Älä muuta sano. Monet kerrat on jopa ajettu Turusta Hesan akateemiseen hakemaan jotain tiettyä tai sitten vain heräteostoksille. Sen valikoima oli melkoinen verrattuna vaikka tänne paikalliseen. Ja jos ei löytynyt, niin sitten tilasivat maailmalta. Se oli aikaa ennen internettiä. Nykyään tuntuu, että enää ei edes julkaista mitään vähänkin marginaalissa olevaa. No nyt on luvun alla omasta hyllystä löytynyt opus, jossa riittää pureskeltavaa useammaksikin lukukerraksi, eli Joka kodin shakkiopas: Mika Karttunen Shakki, matti! - Joka kodin shakkiopas - Sammakon kirjakauppa
Niinpä, vaikka kyllä kaikenlaiset sähköiset kirjat ovat melkoisen käteviä, ainakin jos ovat jotain tietokirjatyyppisiä. Ensinnäkin, sen tuotteen saa heti tilauksen jälkeen, ja sähköiset kirjat mahdollistavat kätevän tavan etsiä kirjasta vaikkapa jotain sanaa. Niistä voi kopioida vaikkapa joitakin matemaattisia kaavoja johonkin toiseen dokumenttiin jne. Toki, jotain romaani -tyyppistä kirjaa voi olla mukavampi lukea perinteisessä muodossa.
Molemmissa on puolensa. Viimeinen Akateemiseen tilaamani kirja on muuten Fender Amps: The First Fifty Years, eli Fender Amps Myyjäkin ihmetteli, että ai tuommoisiakin kirjoja on olemassa. Ei tainnut olla soittajapoikia, kun Fenderin historiikkeja kyllä löytyy muitakin.
No jopas. Nolosti minun täytyy tunnustaa olleeni mainitun tiedon kohdalla yhtä tietämätön kuin mainittu myyjä. Minäkin olen kuvitellut Fender:in olleen pelkästään kitaroiden rakentaja, mutta Fender -vahvistimet olivat uusi tieto. No, enpä minäkään ole kitaristi, mutta itse kirja näyttää mielenkiintoiselta.
Perinteisessä mielessä on kaksi valtamerkkiä, amerikkalainen Fender ja englantilainen Marchall. Ennen digiaikaa jaottelu meni karkeasti ottaen niin, että Marsulla soittelivat räyhäkkäät rokkarit ja sen pääteasteen särö onkin legenda. Sitten Blues -hemmot veivasivat Fendereillä, joka puhdas saundi on legenda omassa sarjassaan. Nykyään, ja digiaikana muutenkin, raja-aidat on hämärtynyt ja alalle on tullut monenlaista digihärpäkettä. Line6 taitaisi olla merkki, joka aloitti digivallankumouksen vahvistinskenessä. Mutta juu, hieno kirja. Ostin, kun aihen kiinnosti ja olen muutenkin enemmän bluusin suuntaan kallellaan.
Jaha, minä olen nähnyt lähinnä juuri noita Marchall, ja sitten Peavey -merkkisiä kitaravahvistimia. Mutta joo, täytyy myöntää, että aika harvoin on enää aikuisikäisenä käynyt konserteissa, joissa on kitaravahvistimia, joten ehkäpä siksi on jäänyt Fender -vahvistimet näkemättä. (Akustiset soittimet kiinnostavat nykyään enemmän).
Ei ollutkaan "väärä palsta", joten takaisin. Vahvistinjutut ^ sekoitti... Luen siis menneitä visioita tulevaisuudesta, jota ei koskaan tullut.
Tässä ulkonäön mallia 1960-luvun alkupuolelta. Ihme on, jos et ole tämän kaltaisia ikinä missään nähnyt. Vaikka et olisi tiennytkään, että mikä vehjas tämä on.
No, toki voi olla, että olen nähnytkin, en vain ole kiinnittänyt asiaan riittävästi huomiota. Minähän olen sydämeltäni ”pilliurkumiehiä”, ja siksi sähkösoittimet ja niiden tarvikkeet eivät välttämättä niin erityisemmin kiinnitä huomiotani.