Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Toimivathan nuo sivut, vaikka (huono) vitsi keskellä viekin kohtuuttomasti tilaa. Joku on varmasti ollut itseensä tyytyväinen saatuaan sen scriptattua... Winukan Firefox ja Macin Safari näyttävät kyllä sivut ihan ongelmitta. Porukalla lienee jotain kummallisia virityksiä selaimissaan, joku toiminto blokattu tms. Vakiokokoonpanoilla ei ongelmia. Niin, juu. Se paras on eka, Jane van Raaphorst. Kuvissa on valollisuutta ja sommittelua. Isidora Gajić, Sujata Majumdar ja Tom Wilmes ovat heikkoja lenkkejä; vaikutelma on lähinnä, että edellispäivänä muistui mieleen - ai pahus, se harjoitustyökin... No, äkkiäkös sitä kuusi kuvaa räpsii. Nyt en tiedä, menisikö tuommoinen suomalaisissa oppilaitoksissa läpi - no, kait jossain kansanopistossa menisi. Ainakin nätin tytön miesopettajalle esittelemänä.... ; Remon vd Kommer; hulvatonta menoa, kuvauksissa on varmasti ollut kivaa.... Siinä vaan on vauhdissa unohtunut sitten, mitä ollaan tekemässä; hauskankaan tilanteen reproaminen ei ole opiskelijan työnäytettä. Jotain valokuvailmaisulle ominaisia elementtejä pitäisi käyttää, jos ei muuten niin osoittaakseen, että tuntee niitä. Nyt ne loistavat poissaolollaan, mitä nyt viimeisessä on hiukan valon suuntaa muuten tökerössä sommitelmassa. Erik Beets; no, kait se on sitten taidetta. Moni täällä laukussa pitänee noista hämäristä kuvista, minäkin jollain tavalla. Vaikutelma on se, että ilmaisua on oikein mietitty - onko vai ei, paha sanoa, mutta siltä näyttää, ja sehän on hyvä. Tekninen toteutus ei ihan tue sitä ilmaisullista puolta, imho. Ankie van Dijk; enpä osaa sanoa mitään. Joku taivaallinen tarkoitus punaiseksi värjätyllä banaanilla lienee, mutta en edes halua tietää. Melissa Nunez; kivoja malleja, mutta kuvat Facebook-kaverikuvien linjassa. Hiukan paneutumista tekemiseen, kiitos.... Marques Malacia; hiukan edellistä mietitympiä henkilökuvia, parissa askarreltu valoillakin. Taidetta kait tämäkin, käyttökuviksi eivät oikein kelpaisi... No, 40 tuollaista näyttelyyn, niin poikkeaisin kyllä katsomassa,, jos matkan varrelle sattuisi. Selkeää tekemisen meininkiä, se toinen "ihan kiva" näistä. My 2 cents....
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Minulla nyt on kokemusta vain yhdestä oppilaitoksesta, mutta siellä ei mm. tämmöisillä kuvilla http://www.thefotofactory.nl/modules/st ... 49b4db.jpg"]http://www.thefotofactory.nl/modules/students/images/b67a5bd489f9ee6ba8be9e84732f0019a549b4db.jpg olisi ollut mitään asiaa millään mahdollisilla selityksillä. Välineiden ja materiaalien tekninen osaaminen JA valokuvailmaisullinen viestin välitys (kukatekimitämissämiksikenellejne) ei antanut sijaa räpsymäisille kuva-arvoituksille, vaikka kuinka olisi selittänyt:; "Juu, mutta kun se FIILIS...." Tosin Suomessakin kyseinen oppilaitos oli silloin alan ainoa paikka, jossa opiskelijoille esitettiin oikein vaatimuksia. Palautetta odotellessa.... hih.....
