Samaa sakkia. Edelleenkin olen sitä mieltä, että Suomesta ei tuota asiantuntijuutta löydy. Jos haluaa tutustua keisarillisen Venäjän tuhoon, Neuvostoliiton syntymiseen johtaneeseen vallankaappaukseen venäläisiin kohdennettuine kansanmurhineen ja Venäjän reinkarnaatioon, Antony C.Suttonin ja Juri Linan tuotannot antavat hyvän pohjan, jolle rakentaa. Lisäksi ihmisten olisi hyvä tutkiskella myös esimerkiksi kansainvälisen eliitin ja brittiläisen imperiumin historiaa, koska ilmiöitä Venäjällä on mahdoton ymmärtää ilman kontekstia. Eikä siitä muutenkaan haittaa olisi, että ymmärtäisi, mikä se on se näkymätön käsi, joka meidänkin kohtaloamme ohjaa.
"Kansainvälinen eliitti ja brittiläinen imperiumi" ovatkin hienoja & hyviä asioita. Kaikki kunnia niille! Eikös vain?
Riippuu hiukan siitä, mitä Pohjoismaiden sotahistorialla tarkoitetaan. Tampereella taisteli 16000 valkoista 14000 punaista vastaan. Ruotsin suurvaltakausi päättyi Pultavan taisteluun, jossa Venäjällä oli noin 75000 miestä ja Ruotsilla 30000.
Öysin arkistoja siivotessani edesmenneen Raimo Seppälän kirjoittaman valokuvahistoriikin ”Vuosisata sormenpäässä”.
Arkistoista puheen ollen. Etsin netistä yhtä juttua ja silmiin sattui tämmöinen. Siis, tällä foorumillahan oli aikanaan nimimerkki ”mlphotic”, joka sitten yllättäen katosi, mutta koko netistä ei näköjään ole vielä kadonnut…
Havaintokykysi vaikuttaa varsin rajalliselta. Itse asiassa jopa kummallisen rajalliselta, mutta sekin toki on asioita, joitten kanssa on vain tultava toimeen.
Niin tai sitten kärsit itse samasta havaintokyvyn puutteesta. Tuohon juttuun liittyy parikin ”vitsiä”, mutta ”huumorintaju on älyn puntari” tai jotain. No, yritä sinäkin vaan pärjätä sillä mitä sinulla on tai ei ole…
Sori, just nyt sinun tapauksessasi en osannut epäillä, että kyseessä on "huumori"... Lukemisesta puheen ollen, tuommoinen hiukan enemmän rouvien mieleen oleva historiapläjäys sattui pinon päällimmäiseksi. Ko. rouvahan saapui aikoinaan juuri tänne Siuntioon, Pikkalan satamaan, aika hankalan ja monivaiheisen matkansa meriosuuden päätteeksi. Tavallaan kulmakunnan historiaa siis. En tiedä, miten tarkasti kirjoittajan historian tuntemus pätee, mutta aika vakuuttavaltahan se tuntuu. On maailma muuttunut niistä ajoista, vaikka kulmakunnan paikat ovatkin entisillä sijoillaan. Pikku yksityiskohtana paikkakunnalla kerrotaan, että valtakunnan ruokailutavat alkoivat muuttua juuri täältä Siuntiosta. Katariinan matkavarustukseen kun kuului haarukka, ja semmoista ei ennen ollut Suomessa nähty. Sormin syöminen alkoi vähentyä...
Haarukka, toki, ihan kiva mutta pelkällä puukollakin pärjää kun sitä osaa käyttää edes hieman yhtä hyvin kuin esivanhemmat jo satoja satoja vuosia. Liemiä voi ryystää sitten suoraan astiasta tai käytellä jotain lusikan tapaista. Puukauhojahan on ollut jo iät ja ajat... Itse, omissa oloissani, popsin useinkin perinnepuukoin... EN "sormin".
Muiden muassa nyt on luettavana Jade McGlynnin Russia's War (suomeksi nimellä Venäjän sota). Hyvin tutkittu ja dokumentoitu selostus siitä, mitä Venäjällä tapahtuu ja miten siellä asioista ajatellaan. Vähän ehkä pelottavakin, mitä pitemmälle luen, sitä vakuuttunemmaksi tulen siitä, että Venäjän ei pidä antaa voittaa tässä sodassa yhtään mitään. Mielellään aivan päinvastoin.
Lennart Schönin Mualiman taloushistoria, teollinen aika on nyt luvussa. Mielenkiintoinen aihe myös tämä.
Äänikirjana kuuntelussa: Eric Tigerstedt, Suomen Tesla. Mielenkiintoista asiaa varsinkin sähkö- ja radiotekniikasta kiinnostuneille. Sopivasti huumoriakin mukana, sekä tietysti ajankuvausta 1900-luvun alkupuolelta.
Frans G. Bengtssonin Orm Punainen on ehkä hauskin koskaan lukemani kirja (varmaan toistakymmentä kertaa olen sen lukenut), se on nyt luvun alla. Proosapuolelta lisäksi Dickensin Dombey And Son ja jälleen kerran Anthony Powellin A Dance to the Music of Time. Lisäksi epälukuinen määrä historiaa, mistä aivan erityisesti on mainittava Orlando Figesin Vallankumouksen Venäjä 1891 - 1991. Se on oikein hyvä yleisesitys itänaapurin tuosta ajasta, ja sitä soisin luettavan laajalti. Pelottavaa miten Putinin Venäjä enemmän ja enemmän alkaa muistuttaa Stalinin Neuvostoliittoa.
Ajattelin sivistää itseäni Karjalan sivistysseuran julkaisulla. Karjalan kuningas on nyt pinon päällimmäisenä. Kirjassa kait selvitellään brittien puuhia Karjalassa.
Muutama juttu piti tarkastaa tästä, ikivanhasta kirjasarjasta, jota tuli vuosia sitten luettua. Oikein muistin... Karl Adaridi (Wikipedia): https://www.google.com/url?sa=t&sou...cQFnoECBIQAQ&usg=AOvVaw25WbALvotHgqnK-z0JvdeA