En ole varma nyt, mistä on kysymys, kun tuo itäsuomen opinnot olivat niin lyhyet, mutta er aikakausien valtioista puhuttaessa noiden murteiden ajankohdan mukaisesti Rossiia vs Rossiya? Venäläiset ovat enimmäkseen itäslaaveja ja suomalaisugrilaisia heimoja. Valtio oli Rossiia ja kieli rossiiskii. Homo sovjeticus oli sitten jotain ihan muuta.
No, Vinskillä lienee mielessä joku tähän liittyvä tarina tai huomio, mutta ei aukene tällä kielen osaamisella.
Tutustun mielenkiinnosta vasta itsekin näihin kulturellisiin eroihin. Nyt on meneillään tämä kirja. Tai siis menee, kun pääsee taas töistä kotiin. Keir Giles: Moskovan opit - Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä
Tiedä sitten, mitä kirjoja luet. Muun muassa esittelemissäni kirjoissa ja käytännössä kaikessa muussakin lukemassani Venäjän historiasta ja nykypäiväistä kertovassa kirjallisuudessa asiat esitetään neutraalisti. En ala kuitenkaan kanssasi väittelemään aiheesta varsinkaan tässä ketjussa. Parempi ottaa liberaalina länsimaalaisena haasteena ymmärtää myös näitä kommentteja.
Lukekaa kokonaisia kirjoja, ei pelkästään niiden takakansia. Sitä paitsi sinä referoit kirjan esittelyä, et sen johdantoa. Kirjailija ei edes itse kirjoita esittelyä eli takakansitekstiä. Sen kirjoittaa käytännössä kustannustoimittaja. Kirjan sisällön kuvaamisen lisäksi tekstillä on olemassa myös vahva markkinoinnillinen näkökulma. Kirjailija itse kirjoittaa johdannossaan muun muassa seuraavaa: "Tässä kirjassa ei kritisoida eikä tuomita Venäjää, saati venäläisiä. Eräitä tässä kuvattuja toimia ja asenteita saatetaan pitää paheksuttavina länsimaisissa yhteiskunnissa ja myös Venäjän korkeasti koulutetuissa yhteiskuntakerroksissa. Tämä kuitenkin vain korostaa sitä, kuinka tärkeää on pidättyä arvioimasta Venäjää ja ennustamasta sen käyttäytymistä länsimaisten kriteerien pohjalta." -Keir Giles, ote kirjan Moskovan opit johdannosta
Viimein Alkua pidemmälle. Kiehtovaa. Olga Tokarczuk: Päivän talo, yön talo (Palstan trollille tiedoksi, että Tokarczuk ei tiettävästi ole FBI-agentti, vaikka onkin ruotsalaisella kirjallisuuspalkinnolla palkittu itä-eurooppalainen kirjailija ja joutunut esimerkiksi välillä nationalistien hampaisiin liberaalien juutalaisen historiankirjoitustensa vuoksi.)
Bellow´n Augie Marchin kiemurat on vielä kesken. Olin lukenut sen joskus kauan aikaa sitten enkä enää muistanut miten hieno se on. Kirjaoittajansa parhaimmistoa ilma muuta. Ben MacIntyren The Spy and the Traitor on nimensä mukainen, mutta ei siis romaani vaan tositapahtuma. Edelleen on kesken Harold robinsonin Prokofjev-elämänkerta mikä on kyllä hyvin kiinostava, en hänen elämästään tiennyt paljoakaan. Sitten on yksi lua-opas, ajattelin että voisi yrittää kehittä LR:iin lisätoiminnallisuutta. Kate Atkinsonia voi aina suositella, nyt on ihan alussa Big Sky, mutta se saattaa olla Aktinsoniksikin hieman kaamea. Ensimmäisestä maailmansodasta on nyt luettavana Walter Reidin Five Days from Defeat ja Pritt Buttarin Russia´s Last Grasp. Kylmästä sodasta on useamman kirjoittajan (Andreas Wenger et al.) tutkimuskokoelma War Plans and Alliances in the Cold War. Siinäkin on paljon uutta tietoa. Kevyemmästä päästä on Dominic Sandbrookin The Great British Dream Factory, sanoo olevansa brittiläisen mielikuvituksen historia. Uudelleenluettavana on Catherine Merridalen Ivan´s War.
Pitää vielä mainita tämä, jos joku haluaa tukea pienkustantamoa, niin täältä olen tilannut aika paljon. Enimmäkseen Lontoon aluetta käsitteleviä valokuvakirjoja (on siellä esimerkiksi Berliiniäkin). osin nykykuvausta, osin muutamia vuosikymmeniä vanhaa. Lontoosta kiinnostuneiden (joita täällä taitaa olla muitakin kuin minä) kannattaa ainakin käydä katsomassa. Eivät edes ole kalliita: BOOKS
Niinpä. Ei kannata tuhlata ruutia variksiin. Suomella ei juurikaan ole merkitystä missään suhteessa, paitsi toki suomalaisille.
Suomen osalta raportissa tiivistetään näin: "Suomella on oma roolinsa Venäjän naapurimaana, joka on EU:n jäsen ja joka osallistuu Naton kumppanina sen harjoittamaan yhteistyöhön. Venäjällä pidetään Suomea hyvänä naapurina, jonka kanssa ei ole ongelmia eikä maiden välillä ole asioita, joista ei pystyttäisi puhumaan. Juuri tässä valossa Suomella ei ole erityisasemaa Venäjän strategisessa viestinnässä EU:n suuntaan." Tuo kannattaa ehkä lukea ajatuksen kanssa.
Juttu on vielä esitutkinnassa. Epäily koskee Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisointiin liittyvää tietovuotoa.