Puolalaisen Jozef Molkan aikalaiskertomus vankileirien ruohonjuuritasolta antaa jo pelkkänä tiivistelmänä mielikuvaa noiden vankileirien raadollisuudesta. Puolan pojat Taivalkoskella orjina – Sermónes (sermones.fi)
Eipä mitään erikoista, ja kyllähän se silloisen oikeiston (AKS, Lapuan liike) Suur-Suomen maailmaan hyvin istui. Minulle nuo jutut ovat uusia, en ole ennen niihin törmännyt. Lapin vankileireistä ovat tietysti paikalliset tienneet, monet olleet niillä töissäkin. Historian kirjoihin ei montaa mainintaa ole kuitenkaan jäänyt, ainakaan niihin, mitä minä olen sattunut lukemaan.
On Lapin leirejä tutkittu jo aiemmin, Lars Westerlund tulee ensimmäisenä mieleen. Vetäytymisvaiheessa saksalaiset pitkälti tuhoavat arkistomateriaalin tai vievät mennessään, joten lähdepohjan suhteen asia on hieman ongelmallinen.
Kuusamossa vankileirien luut ovat viimeistään kalisseet viitostien kaivutyömaan jälkeen 1960-luvulla. Sotavankien hautapaikka Sänkikankaalla - KENTTÄRATA (weebly.com)
Siihen menee varmasti pitkä aika, kun näitä tarinoita alkaa näkymään koulukirjoissa. Eikä suomalainen totalitarismi mihinkään 1930- ja 40-lukuun rajoitu. Venäläiset ihmettelivät jo 1860-luvulla, kun suomalaiset tapattivat omaa kansaa nälkään, vaikka viljaa olisi ollut saatavilla.
"Siinä se oli, nimemme ja tehtävämme: kissoille kulkunen kaulaan – Bellingcat." - Eliot Higgins Higgins, Eliot; Helasvuo, Antero; Kivimäki, Veli-Pekka (2021). Me olemme Bellingcat — Tiedustelupalvelu verkossa. Docendo
Viimeksi aloitettu on Keir Gillesin Moscow Rules; What Drives Russia to Confront the West. Alku ainakin on lupaava ja kiinnostava.
Juuri nyt kunnon hömppää, Philippa Gregoryn Punainen kuningatar. Sitä ennen luin Väinö Hämeen-Anttilan kirjan Merillä (1913), joka kertoo nelimastoparkki Fennian (ex Goodrich) ensimmäisestä matkasta suomalaisomistuksessa Dundeesta (UK) Oregonin Portlandiin vuonna 1895. -Topi
Jos dekkarikirjailija olisi sanonut minulle: "Kerro millaisen kirjasarjan haluat minun kirjoittavan.", olisi vastaus aika tarkkaan tässä: The History Of Bryant & May | Christopher Fowler Nämä eivät muistuta yhtään mitään muuta Sarjasta on yksi vielä lukematta ja osan olen lukenut jo kahdesti.
Pitkästä aikaa kirjahyllystä sattui käteen Väinö Riikkilän ”Pertsa ja Kilu merellä”. Olipas hauska taas lukea mainittujen poikien ”jännittävistä” seikkailuista ja eläytyä kirjan kirjoitusajankohdan ajankuvaan.
Nämähän ovat muuten sikäli mielenkiintoisia kirjoja, että noiden kuvaamasta maisemasta on vielä aika paljon jäljellä. Vähemmän Suulisniemessä, mutta Tiutisen ja erityisesti Popinniemen maisemista voi saada käsityksen siitä, millainen tuo alue on ollut. -Topi
^ Niinpä. Vaikka nuo Pertsa ja Kilu kirjat ovat ns. nuortenkirjoja, niin ainakin omasta mielestäni aikuinenkin niitä jaksaa lukea juuri siksi, että kirjojen tapahtumat ovat täysin realistisia ja olisivat ihan hyvin voineet tapahtua oikeassa elämässäkin. Esim. juuri lukemassani kirjassa pojat olivat töissä höyrykäyttöisellä hinaajalla ja mm. matkustivat sillä Kotkasta Loviisaan ”kohtalokkain” seurauksin. Tarinassa kuvailtiin tarkasti heidän kulkemaansa reittiä, mikä oli helposti oikeasta kartasta tarkistettavissa. Huomasi myös, että kirjailija Riikkilä oli itse aikanaan ollut lämmittäjänä höyrykäyttöisellä laivalla ja siksi osasi kirjassa kuvailla hyvin tarkasti esim. laivahöyrykoneen käyttöä.