Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Oletko tosissasi? Se mitä olen väliheittojasi lukenut niin toivon vakavasti että heittä silkkaa läppää.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? No kerrotaan sitten oikeasti oma mielipide tähän aiheeseen, vaikkakin eiköhän tämäkin väännetä jotenkin helpommaksi digidigillä kuvatessa. Mutta eipä oikeastaan kiinnosta, koska omassa valokuvauksessani kameran iällä ja ominaisuuksilla on suuri viehätyksensä. Arvostan suuresti perinteistä valokuvaustekniikkaa sekä perinteisiä vedostusmenetelmiä. Näinä kulutusjuhlan ja kertakäyttökulttuurin aikoina haluan ylläpitää perinteisiä menetelmiä ja olla osaltani ylläpitämässä näitä taitoja. No mutta itse asiaan: Itsekriittisyys kuvaa ottaessa esiintyy seuraavasti: - Kun kuljen valokuvaamassa, mietin pitkään ja hartaasti, otanko kameran esille - Kun olen päättänyt ottaa kameran esille, pyrin sommittelemaan kuvan tarkasti - Sen jälkeen tarkistan valotuksen tekemällä useita mittauksia eri kohdista kuva-alaa - Kun mittaukset on tehty, tarkistan kuvan sommittelun - Mietin tämän jälkeen minkälaisen syväterävyysalueen kuvaan haluan - Mietin vielä kerran minkälainen kuvasta tulee, ja mitä haluan sen olevan - Kun kaikki valmistelut on tehty, mietin vielä kerran, haluanko todella ottaa tämän kuvan vai en - Jos on epäilys siitä, että kuva ei ehkä ole ottamisen arvoinen, jätän sen ottamatta - Vasta jos olen todella varma asiastani, painan lankalaukaisinta Kehityksen jälkeen pyrin arvioimaan negatiivia, ja miettimään onko kuva onnistunut. Vedostamisen yhteydessä yleensä minulla on jo melko selkeä kuva minkälaisen kuvan haluan mistäkin negasta vedostaa. Kuitenkin pyrin varmistamaan asian seuraavasti: - Vedostan suoran printin mahdollisimman suuresta kuva-alasta - Mietin suorasta printistä mikä mahdollisesti olisi järkevin rajaus negasta - Usein rajaan vain sen verran mitä on pakko paperin koosta, muodosta ja reunojen rajaamisesta riippuen - Kun olen päättänyt rajauksen, pyrin vedostamaan itseäni miellyttävän kuvan Kun vedostusurakka on päättynyt, tarkastelen vielä kriittisesti kuvia, ja mietin miten pystyisin parantamaan kuvaa joko kuvaamalla aiheen uudestaan tai tekemällä paremman vedoksen. Kaikenkaikkiaan itsekriittisyys valokuvauksessa on hyvästä ja mielestäni johtaa parempiin valokuviin. Mutta itsekriittisyys pitää viedä jo hetkeen jolloin miettii ottaako kuvan vaiko ei. Ei pelkästää julkaiseeko jonkun kuvan netissä vaiko ei! P.S. Itsekritiikkiä voisi harrastaa myös useissa kommenteissa valokuvausfoorumeilla...
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? En ole kohdistanut tuota minun kommenttiani erityisesti ketään kohtaan, korjattakoon nyt sen verran. Pitää yrittää valita sanat jatkossa paremmin. Yritin nyt vain muotoilla tämän asian sanoiksi noin yleisellä tasolla, ilmeisesti onnistuin siinä melkein. Olen "kuvitellut" joskus huomaavani, että ihmiset ottavat joskus tuota kritiikkiä vastaan hieman raskaalla otteella. Ja huumori on yllättävän vaikea laji Itsestä tuntuu, että se palaute voi tuntua yllättävältä ja jopa hieman raskaalta, jos ei ole ensin itsekäynyt läpi sitä tuotantoaan itsekriittisesti läpi. Näin on tapahtunut ainakin omalla kohdalla, sittemmin sitä on myös oppinut olemaan välittämättä, jos palautteen on kokenut jollakin lailla sellaiseksi, että se ei vie omaa tekemistä eteenpäin. Mitä tulee kuviin, niin ottaessani vaikkapa 500 kuvaa näytelmän promomateriaalia varten, kelpuutan niistä esille laitettavaksi 10-15 kappaletta. Ja itsekritiikistä keskustelemiseen ei välttämättä tarvitse kuvia
