Pitääkö katukuvan olla repro todellisuudesta, vai voiko se olla muunneltu todellisuus, jollaisena kuvaaja sen kokee? Ja miten kuvata se kokemus? Miten paljon kuvaajalla on oikeutta muuttaa näkemäänsä todellisuutta ja tehdä siitä kokemansa? Ehkä ei paras esimerkki, mutta jotenkin yritys kuvata visuaalisesti ajatustani nämä kaksi. .
No, ehkäpä muutkin innostuvat vastailemaan, jos aloitan. Minusta se VOI olla ihan mitä vain; mitäpä rajoja tai rajoituksia taiteella olisi. Kaikki käy. Sitten toinen näkökulma on se, että joillakin käsitteillä on vakiintunut sisältönsä tai merkityksensä, vaikka se aika harvoilla on joissakin säädöksissä tai muuten virallisesti määritelty. (Suomessahan esimerkiksi "valokuvaaja" ei ole, "asianajaja" taas on. Ruotsissa ja Virossa jälkimmäinenkään ei ole.) Mikäänhän ei tosiaan velvoita pysyttelemään joissakin käytänteissä, jotka vielä ovat aika epämääräisiä ja muotoutuneet maineikkaiden toimijoiden myötä, ja vastaavasti tietysti kriitikoiden analyysien vahvistamina. Kait se on niin, että juuri niitä rajoja rikkomalla taiteilija saa mainetta. Vaikkapa Salvador Dalin omakuvat pysyttelevät aika ohuella langalla kiinni käsitteessä "muotokuva". Jos sitten johonkin vaikkapa nettigalleriaan tägätään kuvaan #katukuva, odottaa sellaisia hakeva ehkä saavansa eteensä yleisemmin ko. käsitteen sisältöä vastaavia luomuksia, mutta tuskinpa saa sielulleen vammaa, vaikka sattuisi näkemään väljemminkin luokiteltuja. Tottumus taas sitten luo ennakko-odotuksia. Brassai, Eugene Atget, HCB, Walker Evans, Dorothea Lange, Garry Winogrand, Lee Friedlander, Diane Arbus, William Klein, Lisette Model, Helen Levitt, Roy DeCavara, Robert Frank, Manuel Alvarez Bravo, Graciela Iturbide, Bill Brandt, Josef Koudelka,Raghubir Singh, Bruce Gilden, Martin Parr, Mary Ellen Mark, Jeff Mermelstein, Sylvia Plachy, Mitch Epstein, Alex Webb, Melanie Einzig, Philip-Lorca diCorcia ja suuri suosikkini Matt Stuart (muiden muassa) ovat luoneet perinteen, jolla joko on jotain merkitystä tai sitten ei, kun pohdiskellaan kuvien luokittelua. Joku haluaa järjestää elämäänsä ja ympäristöään luokituksilla ja rajoituksilla, joku taas viihtyy väljemmin ryhmitellyssä viitekehyksessä. Kukin tavallaan. Jos (siis JOS) halutaan perinteisissä luokituksissa pysyä, niin viittaan aina Encyclopedia Britannicaan: "street photography, a genre of photography that records everyday life in a public place. The very publicness of the setting enables the photographer to take candid pictures of strangers, often without their knowledge. Street photographers do not necessarily have a social purpose in mind, but they prefer to isolate and capture moments which might otherwise go unnoticed." Mitä tulee ketjun kuviin, niin oma mielipiteeni on, että mahtuvat hyvin määreeseen "records everyday life in a public place". Sehän ei sinänsä sisällä mitään tyylillisiä rajoituksia. -Kai sitten esim. elementtien siirtely Photoshopissa menee rajan taa, se "Kameli Kärsämäen asemalla" olisi eri sortin taidetta.
Mun mielestä se voi olla vähän mitä vaan, paitsi repro todellisuudesta Eka vähä staattinen, toinen toimii hyvin.
Mun mielestä se taas on parhaimmillaan juuri silloin, kun se on repro todellisuudesta. Hankaluus kuvaajan kannalta on siinä, että se on silloin myös erityisen vaikeaa. Kohde, ajoitus, sommittelu... kaiken pitää natsata. Juttu ei onnistu sunnuntaina iltapäiväkävelyn yhteydessä, tilanteita joutuu oikeasti etsimään ja odottamaan. Parhaimmillaan analogiat, toistuvat muodot jne. luovat sen jutun, mutta ne pitää nähdä ja ehtiä tallentamaan. (Tuossa onkin se juurisyy, miksi en oikeastaan ollenkaan harrasta katukuvausta - se on hyvin toteutettuna ihan liian vaativaa.) P.S. Jos kuvahakuun naputellaan vaikkapa "Henri Cartier-Bresson", niin onhan jokainen kuva "repro todellisuudesta", ei hän niitä fotarissa rakennellut. HCB ei tosin juurikaan rakentanut kuviaan graafisen ilmaisun pohjalta, vaan kohteen omaperäisyyteen ja sen oikea-aikaiseen tallentamiseen luottaen.
Ymmärrän tuosta tais jäädä hymiö pois, mutta vähän meinasin että ei se kuva ikinä ole repro todellisuudesta. Se on aina kuvaajan versio todellisuudesta, eikä kopio. Jotain otetaan mukaan ja jotain rajataan pois. Näytetään mitä halutaan ja miten halutaan.
Tämä on kai katukuva, joka on kai repro todellisuudesta, kennolle talletetusta hetkestä sellaisena kuin se tapahtui.
Katukuvissa EI ole pakko kulkea ihmisiä. Voi olla muukin eläin tai ei ketään. Vai olenkohan -taas- väärässä?
Ei mielestäni, jos siinä kuvassa on jokin idea, johon epäterävyys liittyy. Jos kuvan idea on epätervyys, kuva ei välttämättä ole katukuva, vaikka se olisikin ns katu- tori- tai muussa vastaavassa miljöössä otettu.