Minulla on pahan luokan addiktio valokuvaamiseen. Suurin osa ajasta menee valokuvaamiseen liittyviin asioihin. Mutta kaikki on jo moneen kertaan kuvattu ja kaikilla on jo sellainen kamera että saa jo kohtuullisen hyviä kuvia. Ajan autolla 2 kertaa 1,5h kuvaan tunnin pari Photoshopissa menee valitessa ja muokatessa 3h, laitan esille ja joku katsoo kuvaa 2-15 sekuntia ja toteaa että onpas paska kuva. Voisiko joku oikeasti olla kiinnostunut mikä on minusta kaunista tai mielenkiintoista? Meitä kuvaajia näkee nykyään joka paikassa metsästämässä kuvia, kuka missäkin.
Hyvä perustelu Erään elävän leganden suusta olen myös kuullut, että valokuvaaja on nymfomaani-ilotytön lisäksi ainoa ammattikunta, joka saa palkan lisäksi tyydytystä työstään. Voisko tuosta sitten päätellä, että jos ei saa palkkaa, niin tyydytystä ainakin haettais takaa?
Kylläpä sulla noita murheita riittää. Taitaa olla Goethe, joka aikoinaan on sanonut, että matkustaminen on tärkeämpää kuin perillä olo. Tämä voisi päteä myös valokuvaamiseen eli itse kuvaaminen kaikkineen on tärkeämpää kuin itse kuva. Henkilökohtaisesti suhtaudun valokuvaamiseen harrastuksena, joka on vastapaino työlle. Aiheesta lukeminen, kuvien katselu, kuvaamisen suunnittelu ja valmistelu sekä itse kuvaaminen ovat sitä harrastamista. Nyt on vielä mukavampaa kun "pimiö" mahtuu digitaalisena normaaliin asuntoon ja harrastusta voi helposti jatkaa vielä kuvaamisen jälkeenkin. Jos ainoa harrastuksesta saatu tyydytys on ainutlaatuinen valokuva, niin paljonpa vaadit. Tietysti jos valokuvaaminen ei olekaan harrastus, vaan esimerkiksi addiktio, niin tilanne on varmaankin toinen.
Mitä väliä onko joku kaunista ja kiinnostavaa? Jokainen katsoo kuvia omalla tavallaan. Voi voi jos joku ei pidä luontokuvastasi, tosin 'paska kuva' kommentti ei auta kuvaajaa juuri yhtään. Mieti kuvaatko itsellesi, nettiyleisölle vai haluatko kehittyä kuvaajana. Nettiyleisöltä jos haluat kommentteja niin alastomat naiset ovat takuuvarma 'tuote', toinen on ns arveluttavien aiheiden kuvaaminen (laitapuolen kulkijat, kolarit, väkivaltamässäilyt) ja muut vastaavat (jos ei osaa kuvata todella hyvin). Karua on että monet (hyvätkin) kuvat sivuutetaan nopeasti, mutta sitä se maailma on. Kun osuu omalle kohdalle niin ottaahan se päähän, kertoisivat edes miksi kuva on mitäänsanomaton. Ja totta, jotkut saavat rahaa. Ne onnelliset. Vesku
Herätys En oikeasti itseäni säälittele, joten ei osaan ottoja. Kirjoitin vain kysymyksen tuohon muotoon, heräätääkseni keskustelua asiasta. Siis helvetin kivaa puuhaahan tämä on, mutta ei tässä ole sen enempää järkeä kuin monessa muusakaan harrastuksessa.
Onhan nämä virkistäviä tosisyvvälisiä pohdintoja tyyliin: Miksi teen ruokaa, onko vaatteilla oikeastaan väliä, miksi ei saa röhtäillä, onko juna järkevä vai vain tunnelmallinen liikennemuoto, miksi omilla omaisilla puuttuu jokin ominaisuus, onko talvi masentava vai luminen, miksi valehteluun kannustetaan tyhönotossa, miksi ei kameralaukkua ja reppua ole yhdistetty, onko kuvilla, egoisimilla ja selkäkivuilla mitään yhteistä tekijää, miksi maailma on julma, onko köyhä taiteilija toivottava ominaisuus naisessa, milloin on kahviaika?
Miksi kaikki pitää analysoida puhki? Miksei voi vain kuvata ja nauttia siitä? Voitais suoraan aloittaa threadi "Mikä on elämän tarkoitus?", niin voitais skipata nää turhat pikkuseikat ja päästäis kunnolla märehtimään. Tai hiukan yksinkertaisempi threadi "Miksi?", niin päästään pois turhista reunaehdoista ja kaikki voi vuodattaa omaa sisintään pitkin Nebulan tietokantaa.
Olit aloittanut pari ihan mielenkiintoista threadiä valokuvaajien tyylistä ja valokuvaajaksi oppimisesta. Ehkä tämä "Mitä järkeä?" on vähän turhan laaja kysymys, että siitä voisi järkevästi keskustella. Kysymys "Mitä järkeä yleensä on enää tänä päivänä kuvata mitään?" sisältää jo itsessään vastauksen ja se on siinä. Töks. Piste. Ei mitään järkeä, jos järjellä ajattelee. Minä kuvaan siksi, että haluan toteuttaa itseäni ja saan valokuvauksen kautta onnistumisen elämyksiä. Lähes aina myös nautin, kun kuljen kameran kanssa kuvia etsimässä.
