Mikä vaan riittää kun menee kyytiin ja kuvaa ulos loikkivia, sekä päältä jo putoavia... Tuli kokeiltua, hauskaa oli. Täytyy kai penkoa joku kuva esille, kun ehtii kotiin täältä töistä.
Hyppääjät ovat yleensä melko rentoa ja avointa porukkaa, rohkeasti vaan jututtamaan ja kuvaamaan, suhtautuvat yleensä erittäin positiivisesti jos lupaa lajille "hyvää julkisuutta" esimerkiksi valokuvausharrastusfoorumeilla jne. Jos intoa riittää, suosittelen lajia lämpimästi, mukava harrastus kivojen ihmisten parissa. Itselläni hypyistä jo monta vuotta aikaa, suoritin peruskurssin teini-ikäisenä ja sitten homma vähän jäi kun tulivat ikäkauteen kuuluvat muut hömpötykset kuvioihin.
Monivuotinen suunnitelma on ollut kuvailla tuota "omaa" porukkaa, eli tatuoitua väkeä. Odottelen tässä vielä viimeistä inspiraatiota. Vitalle... ei muuta kuin kentälle roikkumaan ja juttusille. Jollet kehtaa mitään kysymättä räpsytellä, niin jonkun puheille vain ja kysymään saako kuvata. Vaahtosammuttimen kokoisesta noissa kuvioissa pyörineenä sanoisin, että sen verran narsistia löytyy lähes jokaisesta hyppääjästä että eivät kameraa säikähdä.
Joo, ja melko todennäköisesti hyppyporukasta löytyy ainakin yksi joka on hurahtanut kuvaamiseen ja sitten voidaankin jo keskustella kameroista ja siitä miten kuvataan kun hypätään jne jne..
Laskuvarjohyppääjät pitävät kyllä kuvaamisesta. Itse pyörin Räyskälässä heitä kuvaamassa varsin usein. Minunkinkaltaiseni sosiopaatti on nykyään hyvissä puheväleissä heidän kanssaan. Pitäisikin varmaan laittaa jotain hyppykuvia näytille. Vesku
Muotokuvia ihmisistä ja upeita maisemia: panoraamalle aamu-usvassa peltoja keikallaan olevine latoineen ja myrskyäviä meriä. (Kappas, tää oli melkein ensimmäinen viesti multa tänne..)
Olen myöskin unelmoinut tuollaisista kuvista, mutta täällä Suomessa ei tuollaisia paikkoja taida olla paljon. Englannissa noita näkee paljon.