Vs: Mitä kuuntelet! Olihan se "ihan hyvä" ... oikeestaan tosikin (hemmetin) hyvä - mut' ei kingi. Musiikilla kun ei ole "kingejä", musiikki kun ei ole fyysinen valtakunta. Luovuudessa voimme -kyllä ja tavallaan- kaikki olla kuninkaita, hallitsijoita ja jopa diktaattoreita. Mutta jätetään ne hallitsemiset mielikuvituksiemme portaille. Anarkiaa !!! ...ja piisäntlööv lässynlässyä päälle. - Erska
Vs: Mitä kuuntelet! Ihan sikasiisti suoritus, siis ... Andy Kaufman - Rosemarie : http://www.youtube.com/watch?v=_47Xl4A98OU&feature=channel_page
Vs: Mitä kuuntelet! Yle 1: J.S.Bach Sonaatti no 1 g-molli, partita no 1 h-molli, Sonaatti no 2 a-molli. (Nathan Millsten, viulu), jotka eivät kuviksi taivu.
Vs: Mitä kuuntelet! Löysin tietokoneeni kovalevyltä oudon pätkän, jossa kuuntelen Bachia ja vettä sataa. Kestää vain n. 40 sekuntia. Ei mikään paras laatu, mutta Bach on aina Bach. Ja minä olen minä ... Tätä nyt aion kuunnella koko yön, uudestaan ja uudestaan ja .... Ich und Bach :
Vs: Mitä kuuntelet! Bach on paras. Ei mikään pilipaliukko, hän on työstänyt jokaista sävellystä kauan. On löytynyt luonnoksia fuugista, tai niiden versioista. Hän työsti aina keksimäänsä teemaa, kehitteli ja hyvin usein hylkäsi koko teeman. Harva teema kestää sitä, että se kuulostaa hyvältä mollissa ja duurissa, toisin päin käännettynä, rapuliikkeenä ja ravun peilikuvana. Jokainen teos on vaatinut hirvittävästi työtä, samoin kuin Sibballa ja Beethovenilla. Eivät ole mitään säveltäjiä, joille teemat tippuvat taivaasta, kuten Schumann. Itse pidän eniten klaaveriteoksista, varsinkin Glenn Gouldin soittamana, kylläkin flyygelillä. Noita viuluteosten esitystä vaivaa usein se, että ne on soittimelle ominaiseen tyyliin romantisointu liiaksi, ts. soittimen luonne määrää liikaa tulkintaa, vibratoa varsinkin käytetään liiallisesti. Aikanaan otin ylös levyltä d-molli viulupartiitan viimeistä osaa, chaconnea kitaralla soitetulta levyltä, soittajana Manuel Barrueco. Kuuntelin samalla 4 eri viululevytystä samasta kappaleesta, esittäjinä maailman kuuluisimpia viulisteja. Hyvin erilaisia olivat esitykset, Heifetz hehkutti, kuten olisi esittänyt romanttista musiikkia. Kantaatteihin saa uutta ulottuvuutta, kun suomentetlee sanakirjan kanssa tekstejä hieman. Musiikista löytää runsaasti ns. sävelmaalailua, esim. kun menee portaat taivaaseen, niin melodia menee ylöspäin jne. Gould on nero, joka käytti koko elämänsä Bachin teosten tutkimiseen ja soittamiseen. Sen kuulee soitosta. Ja parasta, hän ei käytä laisinkaan pedaalia, tuota saatanallista keksintöä. T Jukka EDIT: Tiedä, vaikka joskus siirrän tuon Argogsen mainitseman g-molllipartiitan fuugan itse kitaralla soittamani juutuupiin, se on mulla kasetilla, soitin sen muistaakseni vuonna 1997. T Jukka
Vs: Mitä kuuntelet! Bach sopii suomalaiseen luonteenlaatuun. Itse kuuntelen kun Anne ja Juha laulavat grillin lämmetessä, Natalie ja Yön saariston viimeisimpinä.
Vs: Mitä kuuntelet! Mä en turhaan nipottais tost teknisest puolest tossa^. - Ihan hemmetinhyvä biisi ja kunnon hikikiiltomeininki. - Räkäkin lens ! Mainiota, olin unohtanu koko biisin. Pitää kaivaa naftaliinista hippiaikani levystöt. Oli kivaa olla hippi - mulla oli hiukset yli perseen. - NIIN PITKÄT ! Rock ON ! - Erska