Mitä mieltä Sanna Marinin kuvasta?

Hieman samoja ajatuksia heti kuvan nähtyäni.
Ikivanhaan poliittiseen propagandatyyliin katsoo siinä veriseen vasemmistolaiseen menneisyyteen uuden ajan pinnallinen ja tyhjä luomus koristeltuna teennäisellä mukataiteellisella ruusuisuudella.
Lapsellinen itsensäkorostamisen tarve yhdistettynä ihailun tarpeeseen.
Kavahdettavaa ja aikansa elänyttä henkilöpalvontaa.

Jos olisi huumorimielessä tehty niin jotenkuten ymmärrettävä tekele.
Nyt lähinnä lievää inhoa herättävä ja tympeä narsistisuuden pyllistymä.

Edit. Nämä ajatukset tyystin ilman ajankohtaisia sisä- tai ulkopoliittisia tarkoitusperiä yksinomaan hämmästyttävän kökköön symboliikkaan kohdistuen.

 

Josif Vissarionovitš... ei sille vaan voi mitään. Miten ihmeessä Koutaniemi on hairahtunut tämän idean ja kuvan hyväksymään. No, Koutaniemi on photojournalismin taitaja, hän ei ole meritoitunut muotokuvajaajana eikä henkilökuvaajana.

Kyllä tässä nyt oli kaksi jonkin verrankin kypsymätöntä henkilöä kätilöimässä.

Kuva on naurettava.

Ja tämän sanon tuntien sekä Sanna Marinin, että jonkin verran myös Tampereen historiaa, politiikkaa, kaupungin ominaispiirteitä. Ja valokuvailmaisua.

Marin unohti, että vaikka hän on pääministeri, hän oli hyvin nuorena vajaat neljä vuotta Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Hän ei ole lähellekään samassa sarjassa Erkki "Napoleon" Lindforsin, Pekka "Pomo" Paavolan Ja Jarmo "Jarmo" Rantasen kanssa, laajalti arvostettuja Tampereen kehityksen merkittäviä rakentajia. Demareita toki hekin.

Tässä petti nyt sekä tilaajan tyylitaju että kuvaajan silmä.

 

Eiköhän "Vuoden henkilökuvaaja" ole kuitenkin meriitti, tosin sen voiton jälkeen kuvannut enemmän muuta.

 

Tokihan Koutaniemi on kovan tason palkittu kuvaaja. Siitä ei ole kahta sanaa.

Aika tavalla on kuitenkin eri tyyppinen tuo vuoden henkilökuvan kuva (2012/13) kuin nyt tilaustyönä toteutettu Sanna Marinin muotokuva henkilökuvana. Tokihan tästäkin kuvasta varmasti monikin pitää…

 

Heitä joku kuva näytille.

 

Mainiota kritiikkiä, tunteita.

Perinteisesti uudet sukupolvet aina ajattelee vähän eri tavalla, toivottavasti pikkuhiljaa jalostaen homo sapienssien luontaista ahneutta ,-)
Kai nyt edes Tampereella jonkun kuuluis vähän tiiraillakkin vasemmalle, nykypäivinä kuitenkin ilman verta? Kohtapuolin useempikin heebo painaa alustatalouden ehdoilla, keskiluokka hupenee ja ne tuloerot tuskin lavenevat.

Jihuu, aamukahvit menneisyyden väärään kurkkuun ja kornit pop_kornit_ esiin ,-D

 

Justiinhan sää osallistuit
- Kukin omista lähtökohdistaan, kykyjensä mukaan.

 

Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa…
Yksi kuva kertoo enemmän – jos se jää mieleen | Blogi | BSTR

 

Kirjoitettu kommentti ja julkistettu kuva ovat sikäli samanlaisia, että kummatkin kertovat paljon tekijästään - tietysti sen ohella, että infrmatiivista sisältöä on itse aiheenkin käsittelyssä.

(No, ei aina paljoa - esim. edellä olleessa kommentissa "Blaa, blab, blab, plaa, plaa...juu joo" on kertovaa sisältöä ehkä vain kirjoittajastaan . )
No, se siitä.
- Kun kyseessä on valokuvauksen ympärillä liikkuva foorumi, niin edellä esitetty toive kuvien julkistamisesta (tavalla tai toisella) on tavanomainen ja ymmärrettävä. Täällähän saa vallan hyvin esiintyä taiteilijanimellä, mutta luonnollisesti ollaan myös uteliaita valokuvausharrastuksen suhteen - minkätyyppisiä kuvia kukin harrastaa, minkälaisia kohteita kuvaa jne. Kuvien julkistaminen vahvistaa (tai sitten heikentää) muun kuviin kohdistuvan kommentoinnin uskottavuutta.

Kuten kaikissa ketjuissa, tässäkin on edellä monentasoista kommentointia. Osa lausumista on kuitenkin hyvin harkittuja ja mietittyjä, asiantuntevia niin esillä olevan kuvan kuin sen taustojenkin suhteen. Jos kevyemmät heitot ärsyttävät, ne voi aina ohittaa ja keskittyä asiapitoisempiin.

Toki iso osa kommenteista on aina sitä kevyttä sarjaa; kieli poskessa heitettyjä tai vain omien asenteiden ilmaisua ilman sen syvempää asiaan paneutumista (kuten omakin heittoni ketjun alussa). Mutta, kuten sanottu, nehän voi aina sivuuttaa.

Isompi puute on siis siitä asiapitoisesta kommentoinnista. Tervetuloa mukaan!

