Mistä nettiosoitteesta löytyisi optiikan piirron testaukseen testitauluja, sellaisia joita voisi tulostaa A4 paperille ja sitten asettaa testikuvan (esim sanomalehden aukeama?) keskelle ja nurkkiin? Joulupyhinä olisi aikaa värkkäillä kokoelman kimpussa ja tehdä arviota Yashican ja Tamronin optisesta laadusta - voisi myös valita parhaiten piirtävät käyttölaseiksi. Mielenkiintoista olisi myös verrata digikaluston Nikkoreita noihin vanhempiin optiikoihin, miten lie optiikka kehittynyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden kuluessa? Sorry triviaali kysymys, mutta en ilmeisesti osannut hakea oikeilla sanoilla koska en ainakaan helposti löytänyt mitään ihan ite. Joulurauhaa Ps. Tälläiset linssit: Yashica ML 24/2,8 Yashica ML 28/2,8 Yashica ML 35/2,8 Yashica DSB 50/1,9 Yashica ML 50/2 Yashicat ML ja DSB 135/2,8 Zeiss Planar 50/1,7 Yashica ML 35-105/3,5-4,5 Yashica AF 35-105/3,5-4,5 Yashica ML 42-75/3,5-4,5 (2 kpl) Tamron 28-70/3,5-4,5 Tamron 35-135/3,5-4,5 Vivitar 70-210/4,5 Hanimex 80-200/4,5 Nikkor 18-70/3,5-4.5 Nikkor 18-200/3,5-5,6 (VR) Nikkor 55-200/4-5,6 VR Sigma 10-20/4-5,6 Nikkor 35/1,8 Nikkor 50/1,8
Vs: Mistä testitaulu? Tarkoitatko jotain tälläistä -> http://www.graphics.cornell.edu/~westin/misc/res-chart.html
Vs: Mistä testitaulu? Kävin printtauttamassa Koren 2003 testitauluja. (Kävi säkä, että siinä espoolaisfirmassa oli silloin aikaa tähän ja ottivat oikein ammattimaisesti useilla asetuksillaan niitä ja sitten tarkasteltiin tulosta. Eivät viitsineet oikeasti laskuttaakaan, kun heillä on yleensä niin suuria painotöitä. Satuin tuomaan vaihtelua päivään.) Printin laatu on varsin kriittinen, jos kiinnostaa yli 50lp/mm (vai mitä ne yksiköt ovatkaan) tuloksetkin. Ohjeet selviävät linkistä. Taulu asetetaan siten, että se on tietyn pituinen filmillä, joten kuvausetäisyys on sitä pitempi, mitä pitempi on polttoväli. Mutta mielestäni kiinnostavinta ei ole numeroarvo vaan riittää että saa eroja esiin vertailussa. Siihen ei testitaulua tarvita. Lisäksi voisi testailla eri etäisyyksillä, mikä lie kiinnostavaa ja merkittävää käytännön kannalta. edit. Se oli kopiofirma, jossa oli aika isojakin mainosten painamisia ym. Tulihan mieleen, että jos siitä Koren 2003 taulusta printtaa valokuvan, varmaan laatu on parempi. Minulle ne tekivät ohuelle paperille ja siksi varmaan tiheät viivat eivät oikein meinanneet toistua hyvin.
Vs: Mistä testitaulu? Käsittääkseni monessa tapauksessa vaikuttaa myös se, minkälainen on kenno vai kuvataanko filmille. Jokin objektiivi saattaa piirtää paremmin filmille kuin kennolle - ja toisin päin. Testitaulun kuvaaminen on hyvin tarkkaa puuhaa ja erittäin työlästä. Tarkentaminenkin on tehtävä joka kohdassa useaan otteeseen pienen pienin liikkein etsien tarkennustason kaarevuuden ja focus shift vaikutukset. Kaikki tärähdykset on eliminoitava mahdollisimman huolella. (Toisaalta kun eroja saa näkyviin toistettavasti, lie perusasiat jossain määrin kunnossa.) Kun sitten miettii mitä kaikkea kuuluu objektiivien toistominaisuuksiin piirtokyvyn lisäksi, voi testitauluja kuvatessa pian tulla mieleen aikansa käyttö jotenkin toisin. Kun sitten myöhemmin esität jotain väitettä toisille, että se ja se piirtää paremmin kuin joku toinen, ei sitä kuitenkaan kukaan usko. Kaiken mahdollisen virheen ja muitten muuttujien lisäksi objektiivit ovat myös yksilöitä. Itselleen kannattaa testata.
