Usein ehdotetaan, että valokuvien ja kaiken taiteen olisi hyvä olla "hyvän maun" mukaista ja että "huono maku" olisi yksikäsitteisesti kaikilla tavoin huono asia, mitä ei tarvitse edes perustella. Jukka Virtanen siteeraa Iltasanomien TV-lehdessä ulkomuistista Jean Renoiria: "Termi huono maku on aina ollut valtaapitävien ase kaikkea kehitystä ja eteenpäin pyrkimistä vastaan. Termi huono maku on yhtä epämääräinen käsite kuin ikuinen rakkaus, urhoollinen sotilas ja värikkäästi pukeutunut ulkomaalainen."
Vs: Päivän mietelause Niinpä. Juuri tuolla perustelulla kait aikanaan teilattiin niin A. kiven Seitsemän veljestä kuin V. Linnan Tuntematon sotilas. Huonon maun ilmentymiähän ne toki aikanaan olivat, mutta samalla kansalliskirjallisuutemme nurkkakiviä. Kriitikot (August Ahlqvist jaToini Havu, eturintamissa) painottivat nimenomaan tuota.... Lainaus Ahlqvistilta paljastaa, että kieli on kyllä aika tavalla köyhtynyt Kivestä Internettiin.... edes saitin sitkeimmät taisteluparit eivät yllä lähellekään (ei sinnepäinkään) Kiven herjavalikoimaa: "Luultavasti ei ole koskaan koko maailmassa painettu kirjaa, jossa olisi niin paljon haukkumasanoja, kirouksia, herjauksia ja raakoja kuvauksia kuin tässä kirjassa. Melkein keskeytyksettä raatelevat lukijan tunteita kaikkein julkeimmat puheenparret. Sellaisia haukkumasanoja kuin: sika, lurjus, konna, pöllö, ryökäle, kelmi, rakki, rakkikoira, hunsvotti, tyhmä pässi, vuohipukki, kalmukki, koirankuonolainen, villipeto, piikkisika, sonni, sarvipää sonni, nuijapää sonni, musta sonni, lunttu (naisista), aasintamman varsa (myös naisista) ja lukemattomia muita samantapaisia käyttävät kertomuksen henkilöt tavantakaa toisistaan.”