Itte oon kasvinviljelijä, mutta ei ruokavalio tunnu oikein miltään jos ei oo eläinperäistä mukana. Kala vaan tihkaisee välittömösti kun sitä suuhunsa laittaa, ei voi mitään.
Kuhaa Mannerheimin tapaan on parasta mitä tiedän. Pesee liharuuat mennen tullen. Oli meillä hääaterialla pääruokana. Snapsina Marskin ryyppy.
Jos maistaisit hyvin laitettua miekkakalaa tai barrakudaa, niin tietäisit ettei liha mitenkään ole se ainoa, tai oikeastaan, että on myös kaloja joiden liha on kuin maalla elävän lihaa. Maukasta ja herkullista. toki itse pidän kevyemmistäkin, eli mainituista tuossa yllä.
Kaupasta saatava liha on niin huonolaatuista nykyään, ettei sitä oikein voi ihmisravintona pitää. Koirille se kyllä kelpaa - No, onhan sitä hyvälaatuistakin, mutta kilohinta menee sinne 40 euron kulmille, kun niitä teollisuusmössöjä myydään kympillä ja allekin. Lammas on kyllä yleensä ihan hyvää kaupassakin. Muutoin kunnollista lihaa saa joiltakin tuottajilta, kun tietää, mistä hankkii.
Muuten, vieläkö sieltä Porkkalan vesistöistä saa ankeriasta? Muistan, kun joskus lapsena kävin faijan kanssa laittamassa siellä suunnalla pitkänsiiman, jolla saatiin ankeriaita. Savustettu ankerias on kyllä parhaan makuista kalaa mitä olen syönyt. Jotenkin kyllä tuntuu, että ankeriaat ovat nykyisin vähissä, eipä ole ainakaan kalakaupoissa näkynyt.
Enpä ole aikoihin kokeillut. (Siis vuosikymmeniin.). Ankerias ei oikein usein muuhun pyydykseen mene, se pitkäsiima on varmin konsti. Joskus kauan, kauan sitten niitäkin tuli pyydettyä. Paikallisessa savustamossa on aina joskus ollut ankeriasta myynnissä, mutta enpä tiedä, mistä ne on pyydetty. Savuankerias on hyvin rasvaista ja ihan omanlaistaan sapuskaa, kyllä. - Pitänee ottaa asia listalle ensi kesänä
Olisin alhaalle jättänyt sen verran tilaa, ettei tuo yhden kalan pyrstö katkea. Vähän platku on valo myös.
Joskus menneinä aikoina olin työkaverin kanssa tuulastamassa ja saimme muistin mukaan lähes parikiloisen ankeriaan. Jollassa oli kiinni ruuvatut rallit ja ankeriasta ei saanut pois ennenkuin nostimme jollan maihin ja käänsinmme sen ylösalaisin. Odottelun jälkeen ankerias tuli ulos ja saimme sen kiinni. Työkaveri halusi pitää ankeriaan ja sanoi vievänsä sen anopileen joka hänen mukaansa pelkäsi ja inhosi niitä joten ei auttanut muu kuin suostua.