Muistuttajaksi, että ei väliä mitä lajia kollektivismia toteutat, niin lopputulos on jostain syystä aina sama, kun tietyt pienet piirit ovat ruotelissa.
Ettei Niffe nyt vain olisi sekoittanut Euroopan neuvostoa (Council of Europe), siis 1949 perustettua 47 jäsenvaltion elintä nykyisin tutumpaan EU-zydeemiin? Sehän on pienempi, vain 28 valtiota. Sielläkin on neuvostoja. Niitä neuvostoja on kaikkiaan kolme, ja suomalaiset nimet hyvin lähellä toisiaan. Euroopan neuvosto, Euroopan unionin neuvosto ja Eurooppa-neuvosto. Kaikki taitavat olla keskustelukerhoja, ompeluseuran tyyppisiä, eikä mikään niistä käytä merkittävässä määrin mitään valtaa.
Juu, sorgen. Tarkoitin Euroopan komissariaattia eli todellista vallankäytön välikappaletta taustalla vaikuttaviin intressiryhmiin nähden. EU political commissars.
On muuten aika erikoinen tilanne. Kyllähän tässä kohden, yksi vuosi vaaleista, jo tavallisesti pääministeripuolueen kannatus on laskenut reilusti (muittenkin kuin Sipilän, joka toki oli kupla) ja oppositio nostanut kannatustaan vastaavan reilusti. Nyt muut hallituspuolueetkin menettävät, oppositio kuitenkin eniten. Poikkeavat olot, poikkeavat gallupit. Selkäpiitä karsivat kylmät väreet, kun jostain mielen mustista syöverteistä nousee tuo Rinteen kuva - mikä olisikaan maan tilanne, jos Antti olisi ohjissa? Huh! (ED: Enpä olisi uskonut, että sellaistakaan tilannetta Kekkosen ajan jälkeen tulee, että tuntisin kiitollisuutta Kepua kohtaan - niin kummiskin on. Pelastivat paljolta, kun junailivat Rinteen pihalle.)
Muiden hallituspuolueiden osalta muutokset hyvin mahtuvat virhemarginaaliin. Perussuomalaisten alamäki on kyllä paljonpuhuva: vakava tilanne näyttäisi ilmaisevan keihin aivan oikeasti luotetaan ja keihin ei.
Poliittinen mittelö kiihtyy (?): Naiivit seniilit vastaan seniilit naiivit (?) Kyllä tulee sitten jännää "luettavaa"... "Huumoria", sitä täytyy aina olla....
Pahoin pelkään että kyseessä on lähinnä primitiivinen laumaeläinten reaktio "uhkaan". Normaalitilanteessa ehkä vittumaiseksikin koetut "bossit" muodostavat uhkatilanteessa (kuviteltu tai todellinen) isi tai äiti - hahmoja, joidenka kainaloista etsitään turvaa. "Tuttu" hikinen kainalo luo turvallista lemuaan ja karkoittaa pelkoa... Siellä voi suojassa määkiä. Tuskin kannattaa vielä edes kauheasti innostua, sillä mielipidemittauksien tulokset muuttuvat pian taas. Itseäni ällöttää kaikki puolueet tasavertaisen paljon, joten turhaa haukkua vaikka "persuksi". Minkään ("puoluepoliittisen") agendan ajaminen ei ole tavoitteeni. Ainoastaan lapsellinen sinisilmäisyys ja mediaan kohdistuva huononäköinen luottaminen hämmästyttävät. Edit. Koronaa ja puolueiden kannatuslukuja. Urheiluviihteen väliaikaisia korvikkeita höppänöille?
Niin, luottamuksen siirto tällaisessa tilanteessa on primitiivinen laumaeläimen reaktio. Laumaeläimiä kun olemme, niin sitähän gallupit kaikkiaankin mittaavat. Voi se silti olla kiinnostavaa.
