Vs: Mitä kuuntelet! Kentin uusin tuplavinyyli Tigerdrottningen. Ihan mukava albumi, mutta Kentin suuruusaika taitaa ikävä kyllä olla jo takanapäin.
Vs: Mitä kuuntelet! The Raconteurs: Broken boy soldiers Nimikkobiisi Seuraava levyostos sitten kun Jack White:n uusi Lazaretto sooloplätty ilmestyy...
Vs: Mitä kuuntelet! Päivän vinyyliostos: The Band ”Cahoots” vuodelta 1971. EDIT: Olipa muuten hyvä levy!
Vs: Mitä kuuntelet! Eric Clapton – No Reason to Cry (LP 1976). Mielestäni yksi tämän herran parhaista levyistä.
Vs: Mitä kuuntelet! Claptonilla on paljon hyviä levyjä. OT, mutta pidän itse huomattavasti enemmän alkuperäisestä, todella rajusta Layla kappaleen rokkiveriosta, kuin pehmeästä akustisesta. Se akustinen ei jotenkin sovi musiikillisesti sanojen sisältöön ollenkaan. T Jukka
Vs: Mitä kuuntelet! On julkaissut paljon levyjä. Itselläni ei ole läheskään kaikki, mutta runsaat parikymmentä albumia kuitenkin. Derek and the Dominoes'in Layla -albumi on tietenkin loistava, olin onnekas kun löysin sen erittäin hyväkuntoisena vinyylimessuilta. Soi muuten parhaillaan! Claptonin 1970-luvun tuotanto on itselleni mieluisinta kuuneltavaa. Aitoa ja ajatonta musiikkia soitettu suurella tunteella. Claptoninilla hienointa on se tyylikäs pidättäytyminen. Kaveri voisi vetää vaikka minkälaisia lurituksia, mutta valitsee kuitenkin melko yksinkertaista ja kaunista kitarointia painottaen jokaista soitettua nuottia. Hieman kuten toinen herrasmies JJ Cale. Taidakin jatkaa hänen tuotannollaan...
Vs: Mitä kuuntelet! Viimeinkin löytyi Lars Winnerbäck -kokoelmani viimeinen puuttuva vinyyli ”Söndermarken”. Kävin äsken hakemassa postista, soi parhaillaan. Hienoa musiikkia, erittäin hienoa...
Vs: Mitä kuuntelet! Pari vinyylilöytöä Hietalahden kirpparilta: Roy Orbison ”Mystery Girl” sekä Los Lobos ”By the Light of the Moon”. Tuttuja levyjä entuudestaan, kiva että löysivät jällen tiensä kotiin.