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Ajaudutaan nyt vähän sivuraiteelle, mutta mun mielestäni Suomessa ei ole ollut, eikä ole vieläkään, yhtään kunnollista valokuvausalan oppilaitosta, joka antaisi kuvaajalle sellaisen perusosaamisen, millä voisi hyvällä omallatunnolla kertoa olevansa valokuvaaja. Tämä koko valokuvausalan ammattipätevyysjärjestelmä on ollut rampa jo alkumetreillä, eikä taideopetuksen ohessa raapaistava valokuvausopetus akateemisella puolellakaan ole sen parempi. Meillä ei vaan ole valokuvaajan ammatin-kulttuuria, eikä tunnu tulevankaan. Ja kyllä noi sivut on vieläkin paskat. Mulla on jopa koneessa tuo maaginen rotta, jolla saa sormen pyyhkäisyllä vieritettyä sivusuunnassa, mutta ei se silti tee sivuista yhtään sen toimivampia. Tässä on ihan se sama juttu kun valokuvauksessa, niille jotka eivät nettisivuista mitään ymmärrä, noi on ihan kelpaavat, joskin hankalat, mutta sinnikkäästi asiakas puskee saadakseen haluamansa. Niille taas jotka web-sivujen kanssa työskentelee, nuo ovat hirveät, eikä laisinkaan tee enää mieli palata sivuille. Nykyään kun sitä ammattitaitoa tarvittaisiin monenlaisissa paikoissa ja kuitenkin ammattitaidottomat niissä huseeraa.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Niin, ei nyt eikä silloin yksikään oppilaitos antanut/anna mitään. Silloin haluava sai ohjausta oto, mutta koulumuotoista opiskelua ei ole ollut, eikä ole. Näinhän se on. Mutta toimivat.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Niin, näinpä juuri... Ohjausta saa, jos osaa sellaista pyytää ja ohjaaja sitä osaa antaa. Harvoin osaa. Sellaisella koulusysteemillä ei ole koskaan saatu aikaiseksi ammattitaitoa, eikä muutenkaan osaavia tekijöitä. Eipä taida tosiaankaan vieläkään olla Suomessa sellaista valokuvauskoulua, missä pitäisi oppitunnilla väkisin opiskella myös nekin osa-alueet valokuvaamisesta, mitkä ei juuri sillä hetkellä kovinkaan kiinnosta. Eipä kyllä ole enää oikein millään alalla kunnon koulutusta, kun ei oo pakko jos ei taho.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Sivustosta saa "retroa", kun disaploi CSS:n eli esimerkiksi IE:ssä Näytä>Tyyli>Ei tyyliä.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? En tunne Suomen valokuvakouluja, mutta miksei koulumuotoisesti voisi opiskella valokuvausta? Miksei se muka toimisi? Varsinainen valokuvaaminen, kaikenlaisen valokuvauksen historia ja kuvataiteen historia (näihin tietysti teosanalyysia, ei pelkkää kirjatietoa), harjoitustehtäviä kuvanluvusta, kaikki eri kuvausformaatit, vedostustekniikat, käyttökuva yms. Kyllähän siitä äkkiä vääntää 180 opintopisteen kokonaisuuden. Tämä tietysti vaatii koululta kanttia. Pitää olla tietyt selkeät tavoitteet ja vaatimukset joka opintokokonaisuudessa, että voi arvioida oppilaan osaamista. Turha löysäily ja kaikkien läpipäästäminen alta riman joka kurssista on mätäpaise, joiden poiskytkemiseen linjvastaavilla tulisi olla kanttia. Tämän poiskytkemisen mahdollisuutta syö tietysti eri oppilaitosten rahoitusmalli: jotkut saavat tuen aloituspaikkojen mukaan, jotkut sen mukaan, montako valmistuu. Näin ainakin ennen oli, toivottavasti valtion osuuden myöntäminen on jotenkin järkiperäistetty. TJukka
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? En tiedä noista määritteistäkään, mutta arvelen SakkeM puhuvan 'käyttökuvasta tai kaupallisesta kuvasta'? Kuuluuko siihen määritteeseen sitten 'taidekuva' jne? T Jukka
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Vanha jako: käyttökuva ja näyttökuva. Edellinen tehdään kuvassa olevan tarpeisiin, muotokuvaksi, riittikuvaksi, julkaistavaksi, passiin tms. Jälkimmäinen on kuvaajan (taiteilijan) henkistä masturbointia, siis omien tarpeittensa tyydyttämistä.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Onko näyttökuvan arvioiminen vaikeampaa vai helpompaa? Eikö sille ole kriteereitä? Matti J. Kaleva on ansiokkaasti pohtinut kuvan kriteereitä ja käyttökuvan ja näyttökuvan eroavaisuuksia. Matin mietteitä. T Jukka