Tietystikin se "voi olla kiinnostavaa". Ja koska se on lajillemme ihan luonnollista ei siinä mitään "pahaa, tuomittavaa, väärin" jne.... se vain on kuten on. Täysin odotettavissa tuollaiset "tulokset". Mitään täysin objektiivistahan ei tuollaisten mittailuiden tuotelmat ole - ja niiden julkistaminen myös vaikuttaa jonkin aikaa seuraavissa vastaavissa jne. Mikään mediakaan (edes ankarimmin objektiivisuutta yrittävä) ei ole vapaa jonkinasteisen, jopa asenteellisen tunteellisuuden kuonasta. Siten ne myös muokkaavat mieliteitä, eivätkä ainoastaan "uutisoi". Ei ole mitään täydellistä ihmisten touhuissa. Silti näistä otuksista jotenkin tykkää... välillä, ainakin... Mutta tämä on jo hieman "mitä luet" - aiheen ulkopuolella. Mukavaa päivänjatkoa
Tässäkin näyttävät kommentit jakautuvan kahteen pääryhmään. On niitä, jotka liittyvät puheena olevaan asiaan - mielipiteitä, täydennyksiä, toisia näkökulmia, muutosehdotuksia jne. Niitä on onneksi enemmistö. Sitten on niitä kommentoijia, joitten pitää jotain kirjoittaa, vaikka asiaan itseensä ei olekaan mitään sanottavaa. Mahdollisuudet siis rajoittuvat toisten kommentoijien nimittelyyn, halventamiseen, mollaamiseen tai muihin vastaaviin keinoihin nostaa itsensä muiden yläpuolelle - no, tai siis ainakin yrittää sitä, menestyshän on useimmiten ellei aina aika vaatimatonta tasoa. Näitä on - taaskin onneksi - noin kaksi. Selkeä vähemmistö, siis. En usko, että tuon laulun sanoittaja tunsi lähemmin Laukun taistelijaparia, mutta sanoitusta kuunnellessa ei voi välttyä epäilyltä: jospa olikin tuttuja, kuitenkin
Ihan miten haluat. Satunnaista sivustaseuraajaa kuitenkin joskus hirvittää, kun näkee selvästi kuka sitä sinun reaalimaailmaasi luo - myös historian osalta.
Presidentti J.K.Paasikiven lausahduksia " suomalaiset ovat poliittisesti tyhmä kansa " ja " kommunistit ovat psykopaatteja " Kun mielipiteet vaihtelevat näin suuresti kuin nyt on näissä gallupeissa nähty, se luultavasti tarkoittaa J.K.Paasikiven tunteneen kansansa tai ettei kansa juurikaan seuraa politiikkaa.
Ei mulla ainakaan ollut tarkoitus "morkata". Eikä ole "pariakaan" (edes "taistelu" sellaista) täällä. Mutta kaiken/muiden yläpuolella kokevista voivat tietenkin asiat "näyttää" vaikka miltä? Siis jotkut kai sitten "tietävät" "kaikesta kaiken", paremmin ja pätevämmin...? Ja tietenkin on "kivaa" kuulua enemmistöön kun kerran laumaeläimestä on kyse? Ihminen on... Yleisradion ja Hesarin mielipiteet & gallupit (LOL) - niin ihanan "yleisiä" sekä valtavirtaa... Niitä kun lukee ja toistaa (vaikka netissä) on takuulla "hyvä tyyppi" ja suosittu "keskustelija"
Lainausmerkkejä on ehkä hieman turhan paljon. Mutta vaikka Estin pohdinnan mukaan itse kuulunkin tuohon galluppeja lukevaan valtavirtaan, en pidä hänen pohdintaansa mitenkään huonona. Pikemminkin on virkistävää, että joku asettuu vastahankaan ja kyseenalaistaa totuttuja tapoja. Kunhan ei perusteettomiin solvauksiin mennä, lienee pieni ravistelu usein hyväksi.
Pakko myöntää että harmittavan huonosti sujuu usein, itseltäni, kirjallinen ilmaisu. Välillä myös mietin (aika useinkin) onko ns. "vastarannan kiiskenä" oleminen jotenkin itseisarvoksi muodostunut ja pinttynyt tapa. Sitten huomaa myös usein ettei läheskään kaikkea "ymmärrä"... kuin hieman ja pitkällä viiveellä. Yritin siis vain lähinnä sanoa etten pidä itseäni kovinkaan "fiksuna", enkä ainakaan koe olevani "muiden yläpuolella". Mutta "ulkopuolella" kyllä (joka voi olla fantasiaa sekin?). Kuitenkin liiallinen samaa mieltä oleminen on kuin liian kauan seisovaa vettä = pilaantuu ja voi olla haitallistakin nautittuna.
Edellä on kyllä totuuden siemeniä, ellei sitten koko totuutta. Keskustelun etenemisen kannalta on aina hyväksi, että poikkeavia mielipiteitä ja uusia tai toisia näkökulmia löytyy - eiväthän kuorossa toistetut "faktat" asiaa auta. Palstahan olisi äkkiä kuin vaikkapa helluntailaisten kokous; toistetaan samaa liturgiaa kerta toisensa jälkeen. Toisten keskustelijoiden solvaamiseen keskittyvä kommentointi sen sijaan ei juuri edistä mitään.