Koko Universumi on manipulointijärjestelmä. Kirjasten kirjoittelu ei sitä muuksi muuta. Viehättävää ajanvietettä ehkä kuitenkin?
Olet lähtökohtaisesti aivan oikeassa. Pitäisi pureutua enemmän struktuureihin ja tahoihin, jotka luovat ja levittävät näitä ismejä. Mainitsin nyt nämä kaksi ismiä, koska niitä on mielestäni kokeiltu kaikkein vähiten viime vuosina.
Rönsyilyn lähteenä ollut kirja on ihan mielenkiintoinen omassa viitekehyksessään. Kritiikkiä kirjoittajaa kohtaan taisi aikoinaan tuoda mm. tiivis suhde teknologiateollisuuteen. Sinällään kirja on (taas) ajankohtainen. Helppoa ulospääsyähän tässä tilanteessa ei ole. Olen jo aiemmin (täälläkin?) vilauttanut ajatusta "käänteisestä arvonlisäverosta". Sote- ja lulucf-sektorit vaatisivat Suomessa pikaisia ja kestäviä toimenpiteitä. Kasvun kannalta pitäisi päästä eroon haitallisista tuista lulucf-sektorilla ja sote-sektorilla taas tehostaa ja yksinkertaistaa rakenteita; mm. kolme hyvinvointialuetta Suomeen vuoteen 2040 mennessä (Etelä-, Keski- ja Pohjois-Suomi), kuntarajat mukailisi nykyisiä maakuntarajoja. Maakunta-/hyvinvointialueina Etelä-Suomi (Uusimaalta Pohjois-Savoon), Keski-Suomi (Varsinais-Suomesta Kainuuseen) ja Pohjois-Suomi (Satakunnasta alkaen). Verotuksen kautta tukipolitiikka tulisi läpinäkyväksi ja "pakottaisi poliittisen ohjauksen" pois haitallisesta kehityksestä. Valtionohjauksella olisi tällöin myös tavallaan helpompi reagoida suhdanteisiin; myös aikamme vaatii ehkä tällaista "nopeaa" reagointia. "Käänteisen" arvonlisäveron kauppaaminen yli puoluerajojen voisi olla myös mahdollista, eikä se sotisi mitään teorioita vastaan. Alkuun käänteinen arvonlisävero koskisi vain lulucf- ja sote-sektoreita; kun tuo niille objektiivista lisäarvoa, saa sen tulouttaa itselleen subjektiivisen arvonlisäyksen summaa vastaavasti.
Hyviä ajatuksia, mutta asiat ovat vähän monimutkaisempia. Sote on enemmänkin monitahoisen vallankaappauksen symboli. Ensinnäkin sen yksi tärkeä piirre oli siirtää lähipäätöksenteko kauemmas päätöksentekijöistä - luoda päätöksenteon taso, joka irroitetaan lähidemokratiasta ja valtiosta. Sellaista on helpompi ohjailla kuin paikallisia päättäjiä ja poliitikothan jo ovat näiden projektien primus motorien hyppysissä. Tämä on selkeästi ainakin EU:n intressi, jota on buustattu jatkuvasti kasvavilla velvoitteilla jäsenmaissa. Seuraavaksi toinen pääpuolueistamme pyöritti ruljanssia, jossa samat hahmot vaihtoivat jatkuvasti puolia ministeriön ja terveydenhuoltoalalle syntyneiden yhtiöiden hallitusten välillä. Kyse lienee heidän päämiehiehiltään käyttöön saamista valmiista "hyökkäskonsepteista". Lopputulema oli sopimukset, joilla valtion ja kuntien mahdollisuuksia palveluntuottajina rajoitettiin, yksityiselle sektorille taattiin tietty tulovirta ja osuus toiminnoista. Tässä kohtaa kierrossa olevat veroeurot alkoivat jo valua veroparatiiseihin. Kolmannessa vaiheessa nämä terveysoperaattorit siirtyvät korporaatioiden käsiin, jotka sitten osaavat manipuloida markkinoita, poliitikkoja ja hintatasoa mielin määrin, kuten monella muullakin toimialalla näemme. Sanomattakin lienee selvää, että veroja ei makseta tästä eteenpäin. Ei tässä oikein muuta keinoa ole kuin irti EU:sta, jotta saataisiin osa itsenäisyydestä takaisin tarvittavaa päätöksentekoa varten ja tietenkin pitäisi päästä eroon Natosta, joka on yksi EU:n takana olevien tahojen työkaluista kansojen hallitsemiseen.
