Vs: Iso kamera hidastaa tekemistä – Valo kuvaa harkinnalla Kyllä allekirjoitan Samulin ajatukset hyvin pitkälle. Lopputuloksesta, siis valmiista kuvasta kyllä oon vähän eri mieltä kuitenkin. Kyllä minua miellyttää hopeagelatiiniin kunnolla vedostettu kuva paljon enemmän kun digitaalisen prosessin kautta paperille tulostettu kuva. Jos sitä lopputulosta tutkitaan digitaalisena siis skannattuna näytöltä silloin päästään molemmilla kyllä ihan samaan arvoon. Mutta joo se tie päämäärään, tuon ajatuksen tunnistan kyllä hyvin omasta laakakuvaamisesta. Monasti tulee pysähdyttyä katselemaan jotakin kohdetta jopa useamminkin, siinä miettii mahdollisia kuvakulmia, viimein sitten otan kameran esiin ja katselen sen läpi ja taas arvioin...ja ehkä otan kuvankin.
Vs: Iso kamera hidastaa tekemistä – Valo kuvaa harkinnalla Mä mietin tätä, miksi tämä on minulle vieras. Olen siis muuten kuin katu- ja mallikuvauksessa hidas kuvaaja, ja saatan pohtia kuvaa pitkäänkin. Mutta että se kuvaus , tie, olisi tärkeää. Kyllä minun ajatteluni on kuvakeskeistä. En ymmärrä ajatusta valokuvauksesta kuvausharrastuksena, siis sitä että harrastaa kuvausta, minä harrastan kuvia, niiden tekemistä. Hyväksyn tietysti sen, (pitkin hampain ) että noinkin saa harrastaa ja että kuvaaminen on se sisältö, mutta kyllä minulle on aina kuva keskiössä.
Vs: Iso kamera hidastaa tekemistä – Valo kuvaa harkinnalla Itse luulisin, että iso kamera toimii paremminkin räpsy-suodattimena. Kuvan kannalta se tietenkin on aivan turha suodatin, kun jättää monta maukasta kuvaa ottamatta. Kyllä itsekin jaottelen kuvani "tosissaan otettuihin" ja "lonkalta vedettyihin". No, jälkeen päin, kun kuvia katselee, räpsystä usein löytyykin kunnon kompositio ja kantava ajatus viitekehyksineen. Kuvan kannalta ajatellen, jako ison ja pienen kameran paremmuudesta on pään sisällä lokeroituvat kriteerit, mitä kannattaa kuvata, tai mitä kykenee kuvaamaan. Tai on sitten vaan turhaa elämänsä vaikeeksi tekemistä.