Ei mulla ainakaan ollut tarkoitus "morkata". Eikä ole "pariakaan" (edes "taistelu" sellaista) täällä. Mutta kaiken/muiden yläpuolella kokevista voivat tietenkin asiat "näyttää" vaikka miltä? Siis jotkut kai sitten "tietävät" "kaikesta kaiken", paremmin ja pätevämmin...? Ja tietenkin on "kivaa" kuulua enemmistöön kun kerran laumaeläimestä on kyse? Ihminen on... Yleisradion ja Hesarin mielipiteet & gallupit (LOL) - niin ihanan "yleisiä" sekä valtavirtaa... Niitä kun lukee ja toistaa (vaikka netissä) on takuulla "hyvä tyyppi" ja suosittu "keskustelija"
Lainausmerkkejä on ehkä hieman turhan paljon. Mutta vaikka Estin pohdinnan mukaan itse kuulunkin tuohon galluppeja lukevaan valtavirtaan, en pidä hänen pohdintaansa mitenkään huonona. Pikemminkin on virkistävää, että joku asettuu vastahankaan ja kyseenalaistaa totuttuja tapoja. Kunhan ei perusteettomiin solvauksiin mennä, lienee pieni ravistelu usein hyväksi.
Pakko myöntää että harmittavan huonosti sujuu usein, itseltäni, kirjallinen ilmaisu. Välillä myös mietin (aika useinkin) onko ns. "vastarannan kiiskenä" oleminen jotenkin itseisarvoksi muodostunut ja pinttynyt tapa. Sitten huomaa myös usein ettei läheskään kaikkea "ymmärrä"... kuin hieman ja pitkällä viiveellä. Yritin siis vain lähinnä sanoa etten pidä itseäni kovinkaan "fiksuna", enkä ainakaan koe olevani "muiden yläpuolella". Mutta "ulkopuolella" kyllä (joka voi olla fantasiaa sekin?). Kuitenkin liiallinen samaa mieltä oleminen on kuin liian kauan seisovaa vettä = pilaantuu ja voi olla haitallistakin nautittuna.
Edellä on kyllä totuuden siemeniä, ellei sitten koko totuutta. Keskustelun etenemisen kannalta on aina hyväksi, että poikkeavia mielipiteitä ja uusia tai toisia näkökulmia löytyy - eiväthän kuorossa toistetut "faktat" asiaa auta. Palstahan olisi äkkiä kuin vaikkapa helluntailaisten kokous; toistetaan samaa liturgiaa kerta toisensa jälkeen. Toisten keskustelijoiden solvaamiseen keskittyvä kommentointi sen sijaan ei juuri edistä mitään.
"Tessi ja Lumipeikon salaisuus" vai mikä niistä? Eikös nuo olleet semmoisia pikkutyttöjen kirjasarjoja 60 -luvulta? Edit. Sana "pikkutyttöjen" oli skrivattu väärin. Luki: ""pukkutyttöjen". Kävin korjaamassa. Eihän tätä välttämättä olis tarvinnut kirjoittaa. En tiedä mikä tämmöseen ajaa. Ei edes ensimmäinen kerta...
Tottakai. Ja pitkin päivää tilanne elää ja muuttuu - viikoista sekä kuukausista puhumattakaan. Meillä kun ei tämmöistä tilannetta ole koskaan aiemmin ollut - ihan semmonen VIRUS... (hirveän vaarallista elämä muutenkin, pitikin syntyä...) Mutta onneksi meillä on kyky edes jaaritella ... pahimmissakin karikoissa
Totta Metusalemissa mä tiedän... sitä mitä en tiedä ei tarvita. Tai ei ole. tsoukit tsoukkina ... ---------------------------
Vaihteeksi Murakamia. Haruki Murakami: Sputnik Sweetheart (Nyt kirjoittaja ei ole enää NSA-agenteissa päinkään. Päinvastoin kirjan nimenkin takana on viittaus Kerouacin kautta sputnikkeihin eli beatnikkeihin eli mahdollisimman kauaksi firmasta.)
Mistä niistä tietää. Ne ovat kaikkialla voitelemassa omaa maailmankuvaansa levittäviä. Rahaa on painettu triljoonia. Kyllä siitä riittää voitelua poliitikoille, taiteilijoille, sotilaille, toimittajille ja kirjailijoille kaikkialla maailmassa.
(Sanalla sanoen typerin teko mitä keskustelupalstalla voi tehdä, on pyyhkiä kommentit pois keskeltä ketjua.)