Koska asiaa harrastavien arvostus on eri asioissa kuin asiaa harrastamattomien, niin kysynkin mitä arvostatte toisen ottamassa kuvassa. Itse arvostan omaperäisyyttä, kauneutta ja sisältöä. Siis asiat jotka ei kiinosta minua livenä, ei myöskään kiinosta kuvana, on ne otettu miten hyvin vaan.
Kas vain, ihan normaalin näköinen topic. Vastataan vaikeamman kautta. On niin paljon aivan erilaisia kuvia, kuvatyylejä ja kuvaustapoja joista pidän. Toisissa kiehtoo sisältö, toisissa visuaalinen kauneus, kolmansissa omaperäisyys. Samat asiat, joita sinä mainitset, ovat myös minulle tärkeitä, mutta asia ei ole noin yksinkertainen. Esimerkiksi juuri se, että jos ei kiinnosta livenä niin ei sitten kuvanakaan, ei ole aina totta. Joskus valokuvalla voidaan tehdä epäkiinnostava asia kiinnostavaksi. Vähän samalla tavalla kuin jotkin runot muuttavat muotoaan täysin kun taitava lukija lukee ne ääneen. Joitakin Helkavirsiä olen joskus lukenut tylsistyneenä sivu toisensa perään saamatta niistä mitään, mutta sitten kun joku esittää ne sielulla, taidolla ja herkkyydellä, niistä aukeaa aivan eri sfäärejä. Samoin valokuvissa. Monet asiat skippaisin saman tien oikeassa elämässä, mutta valokuvina ne ovat loistavia. Esimerkkinä Jan:n kuvat. Toisaalta taas aivan ihmeelliset asiat kuten vauvat ja lapset - uuden ihmiselämän syntymä ja kasvu, kiinnostavat minua valokuvina harvoin. Yleensä ne ovat peräti vastenmielisiä, vaikka livenä eivät olisikaan. Toisin tuohon kolmen sanan listaan vielä lisäksi sanat "luovuus" ja "oivallus".
Kun kuva tekee vaikutuksen niin se tekee. Sen voi saavuttaa monella tyylillä, mutta minä arvostan ehkä eniten kauneuden löytämistä arkisista asioista. Tai ei sen tarvitse välttämättä olla kauneuttakaan, voi se olla muutenkin mielenkiintoinen juttu. Sen voi tuoda esiin lähikuva, valo ja varjo, lähellä ja kaukana olevan kohteen yhdistäminen tai mikä vaan valokuvan mahdollistama tapa katsoa todellisuutta erilailla. Ja sinänsähän se on sama, onko se toisen kuva vai oma. Paitsi että omia kuvia on vaikeampi nähdä sellaisina kuin ne ovat. Ne kun tuppaa näkemään sellaisina kuin niiden oli tarkoitus olla.
Kuvassa tekee vaikutuksen hyvä tekninen suoritus sekä taitavat värimuunnokset. Kohteella ei väliä, paitsi toki suurin osa kakarakuvista ovat mielestäni aika "meidän kersa on maailman ihanin ja kuvaan sitä vaikka kuva olisikin tylsä" värittyneitä.
En osaa määritellä mitä arvostan, mutta jos kuva saa minussa wau-tunteen, niin kuvassa on jotain. Se voi olla ihan mitä vaan. Aika usein uppoaa, jos on jotain uutta, taitavaa toteutusta, visuaalista kaunuetta, huumoria, kiinnostava kohde...
Jos oikeasti haluat kehittyä valokuvaajana ei kuvan aiheella sinänsä pitäisi olla mitään merkitystä, suuntaan eikä toiseen. Ainoastaan kuvan valokuvaukselliset ansiot ratkaisevat.
Ei tuollaista voi määritellä, koska ei ole mitään määriteltävää suuntaan mihin pitäisi kehittyä. Itselle suunta mihin haluan kehittyä on tavallinen kansa, heille minä haluaisin tuotaa elämyksiä. Väistämättä tulee mieleen että näillä netti foorumeillä joissa valokuvaajat arvioivat toistensa tuotoksia, saattaa käydä niin että etäänytään esittävästä valokuvasta liian pitkälle ja keskitytään minä osaan tehdä tälläisen ajatteluun.
Nyt en ihan ymmärtänyt logiikkaasi.... Jos haluat tuottaa elämyksiä kansalle, niin eikös tuo minun aikaisempi toteamus aiheesta ole ihan kohdallaan silloinkin. Mitä kuvaat, jos tavallisen kansan mieltymykset ja sinun mieltymykset eivät kohtaa? Mitä sinulle on se esittävä valokuva, josta etäännytään?
Me voitais mennä naimisiin niin täydennettäis toisiamme mainiosti, suhteessa muuttuisi kaikki kuvat mahtaviksi teoksiksi ja meistä tulisi kuuluisa perseennuolijapariskunta.
Hups kävin vain koneella ja tulkititsin mahdollisesti sanomasi väärin. No olen aikaisemmin painottanut kohteen merkitystä kuvan visuaalisuuden kannalta, otin oikeastaan siihen kantaa. No jos olen saamaa mieltä ja jos suuri yleisö on vielä kansamme samaa mieltä mikä on valokuvauksellisesti ansiokasta, niin olemme silloin samaa mieltä
Kuulosta ihqulta! Voidaan rekisteröidä suhde siellä kirkkokierroksella. Nyt pitää vaan päättää, kumpi on vaimo?
Ajattelin hetken jopa osallistua tähän keskusteluun, mutta kun nuo herrat mike ja tareone jo ehtivät ennen, pitää kai jättää silleen.
Ehdottomasti kuva, jota arvostaisin olisi telellä kuvattu, orjasalameilla valaistu kuva, jossa on nätti flikka maastopyöräilemässä alamäkeen ja taustalla ajetaan kilipaa autoilla!
Arvostan kuvissa visuaalisuutta, ja varsinkin miellyttävää sellaista. Väreillä ei loppujenlopuksi ole niin väliä, mutta itse ulkonäöllä kyllä - kuvassa täytyy olla jotain, joka vangitsee katseen. Jotain, joka mielellään houkuttelee katsomaan kuvaa enemmänkin kuin vain kerran. Arvostan teknistä osaamista. Arvostan niin sääntöjen seuraamista kuin rikkomistakin, kunhan valokuvaaja tietää mitä tekee, ja kunhan se välittyy kuvista. Arvostan myös sanomaa. Kunhan kuvassa on sanoma, niin sen ei tarvitse olla teknisesti täydellinen. Kaikista eniten arvostan kuitenkin kuvia, jotka tavalla tai toisella liikuttavat. Joku sanoi kerran, että parasta on se, jos onnistuu ottamaan kuvan, joka herättää unelmia. Olen samaa mieltä. Kuva on parhaimmillaan silloin, kun se koskettaa.