Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Ullakkoa muistuttava kuvauspaikka on kiinnostava, mutta ei se ihan ylioppilaskuvan taustaksi luonnistu. Tekemällä tehdyn oloinen kuva.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Kuva muuten ihan jees. Mun makuun kuitenkin liian aseteltu. Tulee vähän sellainen ahdistunut olo, niinkuin elämän alkaminen olisi vaikea asia, eikä riemukas. Jos henkilö istuisi valoon päin ja valo "tulevaisuuden" suunnasta (oikealta) näyttäisi ehkä innokkaammalta. Nimeen kyllä natsaa näin. - Hatara pohja kyllä on mielenkiintoinen ratkaisu.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Kuva on mitä loistavin. Tässä on sitä "munaa" eikä mitään totuttuja normeja.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Kokonaisuutena hieno ja luova kuva. Minulle syntyy kuitenkin vaikutelma, ettei tarkennus ole kasvoissa, vaan hameenhelmoissa tai etualan lattiassa. Lieneekö valaisusta johtuva, vai onko onkeasti noin, paha sanoa näin pienestä kuvasta. Takakenoineen ja ymmyrkäisine ilmeineen neito näyttää aika ahdistuneelta ottaen huomioon, että juhlan aikaa kuitenkin eletään.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Ja...? Jos kuvitellaan, että kuvausympäristöllä on jokin funktio, sen voi arvella heijastavan jotain kohteen mielenmaisemista. Usein kuvissa ollaan avoimessa ympäristössä, jossa on taivaskin auki mahdollisuuksille. Tässä ollaan tyhjällä, ikkunattomalla ullakolla, jonka analogia neidon oman "ullakon" kanssa on päivänselvä joko tahallaan tai tiedostamattomasti. Juhlalla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Miksi tuollaisia asetuksia pitää laitaa? Ihmeen herkkä hipiäistä sakkia mvuori kirjoittaa mielestäni hyvin.
Vs: Mitä nyt, kaiken tämän jälkeen? Jo vain, kustannustehokkaasti rakennetusta lattialaudoituksesta muodostuu aina harvahkoa, mutta niitä suurempia rakojahan me on totuttu paikkailleen jatkokoulutuksella ja työelämällä. Tosin, niinku me oomme lehdistä tavailleet, nuorisotyöttömyys rupee unionin eteläosissa oleen jo 50%:n hujakoilla (Kreikka, Espanja). Kuvan yläosan painostava tummuus vois olla toisintoa vaikkapa sitten sadan vuoden takaa (1912), suurruhtinaskunnan raskasliikkeistä painovoimaa. Ylioppilaan "morsiushuntu" imeytyy tummuuden painosta hataraan laudoitukseen, ryhdikäs puku koittaa pitää vasta valmistunutta pystyssä (vrt. formulamaisen nopee, takakenoinen istuma-asento). Kuvan kansallisromanttiselta, melankoliselta pohjalta rakennetaan helpostikin rehevämpiä ideologioita. Miellyttämisen historia on pitkä, hajoita ja hallitse, automaattisesti ohjautuvan pyramiidirakenteen tukeminen on juurtunut syvälle. Ilmassahan on aina myös avoimempia, kestävämpiä innovaatioita, heimojen välisiä siteitä ja yhteistyötä. Kullekin (myös ylioppilaalle) löytyy paikkansa, herätellääs tosiaanki toisiamme, puhalletaas raikkaampaa tuulta tulen sijaan. Mää oottelisin myös tälle kuvalle toiveikkaampaa jatkoa. Itse me itsemme hinnoittelemme, rutinoimme, tyydymme kevyeen laiskuuteen. Sen sijaan jotta yhteiset perustukset tehtäisiin harkiten, pikaisesti kyhätty alapohjan raadon-kaasu-puhallin tekohengittää hameidemme helmoja lattian kautta pihallen.