Minulle se on tallennettavien hetkien ja osakokonaisuuksien etsimistä jotka muuten jäisivät räpäykseksi tai hukuisivat ympäristöönsä. Se että nykyisin on mahdollisuus suhteelisen helposti ikäänkuin maalata kuvaa, tekee kuvaamisestä mageeta!
No tämä on minun aloiteesta käyty kerran toisella foorumilla, mutta se meni sivuraiteille ihan alusta. Siinä oli kuitenkin minusta muutama mielenkiintoinen näkökanta, mistä olisi minusta mukava keskustella. No ihan sama vain jätää avaukset väliinkiin, jos ketään ei täläiset asiat kiinosta.
Se että minua ei kiinosta keskustella kuulapään lukitusruuvin kierteistä, ei tarkoita sitä että en ymmärtäisi niitä joita se kiinostaa, nimitäin ihmisiä kiinostaa hyvin erinlaiset asiat. Totta on se että olen paljon kuvauksen sisältöä koskevia aloituksia tehnyt, mutta totta on myös sekin että ne on torbedoitu älämölöllä. Sisälöstä minua kiinostaisi keskustella ja tulen siitä jatkossakin tekemään aloituksia jos en täälläniin sitten muualla. Uskon vakaasti että on olemassa muitakin ihmisiä keitä sisältö keskustelu kiinostaisi ja siksi jatkan yrittämistä.
Olisihan se nyt ihan kamalaa, jos kuulapäässä ja sen lukitusruuvissa olisi erilaiset kierteet. Toinenhan menisi heti rikki. Pakkohan niistä on keskustella, miten sitä voi muuten tietää, onko se samaa paria?
Palataan sitten ruotuun vastaamalla hyvin yleispätevästi, kun en syvällisempiäkään osaa pohtia: Minulle valokuvaus (ja pimiötyöskentely) on rakas harrastus ja tapa tallettaa muistoja. Kuvaan paljon minulle rakkaita ihmisiä ja asioita, mutta en oikeastaan ollenkaan ns. "taidekuvia" tai kohteita, joilla ei minulle ole mitään merkitystä (kuten kukkamakrot tai lintukuvaus). Tässä harrastuksessa yhdistyy sopivasti luovuus ja tekniikka, tässä on riittävästi haastetta ja kehittyminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Ja tokihan ystäviä ja tuttavia on mukavaa ilahduttaa hyvillä kuvilla heille tärkeistä asioista
Yksi harrastus muiden joukossa. Valokuvauksen etuja on että se motivoi kävelemiseen ja ulkoiluun, antaa mahdollisuuden ajatteluun ja aktiiviseen näkemiseen.
Valokuvaus on minulle keino paeta tylsää, ankeaa ja tapahtumaköyhää todellisuuttani. Eli valokuvauksen avulla mun ns. "elämä" muuttuu elämäksi ilman noita heittomerkkejä.
No, vaikkapa kommunikaatiota maailmani kanssa niinkauan kuin koen siitä riippumisen tarpeelliseksi. Tai sitten päinvastoin siitä irtipääsemisen. Wu wei
Jos haluat olla onnellinen päivän, juo itsesi humalaan jos viikon, paista sika ja kutsu ystäväsi luoksesi jos kuukauden, mene naimisiin jos koko elämäsi, ryhdy valokuvaajaksi ja koe elämä sen kaikissa muodoissaan --: kiinalainen sananlasku :-- * * * Edellämainituin perustein, mutta olen ja pysyn harrastelijana
Joo, välillä kyl kaikki muu elämä kärsii tästä harrastuksesta.. 24 tuntii päivässä ei riita kaikkeen, duunia pitäs ehtiä tehdä, harrastaa muutakin ja urheillakin.
Tärkeimpinä mahdollisuus toteuttaa itseään luovasti edes jollain lailla ja syy saada itsensä liikkeelle sohvan pohjalta.