Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Materiaaliahan on. Amazon tarjoaa 369 710 kirjaa hakusanoilla "Art of photography". Valitsee siitä vain mieleisensä.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Aivan totta. Musiikkikin (klassinen musiikki siis) auttaa ainakin minua rytmin ja sommittelun ymmärtämisessä (mutten osaa selittää miten)
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Totta tämäkin, ja katselenkin muiden harrastajien ottamia kuvia päivittäin, juurikin siksi etten oikein tue semmoista lähestymistapaa että katsellaan vain sitä minkä muut sanovat olevan parasta (pätee kaikkeen muuhunkin kuin valokuvaukseen). Siltikin, olisi varmasti hyvä katsella läpi sellaisia valokuvauksen "mestariteoksia" jotka ovat saaneet moista arvostusta osakseen. Varmasti niissä on siis jotain erittäin hyvin onnistunutta ja ainutlaatuista, mistä voisi inspiraatiota harrastelijakin absorboida. EDIT: Tottakai materiaalia on. Kysyinkin, että mistä sitä kannattaisi aloittaa tai mikä olisi hyvä tapa löytää näitä klassikoita, muuten kuin tilaamalla Amazonista 369 710 kirjaa
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Ainakin omalla kohdalla uuden oppiminen pitää mielenkiintoa yllä, niin työssä kuin harrastuksessa.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Pitäisi varmaan ensin uskoa, että filmille kuvaaminen ei paranna kuvan sisältöä. T Jukka
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Toki, olen tuosta aivan samaa mieltä. Uuden oppimisen ei vain tarvitse tapahtua muiden ihmisten ehdoilla.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Ei kai kukaan niin kuvittelekaan. Välineitähän ne vain ovat, filmit ja kennot ja optiikat, väline sen mukaan mitä halutaan, vasaralla lyödään nauloja ja porakoneella tehdään reikiä.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Osuvampi kysymys, pohdinta lienisi useinkin "Mihin kehittyä...", ja vasta tuon jälkeen "Miten..".
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Tai miten kehittää kuvaajana,juuri tulin kehittämästä laakaa,tämän aamuinen otos.Pian esillä
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Kyllä mä ainakin alitajuisesti kai kuvittelen. Kun noita filmikuvia katsoo vaikka viikon päästä, ihmettelee, mikähän niissä tuntui oikein ihmeelliseltä silloin kun otti tai vielä seuraavana päivänä. Ihmiset vierastaa järkkärin edessä olemista, pieni kamera on huomaamattomampi, paskan puhetta se on sekin. T Jukka
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Samoin puheet bokehista, piirrosta yms on täysin turhaa. Useimmille käyttäjille riittäisi vanha digijärkkäri + kittilinssi, 10 miljoonaa pikseliä, kuten esim. SakkeM, RB ja PPotka ovat monesti maininneet. Nyt olisi myytävänä canon 20D palstalla 100 eurolla. Siinä olisi rahoille todellista vastinetta. T Jukka
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Kritiikki on ainakin mua opettanut valtavasti, välillä on siepannut aika valtavasti mutta hyväksi se kaikki on ollut. Ensin olis hyvä opiskella perusasiat, ja sitten voi katsella muiden ottamia kuvia. Jos ei ole perusasioista ymmärrystä, niin toisten kuvien katsomisesta ei ole paljon hyötyä. Virallinen opiskelu on aika mielenkiintoista, ja näin digikuvauksen aikana lähes ilmaistakin, kiitos yrittäjän oppisopimuksen
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Välineiden käytön oppiminen on tietysti tärkeää. Siis teknisen taidon kehittäminen ja oppia huomaamaan erilaisten asetusten vaikutus lopulliseen kuvaan. Ja tämähän on kokeilemalla ja innokkaalla harjoitelemisella jokaisen opittavissa. Sen jälkeen kait täytyy miettiä mitä ryhtyy dokumentoimaan. Valokuvaaminenhan on dokumentointia eli kuvallista informatiota. Niinpä dokumentoija joutuu seuraavaksi pohtimaan miten esittää asiansa katsojien ymmärrettäväksi. Ja siinäpä sitä askaretta sitten onkin. Valokuvauksen kaukaisesta alusta lähtien on uskottu valokuvauksen syrjäyttävän kuvaamataiteen taidemuotona, mutta vielä ei ole merkkejä siitä näkyvissä. Joten innokkaasti vaan dokumentoimaan.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Markku kuitenkin aloitti tämän keskustelun kaukoviisaasti nimenomaan digipuolella. Pitää siis yrittää keksiä jotain joka digissä on erityisen hyvin... Aivan ekaksi tulee mieleen se, että kuvista saa nopeammin palautetta. Osin jo ihan takanäytöltä katsoen ja viimeistään sitten 5 min kuluttua kotiin tulemisesta kun on päässyt tietokoneen ääreen. Ei omien kuvien näkeminen sinänsä ole yhtään sen varmempi tapa oppia valokuvaamista kuin markun ehdottoma exifien katsominen. Mutta jos on yleistä tietoa valokuvauksesta, kuvataiteesta tai edes jonkun sortin visuaalisuudesta, niin kyllä se silloin vie eteenpäin. Siis yhdistettynä: valokuvaamisen opiskelu, sen tekeminen ja omien tuotosten ihmettely. Sitäpaitsi digikuvia on helpompi jaella eteenpäin ja upata nettiin. Antaahan se ainakin teoriassa mahdollisuuden palautteen saamiseen. Ja vaikkei muuta palautetta tulisikaan kuin fb tykkäyksiä, niin tämä kuvien "julkaiseminen" tuo useimmille meistä motivaatiota valokuvata lisää ja myös katsella muiden ottamia kuvia. En siis yhtään ihmettele, että tänä netin ja digitaalisuuden aikana valokuvaaminen on suositumpaa kuin koskaan. Se on hyvä asia jo itsessään. Ja olisi vielä parempi jos kuvat olisivat hyviä ja niitä olisi rakkaudella ja taidolla työstetty.
Vs: Miten kehittyä kuvaajana. Digitaalisen (riippumatta siitä onko kuva skannatusta filmistä vai jo alunperin digitaalinen) yksi oikein hyvä puoli on ainakin minulle se, että voin tehdä samasta kuvasta erilaisia versioita. Usein katson jotakin kuvaa pitkään ja moneen otteeseen ennenkuin alan nähdä, mihin siitä oikein on ainesta. Sitten siitä voi tehdä erilaisia versioita ja katsoa mikä toimii milläkin tavalla. Tavallaan on oikeinkin mukavaa, kun jonkun kuvan kohdalla on tunne, että tästä kyllä vielä tulee jotakin, mutta en oikein tiedä mitä. Sitten kun aikansa pähkäilee, niin vähitellen huomaa, että näinhän tämä pitää... hauskaa. Toki käy toisinkinpäin, kuvassa näyttäisi kaikki "olevan kohdallaan", mutta silti se on auttamattoman tyhjä ja sisällyksetön ja näen ettei siitä millään vääntämisellä tule yhtään mitään.