Olin tuossa vähän aikaa sitten reissussa ja tulihan sitä sitten lopulta kuvattua sen verran, että mukaan otetut filkat loppuivat. Siinä sitten paikalliseen puotiin ostamaan filmiä kinariin lisää. Ei siellä oikein muuta ostamisen arvoista lopulta ollut kuin TMax 100:aa. No mutta kuitenkin. Heti filmiä kameraan laittaessa iski tenkkapoo eli että mitenkäs se filmi oikein kameraan laitetaan. Hetkinen. Se filmin pää oli jotenkin omituisen paksu eikä sellainen kätevä kapea suippo, jollaiseksi sen on oppinut joko leikkaamaan tai paikanpäällä repimään yleensä. No saihan sen sitten menemään kameraan lopulta parin yrityksen jälkeen. Eihän se filmi sitten myöskään tuntunut loppuvan oikealla hetkellä kun se sattui olemaan 36 ruudun filkkaa. Itse purkitetuissa kun on tottunut tasan 24 ruudun formaattiin, eli joka loppuu tarkasti juuri silloin, kun 24. tai 25. ruutu vaihtuu laskuriin. Kehityshommassa ei tietenkään muistanut ottaa mitään teräasetta mukaan pimeään huoneeseen, millä filmipurkin olisi saanut auki. Spiraalille laittaessa tuo filmien pituus alkoi tökkiä loppua kohden, kun on tottunut noiden tasan 24 ruudun filmien menevän kelalle aivan heittämällä. Ja filmien lopussa oli tietenkin niin äärimmäisen tiukassa oleva teippi, johon ei ollut ollenkaan varautunut ja eikös siinä tainnut filmin pää repeillä kun niitä irrotteli. Varsinainen kehitys meni sitten kuitenkin ihan hyvin, eli kyllä ne näköjään taitaa noille irtorullillekin laittaa suht samaa filmiä kun vähän pidemmällekin kelalle. Onko kellään muulla ollut vastaavia kokemuksia - vai olenko minä ainoa jäljelläoleva hullu joka tykkää ostaa kinofilminsä bulkkitavarana 30m rullina?
Mistäs ostat sitä? Olen jo pidempään miettinyt tuohon isompaan satsiin siirtymistä, mutku en ole saanut aikaiseksi.
Aika monta kertaa olen tilannut saksalaisilta vendoreilta (esim. technikdirekt), mistä kulloinkin kohtuuhintaan saa. Jos tilaa jotain muuta samalla, niin 2-3 rullaa mahtuu yleensä kyytiin samoilla rahtikuluilla.
Gernamystä minäkin ostin metertavaraa, mutta kounttasin ettei kuitenkaan ollut extravaivan väärtiä. Praissi oli kuitenkin melko samea.
Riippuu tietty mitä ostaa... 36 kuvan rulla esim. Adox400 filmiä itse purkitettuna tekee muistaakseni noin 1,70eur/rulla. Itse kylläkin ostin valmiiksi purkitettua joka teki muistaakseni noin 2.20 eur rulla. Mutta esim. tri-x400 oli saman hintaista kuin "liikkeelle purkitettu" filmi - eli eipä järkeä ostaa kun saa rullissa samaan hintaan (2.70eur/36 kuvan rulla). Kyse siis photoimexistä.
Joo, onhan se aika tapauskohtainen juttu, kannattaako bulkki rahallisesti vai ei. Sama juttu tietysti ulkomailta tilaamisessa. Paljon riippuu, paljonko ylimääräiselle vaivalle laittaa hintaa. Nyt vain kun hommaan on tottunut, ei välttämättä edes ajattele purkitusprosessia minään suurena vaivana. Helposti avattavat kanisterit ovat itseasiassa tosi käteviä, niin kauan kun ne toimivat luotettavasti. Ja voi tosiaan täyttää juuri sen kokoisia filmirullia kun kokee käytön kannalta käteväksi. Yksi vielä mainitsematon hyvä pointti ainakin minulle on lisäksi pienempi säilytystilan tarve. Ei satu nimittäin olemaan sellaista isoa arkkupakastinta dedikoituna pelkästään filmien säilytykseen. Sellaisen sadan jalan kelan viemä pakastintilan tarve on kuitenkin jonkin verran pienempi verrattuna vastavaan määrään yksittäispakattuja filmirullia. Yksi kinofilmikoon hyvistä puolista onkin minusta tuo mahdollisuus ostaa filmiä isommassa ja tiheämmin pakatussa erässä.
Alkuun pääseminen Mitäs kaikkia välineitä purkittamiseen tarvitaan? Tarviiko sen alkupään olla sen mallinen kuin se on? Onko sillä jokin suuri tarkoitus? Sen toisen päänhän varmasti voi teipata sinne puolaan kiinni. Niin, ja mitä tarvittavat välineet mahtaisivat maksaa?
