyt kaivella kuitteja kukkarostani. Ne tekstiviestitkin näytetään jotka halutaan, eikä ole varastamista jos ei kaikkia viestejä jaa rehellisyyden nimissä puolison kanssa.