Niin tulkitsit. Valokuvaus on mun suuri rakkaus ja kamera on siihen paras väline ja siksi hyvä ystävä ;-p.
Minä olen vähän samoilla linjoilla kuin Osku; kuvailen tietämättä erityistä syytä siihen. Tietty poikkeuksena on perhetapahtumat ja ne ajat kun pojat pelaili aktiivisesti kiekkoa ja palloa, silloin kuvaamisessa oli päämäärä ja selvä tarkoitus -muistokuvia tapahtumista. Itse asiassa noita turnausalbumeita on aika hauska selailla. Omaehtoisesti kuvailen etupäässä maisemaa ja sen yksityiskohtia, luontoa ja kaupunkia. Pientä osaa kuvista hyödyntää vaimo työssään ja jokunen itselleni mieluinen päätyy mv-vedoksena seinälle. Kameroita en rakasta, merkeistä puhumattakaan. Saatan silti ihailla joitain teknisiä innovaatioita ja osaamista. Kaippa tuo kuvaus on minulle keino pitää rattaat raksuttamassa.
Ooi *iiiso hymy* Voi ei, siis rakastan valokuvausta. Kylläpäs ilmaitsin jotenkin hölmösti. Ihanaa kun on muitakin samanlaisia. Jotku jopa rakastavat puikkoja, saati rättiään.
Huomasin kyllä, ja kunhan vedätin, olen erittäin epämusikaalinen ihminen, siis en todellakaan osaa soitaa yhtään mitään Mä soitan mun kameraa ja sen suljinta, joten kai mä jonkinlainen muusikko olen.
Bonsai puiden parissa on sama juttu, pari kertaa kun oot hakenut aihion niin sen jälkeen katselet kaikkia "mahdollisena" bonsaina ja kävely on tutkiskelua ja etsimistä. samaa varmasti pitkälti kun Pavun mainitsema zoomailu
Mullakin motivaatio voi lähteä monesta eri asiasta. Aika usein lähden ulkoiluttamaan kameraa pääasiassa sen ulkoilun takia ja näpsin sitten mitä nyt sattuu mahdollisesti mielenkiintoista silmiin osumaan. Tai voi olla, että kameraan ei tule koskettua ollenkaan. Ja sittenkin kun kuvan otan, tavoite vaihtelee. Minulle mieluisinta on kuitenkin pyrkiä esittämään tavanomainen asia tavalla, jolla sitä ei tule yleensä katsottua. Palkitsevinta on löytää kauneutta sellaisesta, mistä sitä ei uskoisi löytävänsä.
Minä kuvaan kaikkea, mikä liikkuu tai on liikkumatta (jos valoa riittää) ja siksi, että pääsee naattimaan ennenkuin laukaisee.
Mä kuvaan oikeestaan kaikkea urheilullista liikkumista Mutta kuitenkin enemmän moottori puolta, eli kaikki moottoriurheiluun liittyvä on todellä lähellä sydäntä! Olen kokeillut luonto kuvausta ja maisema kuvausta ja mikäs siinä jos hyvä paikka sattuu eteen niin tottakai otan siitä kuvan, mutta sellaista tunnetta kun saa liikkeen tallennettua joko nikonin kennolle tai konican filmille niin aah ei sellaista tunnetta ole!
Itse kuvaan eniten yksityiskohtia, kuten kasveja, esineitä ja lähikuvia. Toistuva kuvio on myös lähellä sydäntäni. Lasten myötä kuvaan myös niiden puuhasteluja.
Enimmäkseen ihmisiä, mutta kaikkea muutakin, mitä tarvii ja tulee idea. Harrastus on pilattu omalla kohdallani jossain määrin, eli harrastuksesta on tullut myös jossain määrin jo tapa hankkia meetwurstia leivän päälle. Saksilla tosin hankin ensin sen leivän...
Kuvaan enimmäkseen maisemia (kaupungissa ja kaupungin ulkopuolella), joista voisi saada postikortteja. Joskus olen myös tuurilintubongari, mutta enemmänkin vahingossa kuin tarkoituksella. Ihmisiä en osaa juuri kuvata...
Mitähän mä oikein kuvaan? Välillä kaikkea mahdollista, lintuja yhä harvemmin, ei ole mun ala, ellei ne tule ihan lähelle. Ihmisiä on kiva kuvata, varsinkin mustavalkosena, joskus jotain abstrakteja muotoja ja pintoja, Kaikenkaikkiaan pidän eniten ihmisten kuvaamisesta ja toisaalta luonnosta ja ennenkaikkea mustavalkoisesta.