varmaan siksi etten ole osannut sitä komppista käyttää. eli pikkusen vedän takasin. koitahan sinä, kerro ja näytä tuloksia sitten, jookos?
Kun kerran asia tuli esille, niin kerrottakkon, että Pyrocat-HD:tä ja muitakin "eksoottisempia" kemioita on saatavissa minulta, Hopeavedos. Pyrokehitteille on ominaista, että samalla kun kehiteaine kehittää valottunutta hopeaa, se myös värjää ja kovettaa filmiemulsion gelatiinia. Pyrokehitteellä kehitettyjen negatiivien sävyt muodostuvat siis sekä hopeasta että syntyvästä väristä. Emulsion kovattuminen eniten valottuneilla alueilla jarruttaa huippuvalojen kehittymistä. Väri sekä vähentää rakeisuutta "tukkimalla" rakeiden välejä että toimii erityisesti monijyrkkyyspapereille loiventavana suotimena. Tuloksena on helpommin vedostettavat huippuvalot. Vähintään yhtä tärkeää kuin on oikean kehitteen valinta, on myös sen oikea käyttö. Mielestäni on parasta valita sellainen kehite, jota on mahdollista ja taloudellista käyttää kertakäyttöisenä, silloin ei tarvitse arvailla kehitettyjen filmien määriä ja aikojen pidennyksiä. Syy vähemmän hyviin negatiiveihin ei aina ole filmissä tai kehitteessä. On myös syytä testata valittua filmi/kehite-yhdistelmää joko systemaattisesti tai normaalin kuvauksen yhteydessä sen verran, että saa normaalisti valotetuista filmeistä normaalijyrkkyisiä negoja, ts. sellaisia, jotka tuottavat vedostettuna kakkosen jyrkkyydellä täyssävykuvan suoraan ilman erityisiä temppuja. Filmi- tai kehitevalmistajan antamat kehitysajat ja laimennukset eivät läheskään aina ole parhaita mahdollisia. Pyrocat-HD:llä on mahdollista aikaansaada kehitysaikaa, laimennusta ja liikuttelua muuttelemalla "normaaleja" negatiiveja hyvinkin erilaisissa valaistuksissa valotetuista filmeistä.
Hyvä, että noita saa suomestakin. Viimeksi jouduin tilaamaan sata litraa PMK:ta amerikasta (jauheena tietysti). Tuliko mainittua, että Pyron hyviin puoliin kuuluu myös, että negatiivin voi vedostaa normaalisti mutta samaa negaa voi käyttää yleensä helposti jalovedostusnegana. Tuttavani käyttää Pyrocat HD:ta kehitellessään filmejä syanotyyppi- sekä Van Dyke Brown- vedostukseen. Itse kehitän 8x10" -filmit PMK:lla siltä varalta, että jos vaikka innostuisin joskus tekemään kumibikromaattivedoksia. Negat voi vedostaa tai skannata kuitenkin aivan normaalistikin. Ostin kirpparilta kymmenenputkisen puolivartalosolariumin, josta meinaan rakentaa hienon UV-valotuslaatikonkin. Kunhan saisin aikaiseksi aloittaa....
Eräs ystäväni sanoi hiljattain, että Kodak D-76 on Kodak:in paras kehite, sillä saa kuulemma filmistä parhaiten sävyjä esiin.
Ostin pullon Kodak HC-110 kehitettä paikallisesta fotoliikkeestä. Hinta oli 30 euroa, halvempi kuin Telefotossa, jonka hintaan lisätään vielä postikulutkin. Samalla ostin Ilfordin MGIV paperia. Sen sain erikoishinnalla, koska olen liikkeen kanta-asiakas. 25 kpl pakkaus 17,8 x 24cm Glossy paperia maksoi 13 euroa.
Jos sellainen "ihmeliemi" kuin paras kehite olisi keksitty, niin miksi sitten tarvittaisiin niin monia, kaikkihan käyttäisivät sitä parasta kehitettä. Taitaa vain olla niin, että käyttötarkoitus, haluttu lopputulos ja monet muut asiat ratkaisevat, mikä kulloinkin on "paras". On ollut tapana ajatella, että kehitteen valinnalla vaikutetaan ainakin kolmeen asiaan: terävyyteen, raekokoon ja herkkyyden hyödyntämiseen. Jos yhtä halutaan enemmän, niin se joudutaan maksamaan menetyksinä muissa - näin ainakin yleisesti ottaen. D-76 on hyvä yleiskehite, jossa nämä ominaisuudet ovat tasapainossa, mitään korostamatta. Siksi se onkin eräänlainen standardi, johon muita kehitteitä on vuosikymmenten ajan verrattu. Mutta D-76:nkin antama tulos riippuu myös kehityksen muista muuttujista, laimennoksesta, liikuttelusta jne. Kyse ei ole vain välineestä vaan myös siitä miten sitä käytetään. Sille, joka kuvaa käsivaralta hämärässä sisällä, paras kehite on aivan eri kuin sille, joka kuvaa staattisia kohteita hyvässä valossa jalustalta. Vastaavia esimekkejä voisi luetella lisää. "Sävyt" taas on oma lukunsa. Kaikkihan sävyjä haluavat, mutta harva edes määriittelee, mitä sillä tarkoittaa. Jos tavoitteena on negatiivi, jossa kuvattavan kohteen tummuudeltaan ja valoarvoltaan vierekkäiset "sävyt" erottuvat myös negatiivilla toisistaan poikkeavina tiheyksinä ja lopulta vedoksessa erilaisina harmaasävyinä, niin ratkaisevan tärkeää on valottaa negatiivi "riittävästi" niin, että myös kohteen tummat alueet tulevat negatiivin mustumakäyrällä riittävän jyrkälle osalle. Yhtä tärkeää on välttää "ylikehitystä", jolloin kohteen vaaleat alueet menevät "tukkoon". Ainakin takavuosina oli sitä "kovempi jätkä" mitä suuremmalla herkkyydellä valotti TriX:nsä, mutta eipä niissä kuvissa sitten mitään sävyjä ollutkaan.
Jos käytän Kodakin HC-110 kehitettä Kodakin T-Max 400 ja Fujin Neopan 400 filmeille. Käykö kiinnitteeksi Agfan Agefix? Entä Kodakin Polymax II RC paperin kehitteeksi Agfa Neutol Liquid NE ja kiinnitteeksi samoin Agfan Agefix? Vai, tulisiko pienempi rakeisempaa jälkeä jos kaikki kemikaalit olisivat "Kodakkia"?
Mitenkä säilyvät nykyiset muovi pohjaiset mustavalkopaperit? Esim. Kodakin Polymax II RC ja Ilfordin MGIV. Pitääkö niitä säilyttää viileässä?
Ei noista kannata olla huolissaan. On munulla toimivia 25v vanhoja papruja, mutta on toki toimimattomiakin..
Ja mä myin kaverin vanhoja Agfan jotain ... en muista mitä ne oli malliltaan, mutta ne oli viallisia. Pidetty huonene lämmössä... Eli sama pilaantumisen mahdollisuus niisäskin on, kuin filkoissa.
Itse olen käyttänyt Agfan agafixiä sekä paperille, että filmille. Pikkukuvat teen poikeuksetta kodakin polymax rc paprulle ja paperin kehiteetänä olen käynnänyt agfan neutol plus kehitettä ja ilfordin paperikehitettä. Eroja kuvissa en ole huomannut vaikka paperi on kehitetty eri kehitteessä.