Tuli tilattua Lofi Recordsilta (Lofi Girl) pari vinskaa ja tällä hetkellä tossa pyörii Bossa Lofi-kokoelma minkä äärellä tee maistuu paremmalta ja kuvat saa käsittelyssä vähän enemmän vähempää eli lofia. Digisaalista perkaan parhaillaan mutta jotenkin niistä tulee enemmän filmin näkösiä kun hakee vähän lämpöä ja epätäydellisyyttä niinku lofi-musiikissakin on tapana olla. Tosin tää levy taitaa olla suhteellisen tuotettua mutta lofi yleisesti maistuu. Rosoiset samplet ja tarkoituksella kömpelösti leikatut raidat looppaa. Soundi on kuitenkin miellyttävän lämpönen ja kiireetön
Akateemisen Karjala-Seuran kunnialaulu Sävel: Reino Hirviseppä Sanat: Reino Hirviseppä Tää kansamme kauan on kamppaillut, se seissut on ryssiä vastaan. Se ei ole orjaksi antautunut, ei luopunut kalleimmastaan. Se ei ole tahrannut kunniataan, vaan takaisin Suomellensa, se viha ja rakkaus rinnassaan on vaatinut vapautensa. Ne voittomme lunnaat jos kalliit lie, niin sittenkin kesken on työmme, ja kyynelin käyty jos onkin se tie, niin kerran me vieläkin lyömme. Niin kauan on iskevä Suomen mies ja uhma sen kalvassa kestää, kuin katkee ne kahleet kuin kirpoo se ies, mi heimomme herruutta estää. Me kuulemme Karjalan kanteleen viel’ itkevän vangitun kieltä. Käy veitsenä veljein se sydämeen ja Kullervon nostaa se mieltä. Me nousemme voimalla kirkastamaan tään kansamme kauneinta unta, ja kerran myös juhliva vapauttaan Suur-Suomen on valtakunta. Me tahdomme suureksi Suomenmaan, me voitamme vastustajan. Ja Vienanlahdesta Laatokkaan me piirrämme miekalla rajan. Se meidän on veljinä velvollisuus, tää veikot on tunnus-sana: Suur-Suomelle aamu on koittava uus’ viel’ untakin kirkkaampana. (Veikko N 2 1942-43, 32)
Gustav Mahler - Adagietto. Sehr langsam. Symphony No. 5 in C sharp minor, 1901-02. Wiener Philharmoniker, Vienna Philharmonic Orchestra, Leonard Bernstein, 1973.
Hyvää ajanvietettä. Itselläni, tuota, mm. vanhoilla vinyyleillä. Parasta, oopperakin, on elävänä. Mutta "kuolleena" taltiointinakin -jos laadukasta- menee jep. Edit. Komee vahvistin. -Tämmöisiä itsestäänselvyyksiä.
Oi kallis Suomenmaa Oi, kallis Suomenmaa, sun koskiesi kuohuja, honkiesi huminaa suo mun kuunnella, kunnes hetki lähtöni lyö! Ei toista armaanpaa voi maailmasta löytää kuin tämä köyhä kotimaa, jonka kauniiks' on kasvatellut taattojemme työ. Korpees' raivio, kultavainio raatain luoda nyt meidän vuoro on. Sulle tahdomme suoda kaikkemme, puolestas' seistä saakka kuolohon! Oi, Suomi synnyinmaa, suo helmahas' sun poikasi onnellisna nukahtaa, kun hän henkensä halvan sulle antanut on! Ei muuta kunniaa, kuin kuulla kummustansa sun kuusiesi kuiskinaa, kun sä kätkenyt olet hänet viime lepohon.