Tampere on kiva. Usein ollut siellä (sukulaisia sielläkin). Kuten Kuopio, Turku, Lappeenranta, Imatra jne. ovat kivoja Läpällä piti kirjoitella kun näin kuinka noita "tsadi", "ryssät (sitä ja tätä) x 10000000" ym. sanallisia ylenantamisia ilmestyi kymmenmäärin - hetkessä. Niin tavattoman ja typerryttävän ala-arvoisia tekstejä ... sori vain Myöskin kummaksun kuinka vaikkapa veturin mainitseminen tekee jostakin "kommunistin" (!!!!). Onneksi on -kuitenkin- olemassa ns. "psykopaattisuodatin", jolla kaikkein karkeimmat henkilökohtaisuudetkin menettävät näkyvyytensä. Presidentinkin synnyinpaikka on itselleni herttaisen yhdentekevä (kuten aiemmin jo olen selkeästi todennutkin) - kunhan on isänmaan asialla, viisas ja tervejärkinenkin. Sama pätee kaikkiin ihmisiin. Parodiaa, rennosti ja kieli poskessa. Luulin että sitä ei voisi olla huomaamatta koska tyylilajikin oli tahallisen kökkö - lapsekaskin. Sentään naisten ulkonäköä ei olla NYT halveksuttavan rivosti -hetkeen- parjailtu. Jotain hyvääkin... Unohtakaa henk.koht. haukkumiset ja keskittykää vaikkapa kuvaamisiin. Niin teen itse. ---- Heippa, Helsingistä (ja hyviä unia - kohta "katselen" itsekin niitä).
Toi Manserock muuten tarkoitti ja tarkoittaa Tampereellä 70-luvun lopulta lähtien tehtyä suomalaista ja suomenkielistä rock-musiikkia, sen on eräänlainen musiikki-ilmiö, joka ryhmittyi Tampereelle ja sen lähialueelle (Ylöjärvi). Jotkut muusikot olivat lähtöisin muualtakin kuin Tampereelta, mutta ilmiö syntyi, kasvoi ja kehittyi Tampereella. Siinä Unitor/Epe’s/ Epe Helenius oli myös keskeisessä roolissa. Tunnetuimpia muusikkoja olivat ja ovat mm. ALR, Coitus Int. Juice, Kaseva, Pobeda, Eppu Normaali, Alwari Tuohitorvi… Kova juttu ilmiönä ja hyvää musaakin, jos tykkää.
Alunperin Manserock oli Juicen Coitus Int. yhtyeen kiertueen nimi kesällä 1975. Käsite laajeni sittemmin juuri edellä kuvatulla tavalla.
Ja Vapriikissa kannaattaa käydä, jos tuo ilmiö ja musiikki laajemmin kiinnostaa. Manserock - Museokeskus Vapriikki
German Art History: https://youtube.com/playlist?list=PLjhTinIxhAK4rXKG6PyAKL1OtIkaldMAz&si=Xu8e_w0uHZkoBmVS
Itse kuvataiteilijan koulutuksen saaneena ja myös taidehistoriaa ja taidefilosofiaa opiskelleena suosittelen valokuvauksesta kiinnostuneita tutustumaan myös maalaustaiteen historiaan. Klassisesta nykypäivään. Unohtamatta vanhempaakaan taidetta. Ilman poliittista kaunaakin sen voi tehdä. Taide kun on - parhaimmillaan - ihmisen brutaalisen sotimisinnokkuuden yläpuolella. Kauneus ja luovuus ovat korkeampia arvoja. Myös taiteen esittämä yhteiskunnan tilaan kohdistuva kritiiikki on usein ns. "edellä aikaansa". Rakkaus, luovuus ja rauhantahto. = Lähimpänä jumalallisuutta mihin ihminen kykenee ----- Helppo tapa päästä alkuun, taiteentuntemisessa, on nykyään tottakai internetin positiivinen puoli - hyvääkin sisältöä löytyy. Ei tarvitse heti mennä yliopiston luennoille, taidekouluun tai edes kirjastoon. Kuten itse, aikoinaan, tein... Visuaalisia elämyksiä, taustoutuksineen, löytyy helposti ja kivutta.
Edellä esitelty "nätti taide" on hyvä lähtökohta ensisukelluksille taiteen syvyyksiin. Kerroksia löytyy, myöhemmin, syvemmiltä ja salatuimmiltakin psyyken tasoilta. Alkeista on hyvä aloittaa ettei säikähdä...
Vapaussodan alku ja muutakin sen historiasta: Venäläisten aseistariisunta alkoi Karjalasta 90 vuotta sitten - Aliot - Turun Sanomat Värtsilän taistelu – Wikipedia Tammisunnuntai
Ihan aidosti kiinnostaa tietää, miksi näitä pitää käydä läpi. Kun toistaiseksi ei ole tieteellisestikään kyetty neutraalisti, niin miksi? Esim. minulla on oma näkemys, joka on ollut toistaiseksi ns. valtavirtoja vastaan. Löytyy varmaan täältäkin mainintani, että Pääoma on ehkä yksi kaikkien aikojen väärinymmärretyin teos. Itse asiassa kansantaloustieteessä alkaa jo olemaan laajaakin konsensusta siinä esitettyyn peruskritiikkiin. Ei Marx kehittänyt teoriaa, vaan kritisoi. Jo siitäkin on suhteellisen pitkä matka vuoden 1918 tapahtumiin Suomessa.
Aidosti kiinnostaa miksei "pitäisi käydä läpi"? Joitakin historia kiinnostaa- joitakin ei. Onneksi ei ole pakko tehdä mitä ei halua? Yrittää vain suvaita - sitäkin mitä ei itse ehkä ymmärrä? "Tieteellinen neutraalisuus" - historian suhteen - on oikeastaan sula mahdottomuus. Kaikkeen liittyy subjektiivisuus, tunteet ja erilaiset kokemukset (peritytkin). Itseäni on kiinnostanut yrittää ymmärtää historian tapahtumia koko tietoinen ikäni. Siksi tuhlasinkin - jo nuorena - lähes kaiken ylimääräisen rahan kirjoihin... Hyväksyn kyllä sen ettei joitakin kiinnosta - eihän se minulta ole pois.
Itse arvostaisin omia näkemyksiä. Sillein leimaamatta ketään. Arvostaen, eikä haukkuen. Suvaitsemattomuutta voi olla myös ymmärtämättömyys. Eihän nämä mitään paperille punaisia viivoja vetämisiä ole.