Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Onneks on olemassa semmosia kameroita että voi keskittyä samalla muuhunkin kuin kuvaamiseen, kun kalusto ei paina kymmeniä kiloja ja vie tilaa kokonaista vaellusreppua. Eivätkä maksakaan tuhansia.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Tuskin, päinvastoin, mitä enemmän kuvaat sitä paremaksi kuvaajaksi tulet mielestäni. Valokuvauksessa tuskin ylikunto päääsee tulemaan?
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Joo niinkuin D300 ja 50mm, eikä tarvi kaivella taskuista mitään rullia.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? tuo digiräpsintämetodi ei kyllä opeta juuri mitään. Enemmän oppii kuvaamisesta katsomalla elokuvia.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Ei taida ihan pieni ja ilmainen olla... Enkä mä oo mistään rullista puhunukaan (ja nekin voi ladata jo kotona).
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Jäikö sana keskimäärin lukematta? Otat miljoona kuvaa, ja hyvyysprosentti on siis nousussa?
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Paremaksi tulemalla myös kuvien keskimääräinen laatu nousee. Toisaalta jos tuo sinun vähäinen kuva/kuvaus määrä tekee sinusta vielä joskus hyvän kuvaajan niin hihkaise sitten No joo kyllä tulee nykyisin valittua kohteet paremmin eikä joka pensasta tule kuvattu, mutta edeleen tulee kuvattua useita kertoja viikossa=paljon kuvia ja uskon että tulen joku päivä oppimaan?
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? on se vähän niin, että jos et kuvaa et voi oppia kuvaamaan. mutta toisaalta mitä enemmän aikaa käytät yhden valokuvan ottamiseen, sitä suurempi todennäköisyys on, että se on hyvä. järjettömällä räpsimisellä saa vain järjettömän määrän keskinkertaisia tai jopa huonoja kuvia. harkintaa, sommittelua ja visualisointia peliin, niin kuvat paranevat. jos näitä kolmea asiaa harjoittelee usein ja paljon, niin tottavitussa kuvat paranevat. mutta jos pistää aivot narikkaan ja laukaisimen pohjaan, niin taitaa olla parempi jättää kuvaamatta kokonaan...
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Höpö höpö. Näkis vaan ja kuulis kolinaa..... Nämä on näitä vakio puppuja jota yritetään liittää formaatiin tai johonkin. Hyvin keskinkertaista rapaa saa aikaan vaikka ottaisi kuvan kuussa, nyt on vaan kuvaajasta kiinni ja tietysti mitä pitää hyvänä.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Jos mä oon kerranki sun kanssa samaa mieltä, niin sitte pitää alkaa väittämään vastaa? Vielä yrität siitä tehdä formaattivääntöäkin... pidähän hauskaa siellä Provoossa... ei ku Porvoossa.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? En mä mitään provoo, mulla on vaan muistissa että olisit yhdistänyt digikuvaamisen järjetömään räpsimiseen (voin muistaa väärinkin) ja että siten sinä tarjoaisit formaattia keskusteluun, jos olen väärässä niin my bad! Mutta en voi alle kirjoittaa tuota mitä enemmän aikaa, sillä useimiten ratkaisut pitää tehdä sekunneissa ellei maisemaa kuvaa, jotta en siis näe tuota aikaa merkityksellisenä. Toki digillä tulee samalla otettua kuva (jos näyttää hyvältä) kun käy tarkistamassa kuvakulmia ja jostain konteesta tulee helposti toistakymentä ruutua, mutta minusta toi ei ole järjetöntä räpsimistä, vaan järkevää välineen käyttöä. Siis ymmärsin komentistasi että sinä olet vääntämässä formaatti keskustelun puolelle, mutta varmaan minä luen kuten varmaan sinäkin luet minun kirjoituksesi määrätyllä asenteella?
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Mä olin sun kanssa samaa mieltä siitä, että jos kuvaa paljon, niin kyllä siinä väkisinkin oppii. Mutta silloin pitää miettiä mitä tekee. Tilannekuvauksessa päätökset on tehtävä nopeasti. Siinä liika pohdiskelu tarkoittaa, että tilanne on jo ohi. Mutta siinäkin pitää tulla perusasiat selkärangasta, ja miettiä jo etukäteen mitä linssiä käyttää, mitä aukkoa, mihin kiinnittää huomiota, miten pyrkii rajaamaan kuvan, jos otollinen tilanne tulee eteen. Jos asenne on, että räpsäisenpä kuvan jos jotain kivaa tapahtuu, niin todennäköisesti homma menee reisille, vaikka hienon tilanteen saa ikuistettuakin. Tällä kertaa tuo assosiaatio järjettömästä räpsimisestä ja digikuvausesta tuli kyllä itseltäsi. Ei minulta.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Opit miten paljon vaan, keskimääräinen onistumisprosettisi laskee edelleen jos nostat määriä. Ota se miljoona kuvaa ja laske vaikka ihan itse prosentti. Muuthan eivät voi onnistumistasi arvioida. Kuulemma.
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? No joo, ehkä sitä ainoata kuussa otettua kuvaansa ei sitten pistä jakoon...
Vs: Mitä jos menis vaan katsomaan ilotulitusta ja jättäis kameran himaan? Alkuperäiseen kysymykseen... Itse olen miettinyt samaa. Varsinkin kun mielestäni sain viime vuonna ihan kelvolliset it-kuvat. Mutta noin yleisesti ottaen. Kun tätä valokuvausta harrastelee, niin kaikissa "erikoistapahtumissa" tuntuu, että kamera pitää olla mukana. Itse asiassa mukana (autossa) kulkee aina täysi kameralaukku. Joku jo tuolla mainitskin, että ilman kameraa miettii, että juuri tuosta olisi saanut Sen Kuvan. Ilotulituskuvauksesta voi muuten päästä aika helpollakin: Ajoissa hyvälle kuvauspaikalle Jalusta (tietysti) 18mm tai vähemmän n.10 prossaa maata, loput taivasta asetukset kohilleen seurustelua ja kaukolaukaisimen käyttöä