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Joo ei toki tarvita kuvia keskusteluun Mutta siis ihan aikuisten oikeasti kolmenvuoden kokemuksella netti arvostelusta, niin minula on kohtuulisen hyvä muisti yhdistää ihmiset ja kuvat, olen tehnyt tämän teemoilta huomion että suurimmat laadun vaatiat tuottavat itse nauretavaa shaissea, joka on ilmeisesti äly kysymys? Sillä mielestäni valokuvaus on älylaji ja kuvavista näkee onko pienitäkään taipumusta visuualisuuteen, kyllä joka jätkä ottaa sen teknisesti täydellisen kuvan tunin opetuksen jälkeen. Päätelmä perustuu seuraavaan että jos olisi kykyä hahmottaa valokuvaa, niin olettavasti kyseinen henkilö toteutaisi noita omissa kuvissaan. Onistumis suhteestä prosenteina on mahdoton puhua kattavasti sillä esim. urheilu kuvaiksessa tulee paljon enemmän huteja kuin esim maisema kuvauksessa. Aika on myös huono määrre, joku voi sano että viisi kuvaa vuodessa ja hän ehkä kuvaa viisi kertaa vuodessa, esim. minä kuvaa lähespäivittäin ja olen sitä tehnyt jo vuosia, kuvia on jotain 40 000 ja niistä 2000-4000 on julkaisu tai käyttökelposia Suomen kuvapalvelussa minulla on +1800 kuvaa viime vuodessa kuvattuna. Itse olen itselleni tehnyt sellaisen rajan että kun kuvia ei enään katsota lopetan niiden julkaisemisen, so far on hyvin katsottu.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Kuvasi ovat siis onnistuneita, kunhan joku internetissä niitä katsoo? Hauskaa ainakin foorumeilla, joilla ennen klikkaamista ei voi kuvaa nähdä.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Mäkkärillä on minusta paljon hyviä pointteja, olen samaa mieltä aika monesta asiasta. En ole aivan samaa mieltä tuosta itsekriittisyydestä kuvaa otettaessa, itse koen tuon asian ennemminkin suunnitteluna ja jonkin jo etukäteen asetetun mielikuvan tai tunnelman tavoitteluna. Tähän voi tietenkin sanoa, että eikö tämän ole juuri jollakin tavoin luovuuden rajoittamista, mutta en kyllä koe sitä niin. Luova kuvaaja voin olla ilman kameraakin, kun sitten otan sen kameran käteen, niin yritän sitten realisoida niitä ajatuksiani. Digitaaliset kamerat olen kokenut sen takia harrastusta kannustavina, että niin on todellakin helppo kokeilla ilman filmikustannuksia(...ja ilmaisuus on suhteellista...). Filmillä tuo Mäkkärin kuvailema prosessi on tarpeellinen ja järkevä monessa mielessä. Esimerkiksi tuo näytelmänkuvauksen olen tehnyt filmivehkeillä niin, että katson ks. näytelmän harjoitukset useamman kerran, mietin haluamani kuvat etukäteen selviksi. Sitten ne vain otetaan. Mitä tulee tuohon laadun vaatimiseen ja sitä "pyytäviin" ihmisiin sekä heidän kuvalliseen tuotantoon, niin onko sillä nyt oikeasti väliä? Minusta ne ihmiset voivat esittää niitä mielipiteitä kaikesta huolimatta, ja niistä mielipiteistä voi oikeasti ottaa myös oppia, jos niin haluaa. Ja minusta tuntuu, että tämän harrastuksen parissa seikkailevien ihmisten spektri piponkulutuksen suhteen kyllä vääristyy tämän tyyppisen median takia kenties aika paljonkin?