Etenkään silloin ei ole mitään järkeä, jos kuvaat sen takia, että saisit muilta arvostusta, ihailua, positiivisia kommentteja, kalliita lahjoja tai eroottista hierontaa. Jos sen sijaan kuvaat siksi, että se on sinusta mukavaa puuhaa, niin sittenhän siinä on kovastikin järkeä.
No, vähintään 80% soittoharrastuksen alkajista ymmärtävät että siinä on keino saada (ansaittua?) arvostusta vastakkaisessa sukupuolessa, mutta onko siinä silloin järkeä? On, miksi muuten glamour-, alaston-, ja naismuotokuvaus on pojista kovasti kiinnostavaa? Siksi, että siinä on järkeä.
Kuvaat huviksesi *juuri* sitä mitä haluat tai sitten teet kuvaamalla rahaa. Niin ja ehkä vielä tuo Oskun mainitsema kloppien haave saada pesää mallikuvaajana... Jos sinua sen sijaan kiinnostaa enemmän se mitä muut ajattelevat kuvistasi tai kuvaamisesi tavoitteena on tehdä vaikutus kamerakerhon tyyppeihin, niin ennustan ettei homma tule kehittymään kovin pitkälle.
Itse olen tietoisesti pyrkinyt kuvaamaan muille viime aikoina, tietysti kuvaan myös itselleni. Olen suorittaja henkinen ja jopa myynytkin kuviani ihan jälleen myyntiin isoina tauluina. Minulle sopii ajatus kuvata muille ja esille laittamisesta saan kiksejä. Itselle kuvaaminen on kuin tikanheitto metsään, nyt lensi hienosti kai? Kun kuvaa muille niin voi jotenkin mitata onnistumista. "niin ennustan ettei homma tule kehittymään kovin pitkälle"Miten sitten itselle kuvaamisessa voisi kehittyä paremmin kuin muille kuvaamisessa?
Itse kuvaaminen on usein hyvin rauhoittavaa ja mielenkiintoista. Kaupungilla kun kuvaa tuntemattoamia niin oppii tuntemaan uusia ihmisiä ja ihmisistä paljon uutta, vaikka ei heitä sen koommin näkisikään. Melko mielenkiintoisia tilanteita, uudenvuodenaattonakin Se mitä tulee kuvanoton jälkeen ei minua juuri kiinnosta, kunhan filmin saa kehitettyä siedettäväksi. Jätän kuvaan kaikki virheet mitä negaan on tarttunut. Ei juuri kiinnosta niiden ylenpalttinen säätely.
Mielestäni et voi kuvata kuin itsellesi jos haluat panna siihen kuvaan parastasi. Tietysti parannusehdotuksia erityisesti teknisissä seikoissa kannattaa ottaa vastaan, ja siihen nämä foorumit ovat ihan hyviä. Mutta jos palautteen evästämänä alat ohjaaman kuviesi aiheita ja tekniikoita paremmin 'yleisöystävälliseksi' tavoitteena saada lisää muiden hyväksyntää, olet mielestäni missannut koko jutun pointin. Kuvaan tai kuvan aiheeseen pitää tuntea jotain intohimoa ja sitä intohimoa et voi muiden päästä lainata. Mielestäni muiden peesaaminen kuvaamisessa ja palautteen lähtökohdista tehty teos harvoin johtavat mihinkään kovin omintakeiseen lopputulokseen. Ainakaan itselläni ei kunnianhimo riitä niin pitkälle että lähden kuvaamaan aamuhämärissä pakkaseen selässä 12 kilon varusteet, harrastuspohjalta, ja vain saadakseni muilta selkääntaputuksia Kaupallinen puoli on sitten kokonaan oma lukunsa, siellä jokin toimeksianto (tilaaja, tilaajan budjetti) sanelee yleensä kuvan reunaehdot ja sen miten paljon omaa luovaa panostaan työhön voi laittaa.
Kivahan se on että tulee elämää foorumille sirenin pojan myötä, mutta olisiko kuitenkin rauhallisempi tahti paikallaan? Tulee mieleen nuorimmainen poika muutama vuosi sitten, kun hän oli viisivuotias. Kysymyksiä satelee kuin lumipyryssä, uusia tulee ennenkuin entisiin on ehtinyt vastata, eikä vastausta lainkaan kuunnella Itse en enää oikein jaksa seurata tätä kysymystulvaa, toivottavasti muut jaksavat.
En minä ketään peesaa, päinvastoin pyrin peesaamista välttämään. Ei photonetissä tule neuvoja tai opastavaa palautetta. Minulle kaupallinen puoli on sitä että teen kuvia ja siten myyn niitä tauluina ja sitäkin teen ihan harrastus pohjalta, toki hinoittelen kuvani vähintään normaalille tasolle. Saan elantoni ihan muualta. Kinrosai on nyt ihan kyllästynyt tähän keskusteluun kuten minäkin joten en jatka tätä keskustelua enää
Pakko tähän todeta että jos et jaksa niin älä katso. En tosin itsekkään jaksa enään tätä kyseistä keskustelua, en tule ymmärretyksi niin vika on minussa.