Käytän tilaisuutta hyväksi ja suosittelen katsottavaksi mainiota Leonardo da Vinci'sta kertovaa dokumenttisarjaa. Jos sarja jäi syksyllä väliin, niin se on pian taas katsottavissa Yle Areenassa vajaan kuukauden ajan. Mahdollisesti sarja saatetaan näyttää kuun lopussa uudestaan myös Yle Teemalla. Leonardo da Vinci | Yle Areena
Tässäkin mielenkiintoinen kirja selailtavaksi, Suomen kuvataiteen kultakausi. Täynnä upeita valokuvia.
Hullu maailma... "Nyt puhuu Sarah Dzafce – Harkitsee oikeustoimia Entinen Miss Suomi Sarah Dzafce sanoo Ukkolan ohjelmassa pohtivansa oikeustoimia.": https://www.google.com/url?sa=t&sou...EKAB6BAgNEAE&usg=AOvVaw1BHtT4UCJhHF2LpHxlCFfv
https://www.youtube.com/playlist?list=PLRjqdwd15Ie2iUd8le1ODa7a7Yn9J9eUY . . . Edit: Virtuaalisesta keskiamerikasta Amatsoonein jokien virtausten mukana kohti keskisuomea, harvoin on(kin) tullut piipahdettua "Lahes". Lahtelaiset on by(y)ganneet (ottaneet haltuun) ihan kunnollisesti vanhan rakennuksen (Päijänteenkadulla), leikanneet myös sisuskaluiltaan visuaalisesti herätteleviä tiloja, osin kokonaan projisoitavana seinänä ihan viidennen kerroksen kattoon asti. Buugatkaas muutkin (muuan viikko etukäteen) junapiletit, Stadista/Mansesta/Kouvostoliitosta/oudoista O(u)luista, mistä lie lähtien Ku(opioistaan/)kakin on kotoisin. Siis jos maltilla muuan viikko etukäteen varattuna, esim. Stadista vain 3,9 e/pers suunta ---> Säitä on turha etukäteen ennustella, joten kirpeässä tammikuisessa pakkasessa (visuaalisten taiteiden Malvassa) tuli pistäydyttyä. -> 5.krs, reaali(ingen-göörein)kalusteita, 50-60-70-luvun plastiikin vesi(kansain)järveläistä, Asko-is(i)en puurankaisen muhkeen Bonantsamaista nahkasoffaista muotoilua tai muovipalloisia-, pakotettuja koivuviilurunkoisia-, ja (kevyempiä) pinnapuu-tuoleja. Nostalgiaa satunnaisten veistos/juliste/maalaustaiteen seassa. 3.krs, romumetallein tuntosarvia, rintakilpiä, kaikuvan väljää tilaa, fyysisempää kontekstiaan (tulevaisuutta hakevaa) korvaavaa luustoamme, lihaksiamme myös kaavakuvamaisin maalauksin, "Islantilais"pohjaiseen taustamusiikkiin kuroutuen. 4/2.krs, väli(/riittävästi saniteetti)tiloja 1.krs, kierros lähtee digitaalisen oven avautuessa analo(o)gisesti aamutossuin, nahkarotsi naulaan, johdatteleville kirjeille(mme/kurkistellen pilkottavasta ikkunaruudusta), tutkaiselta (tele-visioruudulta) hälyttävästi eteenpäin. Pr(/o/e)spektit visuaalisesti (ääni)maailmaltaan kehittyvästä polusta(mme). Tuttuja juttuja myös peleistä ja matrikseista. Joka tapauksessa, ihan parasta chic-a-gou-ssa(mme), Nyt. . . . Viimaisten harjuin ylitse takaisin Rautatienkadun pakkasessa tallustellessa (-20 c(/h)el-sius) pysähdyin kaksi kertaa (perjantaiselle) päiväoluelle, yhdelle hyvinkin miehitettyyn Hanhenpoikaan ja toiselle tyhjempään Tirraan (jossa hanasta valui lasiin mainio mallashumalainen west coast IPA) Kaikki kokemuksemme ovat niin ihanan subjektiivisia (ja värittyvät pelkästään katsojan/lukijan omilla aiemmilla kokemuksilla), piiloutuvat (ihan joka hetki asenteiden,) harmaiden arkipäivien rutiinien kätköihin.
Aikansa kuuluisimpia TV-pätkiä on haastattelu, jossa viranomainen selittää, ettei tie mitenkään vaarallinen ole, ja taustalla ajetaan kerjukolari.
Ai jaa, vieläkö ne kulttiravintolat ovat olemassa? Torvi oli ravintola, jonka maine oli vankka pääkaupunkiseudullakin. Elävää musiikkia ja eläviä legendoja. Viimeksi Torvessa käydessäni viereisessä pöydässä juhli Irwin Goodman seurueineen...
^^ ^ Aiemmin oon piipahtanut Lahdessa vain pariin otteeseen (autolla päiväseltään pelkästään työn puitteissa) . . . Tirran ovesta toiseen kerrokseen nousin portaita pitkin, liekkö tuo sitten Torvi-ravintola? Baarimikko valitteli tipatonta tammikuuta (suhteelliseen) hiljaiseloon. Yhden (oluen) maistelin ja painelin Kouvolasta lähestyvään paluujunaan (hakusanana "junat kartalla")...