(ei kauaa pystynyt kuuntelemaan. mut yritin...) Hyvä yrittää ylittää musiikillisia rajoja, välillä. Yks vaikeimpia musiikkeja tää oli -mulle- kuunnella aikoihin. Jopa joikuja ja itkuvirsiäkin hankalampi. Hermot meinas...
Notre Damin palouutisia. Urkuri kertoi pienestä ihmeestä, onnesta onnettomuudessa, että urut eivät olisi tuhoutuneet täysin.
No huh! Olipas hyvä uutinen, toivottavasti pitää paikkansa. Nuo viisisormioiset Cavaillé-Coll –urut ovat todella hieno soitin. Tosin, läheskään alkuperäinen se ei ole enää ollut pitkään aikaan. Siinä on mm. sähköinen soitto- ja rekisterikoneisto. En tiedä sen aivan uusinta rakennetta, mutta aikanaan siellä oli ties kuinka monta IBM:n PC-konetta ja kaikki soitto- ja rekisterikytkimet antavat sähköisen signaalin, joka ainakin ennen kulki ethernet-väylässä soittopöydästä kirkon eri puolilla oleviin pillistöihin, missä sähkömagneettiset soittoventtiilit päästävät sitten ilman pilliin, kun ko. pillin soittokosketinta painetaan. Aikanaan urut olivat useita vuosia osittain käyttökelvottomat sähköongelmien vuoksi. Sähköinen järjestelmä on niin monessa kerroksessa rakennettu, että jossain vaiheessa järjestelmän toimittaja joutui itsekin tunnustamaan, että he eivät ole enää ihan kartalla siitä, miten systeemi on tehty. Aivan viime vuosina systeemi on ilmeisesti saatu kutakuinkin kuntoon. Täytyypä vain toivoa, että palossa ei uruista ole pillejä sulanut yms….
Etsin tuon kohdan, jonka satuin päivällä kuulemaan. Soitto urkuri Kalevi Kiviniemelle 20:15 Yle Uutiset Erikoislähetys Notre Damen palosta
^ Oho, meikäläisen suosikkibiisi Notre Damen uruilla soitettuna. Tuosta kyllä kuulee selvästi, miten käsittämättömän pitkä jälkikaiku tuollaisessa isossa katedraalissa on. Tuossa soinnissa on Cavaillé-Coll –uruille tyypillinen ”artikulaatio”, eli sellainen soinnin selkeys. Kyseinen urkurakentaja kun halusi rakentaa urkujen ilmalaatikot varsin väljiksi, eli että yksittäisillä pilleillä on tilaa soida. Saksalaisessa tyylissä taas pillit ovat yleensä hyvin lähellä toisiaan, mahtuu toki pienempään tilaan, mutta soikin sitten hieman eri tavalla.
Hyviäkin uutisia: Notre Damen maailmankuulut pääurut säilyivät olosuhteisiin nähden lähes vahingoittumattomina – urkuri Pétur Sakari: "Se on todellinen ihme" Paljon muutakin pelastunut hämmästyttävästi: Apostoli -patsaat olivat (kunnostuksen vuoksi juuri sopivasti) poissa, lasimaalaukset yllättävän vähin vaurioin ym. Näin kerrotaan.
^ Hyviä uutisia tosiaankin. Sinänsä hauska huomata, että eivät nuo Notre Damen urut loppujen lopuksi ole ihan hirveän paljon suuremmat kuin Suomen suurimmat urut Lapuan Tuomiokirkossa. Tuolla Ranskassa n. 8 000 pilliä ja Lapualla 6 666 kappaletta. Urkujen fyysisessä koossa onkin sitten jo melkoisesti eroa. Nuo Lapuan urut on ahdettu todella pieneen tilaan ja onhan niissä yksi sormiokin vähemmän.
Gillan kävi Sabbathissakin. Viime kesänä vielä Tammisaaressa. Siis Deep Purple - Long Googbye Tour. Taitaa rauhoittua jo kiertelyt. Ian Gillan – Wikipedia