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Joo, Matin mietteitä. Näyttökuvan arvioinnista en osaa sanoa yhtään mitään. Fiilisjuttuja, oikeasti. Puolueetonta ja riippumatonta arviointia ei näin pienessä maassa taida esiintyä, kun kaikki tuntevat kaikki.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Kalevalla on myös tuo pitkä sarja noista taide/taito jutuista, sangen ansiokasta tekstiä. Varsinkin taide/taito, tutkinto osa 7 on napakka ja paikkansapitävä. T Jukka
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Niin on ja mielestäni näyttökuvalla ei ole mitään tekemistä ammatillisen valokuvaamisen kanssa. Näyttökuvan hyvyyden arvioinnilla ei ole oikestaan edes mitään merkitystä, koska sen hyvyys alkaa määrittymään, vasta kun se julkaistaan. Sitä ei tarvitse määrittää, koska se määrittyy itsestään. Käyttökuvan hyvyyteen kuitenkin kohdistuu arviointia jo sen tilausvaiheessa ja sen hyvyyttä määrittää myös valokuvaajan ammattitaito, sen ainutlaatuisen tilanteen tallentamisen onnistumistodennäköisyyden muodossa. Tässä on vähän ongelmana nykyinen portfolio-aikakausi, kun kuvaajan valinnassa katsotaan kuvaajan työkansiosta näyttökuvia ja työtehtävä edellyttää kuitenkin osaamista käyttökuvauksen osalta. Tämä tekee sen tuolla ns. alemmalla käyttökuvan tasolla, että kuluttaja harhautuu palkkaamaan sen, joka on jossain kursseilla opettajan säätämässä ympäristössä onnistunut ottamaan hyvän kuvan, vaikka hänellä ei ole oikeita edellytyksiä toisintaa samaa kuvaa. Tässä nojaudutaan vahvasti siihen harhakuvaan, että kuluttajalla olisi oikeasti jotain kompetenssia määrittää näkemästään kuvasta sen ottajan ammattitaito. Mä kaipaisin maahan juuri tuollaista Jukkiksen esittämään koulutusta, että olisi 180op valokuvaajan koulutus, missä opetettaisiin ammattiin pyrkivälle kaikki valokuvaamisen perusteet. Tämän peruskoulutuksen päälle voitaisiin lisätä opistotasoista tms. erikoistuvaa koulutusta. Nykyään on noilla kouluista valmistuneilla ammattilaisilla vähän jutut hukassa paikoitellen.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Tässäpä tämä hyvin kiteytettynä on. Toisinto, se on yksi avainsana. Monesti kuulee, että esim. studiosalamoiden perusteet oppii nopeasti ja 95% kuvista saa otettua, kun laittaa valot vähän sinne päin. Mutta kun se onkin juuri se puuttuva 5%, joka ne erot tekee hyvän ja keskinkertaisen valokuvan välillä. Plus tietysti kaikki muut, esim. tietotaito malllin asennoista ja miten ne näkyvät lopullisessa valokuvassa jne. Tämä nykyaika vain on tällaista, ettei saa vaatia keltään mitään eikä oikeastaan kirjoittaa kriittisesti muutenkaan. Purnaan samaa kaikkien harrastusten kohdalla. Jos itse kävisin esim. vain kerran kuussa tanssimassa, en viitsisi kutsua sitä harrastukseksi, ennemmin puuhailuksi. Sama koskee valokuvaseuroja: Kyllä minun mielestäni valokuvauksen harrastajan täytyy ottaa parempia kuvia kuin tavallisen sunnuntainäppäilijän, saatikka ammattikuvaajasta puhumattakaan. T Jukka
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Kiitos Sakke mahtavasta kritiikistä, samoin kiitos mullekin, jotka jopa katsoitte kuvat ja kommentoittekin niitä Muutenkin kiinnostavaa keskustelua. Olen opiskellut Suomessa lähemmäs kymmenen vuotta sitten valokuvausta, mutta jätin silloin opiskelut noin parin vuoden jälkeen kesken. En ole ihan varma mistä johtui, mutta en ollut silloin kovin motivoitunut opiskelija. Siellä oli muutama opettaja/vieraileva luennoitsija/satunnainen ammattikuvaaja kurssia pitämässä, joita kunnioitin ja kuuntelin korva tarkkana ja halusin oppia, mutta pääasiassa jäi mieleen sellaiset tuskaisen hitaasti