Re: Alkuun pääseminen Minulla on kaksikin purkituskonetta ja sitä ennen tein homman käsin. Eli mitään ei välttämättä saksien ja teipin lisäksi tarvita, mutta homma muuttuu helpommaksi. Filminpään viistoaminen on vapaaehtoista ja se helpottaa/mahdollistaa filmin lataamisen kameraan, riippuen vähän kamerasta.
Miten noi purkit eli kotelot? Uusia täytettäviä löytyy, mutta vaatiiko käytetyn purkin käyttö jotain erityistoimenpiteitä? Eli pitääkö avata jollain muulla tavalla kuin pullonavaajalla? Ja millä sen saa varmasti valotiiviiksi?
Re: Alkuun pääseminen Minäkin omaan itse asiassa ihan saman historian ja tarinan. Alussa tuli aika monta rullaa prosessoitua ihan vain pimeässä huoneessa, mutta jälkikäteen ajatellen kyllähän se aika paljon kärsivällisyyttä vaati. Siinä tosiaan tarvitaan ainoastaan pimeä ympäristö, sakset, teippiä, tyhjät filmikanisterit, ja melko hyvät hermot. Purkituskoneella pääsee pimeästä huoneesta ulos heti sen jälkeen, kun kela on ujutettu purkituskoneen sisään, joten homma muuttuu ainakin minun näkökulmasta todella helpoksi. Lisäksi purkituskoneissa on yleensä laskuri, joka kertoo montako ruutua on kulloinkin puolattu, joten filmimäärän saa paremmin ja tarkemmin arvioitua. Pimeässä huoneessa on vähän vaikeaa mittailla sitä filmin pituutta, vaikka kyllä kai siihenkin on tekniikka kehitettävissä. Purkituslaitteen ainoa huono puoli on, että filmin loppupäästäkin (purkituksen alussa, kun on teippaamassa filmiä puolalle) valottuu pieni pätkä filmistä. Tuo on käytännössä sen mittainen pätkä, että osa siitä tulee filmikanisterin ulkopuolelle kun filmi loppuu kameran sisällä. Kameramallista ja tuurista aina siis riippuu, saako sen aivan vihoviimeisen ruudun tallennettua kokonaisena.
Jos tarkoitat näitä normaaleja filmipurkkeja joissa filmiä myydään, ja joita siten uusiokäyttäisi, niin ne täytyy saada avatuksi niin, ettei se purnukan kansi pahemmin taipuisi. Tai sitten se kansi täytyy saada taivutettua takaisin alkuperäiseen muotoon, että sen saa tiiviisti kiinni. Totesin aika pian, että niitä on yksinkertaisesti liian hankala käyttää. Your mileage may vary. Jos löydät hyvän konstin, kerro eteenpäin. Halpojahan ne on, kun fotokaupat, jotka itse kehittävät filmit, tyypillisesti antavat noita kassillisen ilmaiseksi mukaan jos vain uskaltaa mennä pyytämään. Jätettähän nuo niille ovat. Tiiviys ei minusta ole suurikaan ongelma, jos kansi vain menee tiiviisti ja pysyvästi kiinni ja sivusuuaukon tiiviste on suht. kunnossa. Aika robusteja nuo kuitenkin siinä suhteessa ovat. Tarkoitusta vartavarten suunnitellut purkit taas saa aivan näppivoimin auki ilman mitään työkaluja.
Semmoinen vielä tuli mieleen, että onko noi metritavarana myytävät filmit enimmäkseen mv:tä vai löytyykö kenties myös diaa tässä muodossa? Onko noissa monikäyttöfilmikaseteissa valmistajien välillä suuria eroja? Eli onko joidenkin pitempiaikaisesta käytöstä mahdollisesti huonoja kokemuksia.
Kyllä ihan kaikkia kinofilmityyppejä löytyy metritavarana, eli myös diaa. Valikoima tosin saattaa olla vähän rajoittuneempi, ja esim. aivan kaikkia mustavalkofilmejäkään ei ole olemassa bulkkina. Mustavalkoa varmaan käytetään kuitenkin eniten tähän tyyliin, mikä näkyy saatavuudessa. Diaa ja värinegaakin löytyy, jos ei muualta niin B&H:lta. Huomioi sellainen, että joillakin kaupallisilla kehityspalveluilla saattaa olla antipatioita itse purkitettua filmiä kohtaan. Itsellä ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen vain kuullut tällaisesta. Jos siis purkitat esim. diaa, huonossa lykyssä saatat joutua itse kehittämään ne filmit. Mikä tietysti on aivan hyvin mahdollista ja suositeltavaakin. En ole itse toistaiseksi ostanut bulkkina muuta kuin mv-filmiä, mutta värinegakin on ollut harkinnassa, kun on tullut jonkin verran kehiteltyä sitä kotona. Monikäyttöpurnukoita on minulla kahta tyyppiä - muovisia, joissa on kierrekorkki, ja metallisia, jotka muistuttavat enemmän niitä tavallisia kertakäyttökanistereita mutta joissa kansi aukeaa helpommin. Minulla itsellä ei oikein ole preferenssiä, kummat olisivat parempia.