Vs: Mistä testitaulu? Jos kuvaa vaan sanomalehden aukeamaa, ei kuvaaminen ole niin kriittistä, kun asettaa kuvaussuunnan lievästi vinoon, jotta tarkinkin kohta aina varmasti tulee kuvaan vaikka sen paikka vaihtelisi.
Vs: Mistä testitaulu? Kiitos Rabbit, tuota juuri etsin! Tulosteen laatu näyttää ihan riittävältä ja kun sen vie tarpeeksi kauas, esim. HS aukeamasta A4 on yhdeksäsosa, luulisi eroja löytyvän. Yksi taulu keskelle ja joka nurkkaan yksi. Sanomalehden aukeamalta voi myös arvioida onko vinjetointia, vääristymät vaatisivat ruudukkotaustan. Kennoko antaa eri piirtokykyarvoja kuin filmi? Uskonko, mikä sen voi aiheuttaa, emulsion / kennon paksuus vai mikä? Absoluuttiset lukuarvot eivät ole tavoitteena, voin ihan hyvin laatia oman skaalan, tulokset ovat vain harrastusta varten ja testaus johtuu mielenkiinnosta. Kuvausetäisyys tietysti riippuu polttovälistä, yksinkertaisimmin tämä hoituu niin että polttovälistä riippumatta tietty testialue (esim. Hesarin aukeama) = kuva-alue. Tietysti tarkentaminen on tärkeää, mutta so what? Niinhän se on tärkeää myös oikeassa kuvauksessa, jos piirtokyky voidaan saavuttaa vain valvotuissa testioloissa niin mitä se auttaa? Automaattitarkennuksen tarkkuuden voi tuossa samalla testata (digivehkeet) ja filmikalustolla taas on niin hyvät etsimet jottei käsitarkennus jalustan päältä testitauluun pitäisi olla mikään ongelma.
Vs: Mistä testitaulu? Tuosta olen kyllä eri mieltä. Jos kuvauskohde on vinossa, niin ei saa tärkeimpiä piirtokykyyn liittyviä tuloksia, nimittäin sitä miten toistuvat kuva-alan laidoilla eli nurkissa olevat kohteet. Testailin paria objektiivia (18-55 Nikkor ja 10-20 Sigma) pelkkää sanomalehteä kuvaamalla, ja molemmat olivat täydellä aukolla keskeltä selvästi terävämpiä kuin nurkista. Vino testitaso tulee kyseeseen vain jos epäilee esim. automaattitarkennuksen olevan pielessä. Muutoin täysin kohtisuora taso on helppo tehdä mittanauhan avulla (korkeus = testitaulun keskipiste ja jalusta sijaitsee tuosta pisteestä vedetyllä normaalilla)
Vs: Mistä testitaulu? ^ Tietenkin kuvataan myös niin että reunassa on tarkennus ja yleensäkin niin että tarkastellaan eri kohtia kuva-alalla. Tarkennustaso on monesti pallomainen. Kohtisuoraan tasaista tasoa vasten tämä ilmenee, mutta siinä pitää tarkentaa reunalle erikseen. Aina on terävin kohta olemassa etäisyyssuunnassa, joka aukolla. Jos niitä viivoja testitaulussa alat katsella, pitää toki hakea se. Focus shift on tutkittava myös. Kenno vs. filmi, esimerkiksi: Wide-Angle Lenses For Nikon 'F' Mount Voisiko vaikutus olla vain vinjetointiin eikä terävyyteen? Lens Evaluations
Vs: Mistä testitaulu? Senverran on tullut ohjeita ja on objektiivilistaa että eipä jouluna tarvinne muuta puuhaa ollenkaan? K.
Vs: Mistä testitaulu? Sain sen verran nyt yv:llä lisää tietoa, että voin paremmin väittää vaikutusten olevan vinjetointia moninaisemmat. Sekin on vain kokeiltava, eli digille kuvaten ei voi päätellä filmitoistoa varmasti. On isompia tai vähäisempiä eroja riippuen objektiivista ja kennosta. Toisessa Naturfotograf linkissä edellä valotetaan objektiivien arvioinnin monimutkaisuutta hyvin asiallisesti. MTF käyrä ei kerro kuin jotain objektiivin toistosta. Itsekin olen nähnyt kuinka coma voi olla silmiinpistävän auramainen auringon valaiseman testitaulun reunoilla, mutta viivoja on kuvasta silti laskettavissa erinomaisesti. Nikkor 50/1.2 täydellä aukolla. Siinä kohtaa jotenkin väheni halu kuvata testitaulua. (Hieno ja ainutlaatuinen se Nikkorin loisto omalla tavallaan kuitenkin oli.)