etenevät tunnit, joista en saanut paljoakaan iloa ja oppia irti. Mutta on siis ihan mahdollista, että ongelma oli vaan minussa. Pelkästään perustekniikkaan, kameraan ja pimiötyöskentelyyn keskityttiin ekan vuoden syksynä, se oli mun mielestä hyvä alku, mutta muistaakseni juurikaan sommittelua tai muutenkaan itse valokuvan estetiikkaa ei oikeastaan varsinaisesti missään vaiheessa mun koulussaoloaikana opetettu, kritiikeissä tietysti arvioitiin kuvia, mutta vähän sekavaksi sekin jäi. Sen aikaisista opiskelukavereista ainakin ne, joiden kanssa olen pitänyt jollain tavoin yhteyttä, ovat nykyään ammattilaisia, jotkut on tosin siirtyneet muille taidealoille, mutta näyttävät kuitenkin pärjäävän muissa taidehommissa ihan ok. Mun mielestä ne , jotka nykyään ovat valokuvauksen ammattilaisia, olivat opiskeluaikana tunnollisimpia ja motivoituneimpia, eivät välttämättä kaikkein lahjakkaimpia ja ovat ilmeisesti jatkaneet opiskelua lisää tuon koulun jälkeen. Siihen nähden kuinka vaikea siihenkin kouluun oli päästä, niin aika paljon oli meitä, jotka ei saaneet oikein aikaiseksi opiskella tai sitten niitä, joiden - suoraan sanottuna - taiteellinen lahjakkuus ei vaan riittänyt. Ajattelen tuosta käyttökuva-näyttökuva asiasta niin, että tärkentä on aluksi tietää millaisia kuvia itse haluaa tehdä tai vähintäänkin pitää olaa joku taju siitä minkalainen kuva edustaa omaa estetiikantajua, sitten mietitään millaisia valokuvausalan töitä haluaa tehdä ja sitten voikin yrittää edetä valitsemallaan valokuvauksen alalla niin, että ne kuvat kelpaavat siihen käyttötarkoitukseensa ja samalla edustavat sitä kunkin omaa hienoa ilmaisua. Jos käyttökuvan ainoa kriteeri on se, että se vastaa tilausta ja toistettavissa samanlaisena, niin mihin siihen enää ihmistä kuvaajana tarvitaan? Passikuva-automaatista saa passikuvia, kärjistetysti voisi siis sanoa, että tuotekuvia saisi tuotekuva-automaatista ja poliitikkojen potretteja henkilökuva-automaatista (tai harrastelijoiden kameroista). Silloinhan ei ole väliä kuka on kameran takana, Matti ja Pertti, jos kuvassa ei näy muuta kuin ammattitaitoa ja tekniikan hallintaa. Minusta jokaisen kuvaajan oma taiteellinen ilmaisu, oma ainutlaatuinen kädenjälki, on se, joka tekee lopulta valokuvaajasta todellisen ammattilaisen ja erottaa jokaisen valokuvaajan muista valokuvaajista... ja niistä passikuva-automaateista.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Minä en ainakaan tarkoittanut toistamista tuollaisena toistamisena, vaan tottakai jokaisella valokuvaajalla pitää olla oma kädenjälki kuvissaan ja hyvän kuvaajan kuvista tunnistaa tekijän. Minä tarkoitin toistamisella sitä ammattitaitoa, joka tulee välineiden, menetelmien ja olosuhteiden tuntemisella. Sitä, että kuvaa ottaessa siitä on tullut juuri sellainen, millaiseksi se on tarkoitettu, eikä kuvan tarina synny vasta siinä tietokoneen edessä istuessa. Tarkoitin myös sitä, että tehtäessä sitä käyttökuvaa, tulee ammattitaitoisen valokuvaajan pystyä sopeuttamaan se oma tyylinsä niihin ohjeisiin, mitä esimerkiksi ad antaa. Ammattimainen kuvaaja tekee siis pyydetyn kuvan oman tyylinsä mukaisesti, jos halutaan aamiainen tiffanyllä tyylistä kuvaa, pitää siitä kuvasta pystyä aistimaan se Audreyn olemus. Eroavaisuus tuohon näyttökuvaan on siis siinä, että se näyttökuva on kokonaan sen valokuvaajan mielen tuote, kun taas käyttökuvassa pitää laulaa sen lauluja, kenen leipää syö ja silti saada sinne sitä omaa joukkoon.
Vs: Mitä mieltä olette näistä opiskelijatöistä? Tuo toistettavuuden vaatimus tarkoittaa lähinnä sitä, että kuvaaja osaa tehdä mitä haluaa tehdä. Vastakohta on taas se kuvaaja, joka kuvattuaan katsoo, mitä sattui saamaan aikaiseksi, ja koittaa sitten pärjäillä sen kanssa. Osaamisen mitta on (ilmaisullinen) ennakkomielikuva lopputuloksesta ja kyky toteuttaa se.