Voihan se olla noinkin. Esimerkkinä. Tänään ollut taas Metso-ohjelma uutisissa. Kuten joku siitä sanoi: "Kaikki voittavat". Yleensä jos joku on liian hyvä ollakseen totta, niin se ei ole totta. Eli Metsonkin ongelma on se, että siinä verorahoilla maksetaan käytännössä hyvistä ajatuksista. Kun mitään konkreettista arvoa ei käytännössä kuitenkaan mitata. Ja kaikki työ sen ympärillä on tuottamatonta. Vastaavasti. Ei sote-sektorilla yhteiskunnan varoilla tehty panos ole yhtään sen suurempi tai pienempi kuin lähiomaisen tuottama. Rahaa on. Kysehän on vain yhteiskunnan kannalta merkityksellisestä jaosta. Eilen ihan tosissaan ehdotettiin yrityskentältä työttömyyden ratkaisuksi sitä, että työvoimatoimistot ryhtyisivät rekrytoijiksi. Ja politiikassa oikealla laidalla on esitetty kilpailijaa oikotielle yms., erona että rahoitus tulisi valtion budjetista.
Se on juuri näin. Väite, että kaikki voittavat toteutuu harvoin. Raha tässä kuitenkin on pitkälti ongelma. Poliitikot lähettävät sitä proxyjen kautta päämiehilleen tai myyvät infraa ulos sellaiseen alihintaan, että voisi kuvitella verottajankin jo iskevän lahjaverot päälle! Rynnäkkörahaa ei ole yhteenkään projektiin, koska kaikki raha menee suoraan ulos ja jopa käyttömenoja varten lainataan systemaattisesti. Näin ei vain voi olla. No, nämä nyt ovat vain yksi osa rakenteellisia ongelmia, joita on suorastaan tarkoituksella leivottu meidän kansalliseen käyttöjärjestelmäämme.
Minna Rytisalo: Sylvia Moni Saariselän kävijä on syönyt poronkäristystä tai paistettua rautua Petronellassa, ja ehkä kuullut myös Petronellan legendan.
Minäpä olen opettanutkin Petronellaa. (Tosin niistä noin 10000 oppilaasta, joita työaikanani tapasin, tasan yksi oli nimeltään Petronella.)
Tässä on kyseessä alankomaalainen Sylvia Petronella Antoinette van der Moer. Hän oli Suomessa vain nelisen kuukautta ja karkotettiin maasta lokakuussa 1949. Ei liene sama Petronella.
Juu, ei ole sama. Saman niminen kummiskin. - Vantaalainen, ei tietääkseni paistellut poronkäristystä.
Alankomaalais-Petronellasta tais olla, yhdessä Suomi-elokuvassa, hirvittävä tökerö karikatyyri. Ihan nätti likka (näyttelijätär) mutta annettu kammottavan höhlä kässäri... Selviäminen katselusta kesti tovin. edit. Tais olla, sittenkin, eri Lapinmiesten intohimojen kohde? En ole alan asiantuntija (kullankaivajien himoasioiden, siis). Vaikka, muutaman kymmentä kertaa, Lapissa on tullutkin käytyä. Jopa töissä (muttei kullankaivuuhommissa).
Jep, se on hieno tarina ja Lapin legenda; yksi niistä monista. Minna Rytisalo on kirjoittanut mainion kirjan legendan pohjalta. Legendan pohjalta sikäli, että varsinaista tosiseikkatietoa Sylvian vaiheista on kovin niukalti, tarinoita sitäkin enemmän. Otin yhdessä vaiheessa vähän etäisyyttä etelän kiireisiin ja olin ylhäällä yhteensä reilun vuoden päivät, pääosin päälaella, mutta myös Inarissa ja Ivalossa, Lemmenjoellakin välillä. Rospuuttoaikoina iltoja istuttaessa kuuli monenlaista juttua, osassa Lapin lisääkin mausteeksi. Valokuvasinkin jonkin verran ja teetin kuvista 24 kuvan näyttelysetin, joka oli esillä eripuolilla. Juuri ennen koronaa lahjoitin kuvat Deatnuun Utsjoelle.
Jäämeren sankari Nordenskiöld ja nykyisten reppanoiden talviurheilu Keskisarjalla on vankkoja mielipiteitä, mm. nykyisestä "hiihtourheilusta": "Menneet sukupolvet möhähtävät syvästi halveksien. Yksikään suomalainen ”huippu-urheilija” maailmancupissa 2025–2026 ei kestäisi A. E. Nordenskiöldin kelkassa kilometriäkään."