Vs: Mistä testitaulu? Maalaisjärjellä voi erottaa mikä ero on digillä ja digillä, kropissa tarkkailaan vain objektiivin piirtoalueen keskiosaa. Kinoa ja filmikinoa tarkasteltaessa taas, varsinkin laajispäässä saadaan eroa kenotekniikasta: epätasainen kennopinta ei oikein suvaitse laajiksen viistoa valoa reunoilla, valovähenemän lisäksi lienee selvää ettei vuoristossa paistava auringonlasku tuota alas varjossa olevan laakson niitylle peililinssin avulla kännettynäkään taivalle katsovan lehmän mielestä kaunista auringonlaskukuvaa... ;-)
Vs: Mistä testitaulu? Kun kuvaa testitaulua / sanomalehteä, niin tärkeintä on oivaltaa, mitä se kertoo. Tällä testityypillä haetaan viivapiirtoa ja vinjetointia. Se ei suoranaisesti näytä muita (esim. kromaattista aberraatiota), mutta kun muut virheet heikentävät viivapiirtoa, antaa se vihjeitä kokonaistoistosta. Vinjetointi on seurausta siitä, että kuva-alan reunoilla piirtoympyrä alkaa loppua ja ominaisuudet heiketä. 90-millisessä Angulonissa vinjetointi etenee "vaivihkaa" ja piirtoympyrää pukkaa senkin ulkopuolella, mitä taulukot kertovat. Laatua ei tosin ole. Uudemmissa linsseissä tämä "harmaa alue" on maskattu usein pois. Kuvaamalla Canonin FD 1,4/50-normaalin voi todentaa, miksi se täydellä aukolla on mukava muotokuvalasi : keskellä toistasataa viivaa, nurkissa 30. Keskiaukoilla kauttaaltaan 80:n paikkeilla eli käy maisemakuvaukseen. Käytännössä siis kaksi luonnetta samassa paketissa. Ilmeisesti sama ominaisuus on vanhoissa 1,2 normaaleissa. En ole vielä testannut "sileää" FD:tä enkä 1.2 ällää. Muotokuvaukseen käytetyssä FL 1,8/85 on melko pallomainen tarkennustaso. Jos haluaa taulusta nurkkapiirron, pitää reilusti ensin tarkentaa nurmat teräviksi ennen laukaisua. Hyvä tämäkin ominaisuus on tietää, kun sellasta ominaisuutta tarvitsee / käyttää ko. optiikkaa.
Vs: Mistä testitaulu? Olen käynyt joskus Schneiderin tehtailla. Siellä objektiivien testaushuoneessa jalustana toimi noin henkilöauton kokoinen betonimöhkäle. Väitettiin, että se on kiinnitetty peruskallioon - en tiedä varmasti. Monta metriä kanttiinsa oleva, neliömäinen kohdeseinä oli täysi erilaisia testitauluja kymmenittäin. Minusta yksittäisen kuvaajan mahdollisuudet jäävät siihen, saako / huomaako hän eroja objektiivien välillä ja jos niin kuinka merkittäviä kuvaamisen kannalta. Sen verran arkirealismia on mielestäni näissä hommissa oltava, että kuvauskalusto kokonaisuudessa ja tapa suorittaa testejä vastaa sitä tasoa, joka todellisuudessa kuvattaessa pystyy toteuttamaan. Tämä ei poista vaatimusta huolellisuudesta ja toistettavuudesta. Omat kokemukseni kertovat sen tuiki tavallisen tosiasian että kenno lopettaa käytännössä kuin seinään. Filmi jatkaa siitä eteenpäin mutta sen selvittäminen on työn takana ja maksaa, eikä ole toistettavissa sellaisenaan paperille.