 

JOS palataan itse puheena olevaan kuvaan, niin....
Muistanpa tilanteen jostain vuosikymmenten takaa, esittelin kuviani. Joku kysyi sydänverellä vääntämästäni taideteoksesta "mitä se esittää"?
"Perunankukkia", ehdin vastata, ennen kuin oivalsin kyseessä olevan vittuilu. Jos kohde ei ole tunnistettavissa, ei visuaalisen sisällön esille tuominen ole onnistunut. Eikä ollut siinäkään taidepläjäyksessä.

Semmoinen on imho tilanne tässä po. kuvassakin. Kerrotaan, että punainen tuhru kuvassa on punainen ruusu. Ja mikäs siinä, onhan se demarien tunnuksia. Demarien visuaalisen brändiohjeistuksen vastaisesti se kuitenkin on kaikkea muuta kuin selkeä.

JOS sen tuhrun on tarkoitus liittää mielikuvia nimenomaan ruususta, niin voinee todeta, että visuaalinen tarinankerronta on perusteellisesti epäonnistunut, kansankielellä ilmaistuna mennyt vituiksi.

 

Keskustelun tasoa ja tyyliä voi valittaa - tai sitten siihen voi vaikuttaa.

Jälkimmäinenkin on varsin yksinkertaista, noin periaatteessa. Ei tarvitse tehdä muuta kuin (ruikuttamisen asemasta) kirjoittaa laadukkaita kommentteja. Asiassa pysyviä, asiasisältöön keskittyviä, parhaimmillaan uusia tai ainakin omia näkökulmia avaavia. Sellaisista on esimerkkejä tässäkin ketjussa.

Asiallisilla kommenteilla on se hieno puoli, että ne houkuttelevat esille lisää vastaavia. Asiallisiin kommentteihin saa asiallisia vastauksia ja jatkokommentteja. (Ja päinvastoin.)

Ihan noin yleisellä tasolla: Niitten asiallisten kommenttien vastakohtana ovat monenlaiset muut: hupiheitot, lausujansa mielestä nokkelat lohkaisut jne.
Niitähän riittää, ja jos ne haittaavat, ne voi - kuten sanottu - ohittaa.
Toiseksi mölleintä foorumilla on kuitenkin toisten esittämien kommenttien väheksyntä tai mollaaminen. (Sen sijaan, että yrittäisi itse lausua jotain asiaa edistävää.)
Kaikkein mölleintä (melko ylivoimaisesti) on kuitenkin toisten keskuteluun osallistujien vähättely tai mollaaminen. (Siis sen asiassa pysymisen asemasta.)


(Jos muualla kuin myyntipalstoilla julkistetuista kahdeksasta kommentista kahdeksan kuuluu noihin arvostukseltaan alimpiin kategorioihin, niin saldo ei ole kovin hyvä.)

 

Pyöreä pöytä oikein kivasti käsitteli tätäkin aihetta - ja asiaankuuluvan lyhyesti.

Marinin muotokuvassa ei ole läsnäoloa mutta siinä on ratikkahuumoria? Olemmeko olleet naiiveja huippu-urheilun suhteen? | Pyöreä pöytä | Yle Areena – podcastit

 

Kyllä maar. Raitsikasta mieleen Brotheruksen ottama kuva Saurista ratikassa. Se kohahdutti aikoinaan myös hinnallaan. Onko se kestänyt aikaa?

 

En oikein ymmärrä, millä perusteella pidät SakkeM-nimimerkkiä palstan ylimpänä tuomarina. Oman kokemukseni mukaan hän on palstan aktiivisista keskustelijoista kyllä sieltä rauhallisemmasta ja asiallisemmasta päästä, eikä suinkaan pyri tuomaroimaan muiden sanankäyttöä. Lisäksi hän varsin usein tuo näytteille hyviä ja kiinnostavia kuvia.

 

Satuin myös kuuntelemaan. Oli yllättävän hyvä ja monipuolinen keskustelu kuvasta ilman liiallisia latauksia(, joihin itse liian helposti syyllistyn).

Koutaniemen kuva Sanna Marinista on mielenkiintoinen ja haasteellinen arvioitava, koska arvioinnissa helposti sekoittuvat valokuvataiteellinen, perinteisen muotokuvan, pääministeriyden, poliittisten mielipiteiden ja perinteisten maalattujen muotokuvien aspektit ja katsojien odotukset suloiseksi sekamelskaksi vähän jokaisella meistä.

Miten tällaista muotokuvaa ylipäätänsä pitäisi arvioida? Vai pitäisikö arviointi tehdä vasta muutaman kymmenen vuoden päästä?

 

Voisiko nähdä rikkautena sen, että nuo monet asiat menevät sekaisin, ehkä se on juuri ollut tarkoituskin. Jos kyseessä onkin jonkinlainen käsitetaideteos joka on vain naamioitu muotokuvaksi? Arviointi kai on siinä määrin vapaata kuin minkä tahansa julkaistun teoksen? Muistaako kukaan tuota enää muutaman kymmenen vuoden kuluttua ja onko sillä enää mitään relevanssia silloin? Eppäilen...

 

Kyllä, ja jos kyseessä olisi ollut joku ns tavallinen Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja, kunnallispoliitikko tietenkin parhaasta päästä, kokoomuslainen tai demari, jompi kumpi, koska jompi kumpi puolue on ollut vuorotahtiin suurempi, niin ei ketään olisi suuremmin kiinnostanut millaisen muotokuvan kaupunki on hänestä teettänyt muiden muotokuvien jatkeeksi valtuustosalin käytävälle…