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Tosin Mäkkäri kuvaa ISOA filmiä, jossa kuvamäärät ovat väkisinkin rajoitettuja ja samoin työmäärä kuvaa kohden on suuri, rajoitus tulee oikeastaan pakostakin. Ei varmasti ole pelkästään negatiivinen asia, mutta en ehkä aivan aloittelijalle suosittelisi. Kinofilmillä pystyy kyllä halutessaan ottamaan kuvia rennosti, niin teen itsekin. Hinta ruutua kohden esim. mustavalkofilmillä jää kovin pieneksi ja sillä digijärkkärisetin hinnalla saa aika monta ruutua.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Itsekkin olen kuvannut joskus keskikokoa, joka sekin jo nosti tuota harkitsemisen määrä varsin kiitettävästi.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Olen kanssasi täysin eri mieltä, mutta se johtunee siitä, että meillä on täysin eri käsitykset teknisesti täydellisestä kuvasta.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Minusta teoriassa täysjärkiselle pystyy selittämään tunissa kameran toiminot ja hän sen jälkeen pytyy itse ottamaan kuvan jonka valotus ja tarkenus on siinä. Ymmärrän erimielisyytesi hyvin sillä sanan varsinaisessa merkityksessä ei täydelistä kuvaa voida yhteisesti sopia koska sitä ei ole standardisoitu, minulle teknisesti täydellinen kuva on selainen missä kamera tekee juuri sen mitä haluan. Ongelmallista näissä keskusteluissa on tosiaan se että ei ole selviä määreitä asioista, mutta minusta tekniikkan hallitseminen on sitä että ymmärtää miten aukko ja aika vaikuttaa ja osaa säätää kameran haluamakseen. Nyt meillä on se mitä jaapanilainen insinööri automaatti toiminnoillaan hakee siis liike kuvissa lähdetään TVeen kautta ja maisema Aveen Henkilö kuvat isolla aukolla yms. Kameran käytön osaamisesta en pitäisi kovin suurta meteliä kuin eräät, se mihin noita ominaisuuksia käytetään on sitten eri juttu, jokaiseen näkymään on varmaa tuhansia eri variaatioita, mutta kameran käyttö on samaa.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? "Meillä" ei ole pelkästään japanilaisen insinöörin automaattitoimintoja, vaan myös japanilaisen, saksalaisen ja ruotsalaisen insinöörin suunnittelemia manuaalitoimintoja. Koskaan en ole tarvinnut Tv tai Av -asetuksia.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Ei kai kyse ole tarvitsemisesta? Siis siitä että ei osaa käyttää M toimintoja Itse vetelen tilanne kuvia välillä ihan P asetuksella tai urheilua Tv joskun on tilanteita joista automatiikka selviää niin hyvin että ei ole syytä säädellä tai tilanteet on niin nopeita valoerot yms. että keskittyminen menee rajaamiseen ja tarkenukseen, minusta on hieman typerää kuvitella olevansa niin äijä että minähän en apuja käytä. Nimimerkillä jos on toooosi vakaat kädet ei jalustaa tarvi
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Minusta on taas typerää pitää niitä ihmisiä typerinä jotka kuvaavat eri tavalla kuin itse.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? En kai viitannut että eritavalla kuvaavat olisivat typeriä? Mainitsin vain että on hieman typerää olla käyttämättä hyväksi automatiikkaa periaateesta, koska se helpottaa esim tilanne kuvaamista paljon. Myönnä että typerä on huono ei kuvaava sana mutta ei esim. hölmökään olisi parempi. Näissä meneen usein puurot ja vellit sekaisin kun ilmaisee itsensä vahvasti, ihmiset laitaa lauseiden sisälle selaita mitä seillä ei ole.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? mä kuvaan manuaalilla siksi että oppisin paremmin arvioimaan säädöt ihan itse. t: nyyppä
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Niin mäkin yleensä kuvaan manuaalilla ja osaan jo arvioida säädöt, jotta on lupa välillä kuvat automaatilla?
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? mähän sanoin että oon nyyppä enkä osaa aina arvioida niitä säätöjä, siks pitää vielä opetella. sun osaamisesta en tiedä mitään.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? No mulle nyyppä ei sano mitään, luulin että se on sun lempinimi? Ei sun tarvikka tietää mun tai muiden osaamisesta, pääasia että itse tiedän mitä osaan
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? Vaikka en aikonut osallistua ollenkaan tähänkään keskusteluun, niin kirjoitanpa rivi tai pari... Koen ettei tekniikkaa voi erottaa ilmaisusta mitenkään, vaan on vahvasti siihen sidoksissa. Se, että oppii kameran perustoiminnot tunnissa, on mahdollista hyvinkin, mutta on kokonaan eri asia kuinka tekniikka näkyy kuvatussa ruudussa. Aukkosarjan ja sen vaikutuksen suhteessa nopeuteen ymmärtäminen ei ole tekniikka kokonaan. Tekniikkaa on myös se onko tarkennus osattu asettaa kuvan kiinnostavimpaan kohtaan ja onko teknisellä aukon valinnalla osatta erottaa ja nostaa esiin kuvassa oleva keskeinen riittävällä tavalla (valotus/syväterävyys). Teknisellä valinnalla on erityisesti suuri merkitys myös silloin kun kuvaan sallitaan liike-epäterävyyttä, eli luodaan tietoisesti illuusio liikkeestä. Tekniset valinnat ovat siten suoraan ilmaisua ja sitä luovuutta, mikä lopputuloksessa näkyy. Eli allekirjoitan 100% sen minkä Valtsukin, ettei kukaan opi tunnissa ottamaan teknisesti täydellistä kuvaa.
Vs: Miten itsekritiikki ilmenee? No ei tietenkään, mutta noi mainitsemasi detaljit on osa ilmaisua, eikä siten kuulu tekniseen täydellisyyteen. Tarkoitan lähinnä mahdollisimman suurta dynamiikkaa tukevalta jalustalta lankalaukasemella otettua kuvaa tiiliseinästä.