Vs: Mistä testitaulu? Kotikonsteilla ei voi tehdä tiedettä eikä ole tarpeenkaan. Kennolle kuvatessa suorituskyky loppuu tosiaan kuin seinään. Jos linssi ei toista edes sitä, mitä kenno antaa, kannattaa valita aukko, jolla kenno on rajoittava tekijä. Hyvällä linssillä löytyy. Kun kotitestauksessa tavallaan simuloidaan normaalia kuvaustilannetta, niin kannattaa kuvata omalla jalustalla. Jos ei käytä normaalissa kuvaamisessa peilin ylösnostoa, niin ei sitä kannata nostaa testauksessakaan. Jos ei käytä radiolaukaisinta yleensä, niin sitten laukaistaan sormella jne...Ellei sitten halua lähteä hakemaan jotakin teoreettista maksimia. Ketju on yhtä heikko kuin heikoin lenkki, niin näin nekin tulee mukaan.
Vs: Mistä testitaulu? Kiitos valaisevista kommenteista. Digikennon pinnan epätasaisuus selittää aika paljon reunojen toisto-ongelmista. Testiolosuhteista: Meinasin käyttää salamaa valaistukseen (hajoittajan kautta kattoon jotta mahd. tasainen valaistus) jolloin tärähdysepäterävyyskin jää käytännössä pois, eikö niin? Eihän sillä ole merkitystä kuinka paljon paremmin optiikka piirtää kuin 100 ASAn hienorakeinen filmi tai digijärkkärin kenno toistaa. Mutta eroja silti löytyy, enemmän tai vähemmän pehmeitä laseja etenkin halvemmissa / zoomeissa täydellä aukolla. Suurin osa "kokoelman" Yashica objektiiveista on sellaisia että en ole kuvannut niillä kertaakaan, olisi esim. kiva tietää mikä zoomeista on paras laadultaan (tod.näk. kiinteät päihittävät nuo - sekin ero on mielenkiintoista nähdä) tai miten kaksi Yashica 50 mm optiikkaa piirtävät verrattuna Zeissin Planariin, onko kymmenkertainen hintaero perusteltu?
Vs: Mistä testitaulu? Jos tavoitteena on selvittää, millainen valonjakauma on kuva-alalla, kannattaa tavoitella mahdollisimman tasaista valaistusta. Kun kohde on 2-ulotteinen, ei varjoista ole riesaa. Kun laitat kuvattavan taulun kahta puolta työmaahalogeenit, niin lähellä ollaan. Heijastamalla valo vaalealta pinnalta/avaruuslakanalla, saat lisää tasaisuutta. Ellei sulla oo erillistä valotusmittaria, niin mittaa rungon mittarilla läheltä kohdetta ja totea, ettei valaistuseroja ole. Jos on, siirrä valoja/heijastimia. Ostin taannoin pikkuset jalustalliset halogeenit Bauhausista. Eivät maksaneet paljon.
Vs: Mistä testitaulu? Vuosien saatossa olen enemmän pragmaattisesti kuin tieteellisesti testaillut objektiivejani Kameralehden (1991?) julkaisemien ohjeiden ja painaman USAF1959 testikuvion avulla. Kyllä näissä kokeissa hyvin selviää, mikä objektiiveista on huonompi ja mikä parempi. Mielenkiintoista on juuri myös huomata saman objektiivin piirto-ominaisuuksien eroavaisuudet eri aukoilla. Tai onko taipumusta astigmaattisuuteen. Terävimmän tuloksen kautta aikain olen saanut Icarette 6x9 kameran Rodenstockin valmistaman kolmelinssisen Novar-objektiivin aukolla f12,5! Tällöin toistuivat testikohteen keskeltä kirkkaasti kaikki viivaparit (vastaa teoriassa 88 viivaparia/mm), nurkissa toisto olikin sitten vain 25 viivaparia. Ja objektiivi olis siis valmistettu 1920-luvulla. (Myöhemmät Novarini eivät tähän yllä.) Toisaalta olen todennut yhden Nikkorin testaamalla romuksi, varmaan pudonnut joskus jollain. Huomattava on, että nämä omat testitulokset ovat korkeintaan vertailukelpoisia keskenään. Julkisuudessa esitetyt tulokset ovat käytännössä aina parempia. Nykyisin lähinnä tulee pikaisesti testattua nämä halvat vanhat nettiostokset, kun haluaa varmistua, että tekeekö mitään. (Viimeksi yllätyin iloisesti Zeissin Contessan 1960-lukuisesta Tessarista.)