Powderfinger on tarina sinällään, tulkinnanvaraa luonnollisesti riittää niin näyttämön kuin näyttelijöiden suhteen... Itse olen laulun näyttämönä aina nähnyt silmissäni jonkin 1800 -luvun (virginialaisen) vuoristojokimaiseman vähän kuin Burt Reynolds -klassikossa "Syvä joki". Jostain syystä nimenomaan vanhoilta ajoilta, vaikka kappaleen lyriikasta löytyykin paljon myöhempiin aikoihin viittaavaa kuten "big red beacon", "numbers on the side" ja "(up the river) it´s making big waves", mikä selvästi viittaa konevoiman käyttöön. Omaa näkemystä en ole kuitenkaan väkipakolla yrittänyt muuttaa... Itselleni laulun vihollinen on saanut aina olla nimetön vihollinen olkoonkin että kyse saattaa hyvinkin olla lain edustajista, joiden kanssa 22 -vuotiaan perhe ei jostain syystä ole kovin hyvissä väleissä. Tulkintaa laulun lyriikasta _enemmän_kuin jaksat lukea löydät kun menet sivulle HyperRust: It's All One Song! siitä "All songs", haet sieltä Powderfingerin ja lopuksi klikkaat lyriikan yläpuolelta löytyvää linkkiä "See lots of discussion". Siellä ei kyllä yhtäkään lyriikan i:n pistettä ole jätetty spekuloimatta... ) Yksityiskohtana sanoituksessa itseäni aikoinaan jaksoi kiehtoa "The powers that be" eli olemassaolevat voimat. Jotain tuntematonta, joka määrää tapahtumien kulun. Jotain, jonka tahtoon ei ihminen voi vaikuttaa vaan pitää tyynesti tyytyä on sitten kyseessä millainen elämänkriisi hyvänsä. Ehkäpä kaltaiseni pakana haki siitä jonkinlaista jumalankorviketta... ))
En osaa määritellä musiikkimakuani. Metallia, teinimetallia varmaankin. Soittolistalta löytyy tällä hetkellä seuraavaa... Apocalyptica, Children of Bodom, Dark Tranquillity, Death, Diablo, Dreamtale, Ektomorf, Ensiferum, Finntroll, Entwine, Immortal, In Flames, Kalmah, Kiuas, Korpiklaani, Maj Karma, Mokoma, Moonsorrow, Nightwish, Nine Inch Nails, Norther, Pain, Pantera, Rammstein, Red Hot Chili Peppers, Ruoska, Sentenced, Sonata Arctica, Stamina, Stratovarius, Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus, Wintersun.
Bo rockkaa. Iloitsen minäkin vaihtelusta kun pääsin eroon Offspringistä. Vaihdoin Jay Hawkinsiin..juuripuolelle
Nyt muuten soi Laulu ja soitinyhtye Freud Marx Engels& Jung ryyditettynä Peitsamolla. Täytyy todeta että Myllykoski ja kumppanit on saanut takaisin sitä terävyyttä sanoituksiin mikä oli kadoksiissa parin levyn ajan. niepiltä ei kysytä mitään se ei ole juonut yksin pulloa bourbonia ja kuunnellut DAC:tä, eikä näin ollen tiedä mitä on kun mies viski ja flanellipaita on yhtä
En ounna vielä tilannut löysin kyllä Longhaired Redneckin joka ridaa taas ja samaan syssyyn myös Kris Kristoffersonin Austin sessionsin. Klaaraa se Uusi Froikkari itelles suosittelen !! Ennestään on hyllyssä -If that ain't country i kiss your ass live ja Mysterious Rhinestone Cowboy/Once upon time
Ei ne mitään kuuntele, Lukeevat mosassa vielä vanhoja Helppejä ja luuleevat olevansa uudenaallon harjalla ;D
Heli oli silloin vielä nuori (lapsi) kun Deep Purple oli voimissaan,vaikka onhan niiden biisit aina hienoja. Eli Heli ei varmaan 70 luvun alussa kuulunut kohderyhmään ja jäi siten se puoli rock musiikista kuulematta. Voi siinä olla myös kysymys kotikasvatuksestakin,luulenkin että kotona oli Jääkärimarssi kovempi sana kun Deep Purple
Mielenkintoista. Näitä aikasotkuja itsekin ole viljellyt, mutta ajattelin myös että kyseessä saattaisi olla amerikkailaisia laivaston paatilla Kanadan puolella.. NY:hän on käsittääksenin syntyjään kanadalainen
hah, lähes tulkoon. Ja itse asiassa varmasti olikin. Mut eikös mr Blackmore vaikuttanu DP:ssa? Ja minust sen kitarointi on aika jees ;-)
Heppoville! Tästä tuli luettua anekdootti: Biisi Bo Diddley on alunperin lällätys nimeltään "Dirty motherfucker", joka kirjoitettiin uudelleen nimellä "Uncle John", mutta edelleenkään ei kelvannut levylle, koskapa: "Uncle John got corn ain't never shucked, Uncle John got daughters ain't newer bee fucked" ei ihan kelvannut, jostain syystä. Herra Bo Diddley on oikeasti Bo Diddly, mutta joku osasi Chess-levy-yhtiössä kirjoittaa yhtä hyvin kuin minä ;-)