Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Oma esimerkkini tuosta apuraha-lumppugenrestä on kärjistetty esimerkki siitä taiteilija kansanosasta, joka syyttää pelkästään yhteiskuntaa siitä, etteivät he tehdä valitsemaansa ammattia. Entä tehdastyöläinen, joka jää työttömäksi? Heistä ainakin täällä monet ovat alkaneet pienyrittäjiksi tai kouluttautuneet toiseen ammattiin ja työllistyneet sitä kautta.
Jos saman ajan, minkä on käyttänyt ruikuttamiseen käyttäisi uusien mahdollisuuksien etsimiseen ja toteuttamiseen, olisi taiteellisellakin alalla vähemmän työttömiä, näin veikkaan. Ja joo, ei perustu mihinkään tutkimustuloksiin.
Kyllähän taiteilijoistakin suuri osa työllistää itsensä tekemällä muuta, mutta valittajien joukko lienee sitten vain niin äänekästä.
T Jukka

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Aamen

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Oijoi, mullakin roikkuu seinällä HALPOJA kuvia, vai onko ne edes kuvia kun ne ovat JÄLJITELMIÄ.
Vaikka niissä onkin taiteilijan omakätinen signeeraus (paitsi Adamsissa jossa se on painotyötä).

Muutamalta kovan tason kuvaajalta olen ostanut ns. julisteen, posterin, miksi sitä haluaa kutsua. Hienon näköistä paspiksessa ja kehystettynä. Vaikka onkin halpa eikä aito.

Myös kuvataiteilijoilta olen ostanut halpoja ja huonoja kopioita, jopa sellaisia joissa on rajoitettu numeroitu erä. Kamalaa, en ostanut originaalia vaan kelpuutin paperille tehdyn painotyön. Voi voi.


Tavallisille ihmisille sisustuskäyttöön riittää vain kuva, ei ketään kiinnosta säilyykö se 10 vuotta vai 50 vuotta, kun se 10 vuoden päästä on jo vaihtunut kuitenkin toiseen.


Olen samaa mieltä Jukka T:n kanssa siitä, että suomessa ei ole oikein ison maailman ilmapiiriä kuville. Kyllä suomessakin näkee joskus harvoin jonkun maalarin maalaavan kadulla rahasta. Tai ei kadulla, asematunnelissa (hesa) olen pari kertaa nähnyt.
Tallinnassa noita jo näkee paljon. Berliinit, Brysselit ja muut sitten erikseen.

Ehkä suomessa ei ole kysyntää tuollaiselle tai sitten kaikki riittävän piirustus/maalauskykyiset ovat käyneet niin hienoja kouluja etteivät vain voi alentua tori/katu -maalariksi.


ps. Tori yms. myyntiä ei kannata väheksyä, eräs sukulainen aikanaan rikastui perustamalla torikahvilan.. Jos sellaisen pitämistä voi edes perustamiseksi kutsua.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Keskustelu on näköjään jälleen irronnut omiin sfääreihinsä, jossa äärilaidat eivät edes puhu samaa kieltä... ;-)

Omasta mielestäni ja kokemuksestani yritys valokuvausharrastuksen ja "hiukan tuloja kuvauksesta" -asenteen yhdistämiseksi on absurdi. Jos jälkimmäinen ei tuhoa edellistä, siitä saaduilla tuloilla ei ole mitään merkitystä.

Täysin eri asia on tehdä bisnestä valokuvauksella täysipäiväisesti. Se mahdollistaa harrastuksenkin säilyttämisen, ainakin itselläni kävi niin. Ainoa vaihe, joka uhkasi tappaa harrastuksen oli kokeilu kuvapankkikuvan kanssa. Se latisti koko valokuvallista näkemistäni yksiulotteiseen skeidaan. Lopetin heti, kun tajusin missä mennään.

Kysyjälle: kannattaa miettiä vain kahta vaihtoehtoa. Etsi kanava, joka myy massaa mahdollisimman paljon ja tilittää sinulle osuutesi. Pieni kate, pieni vaiva per kuva. Tulot volyymista. Myy yksittäisiä, isoja, loppuun saakka viimeisteltyjä (kehyksineen) kuvia mahdollisimman isoon hintaan. Alaraja lähempänä tonnia kun puolta. Muussa en tosiaan näe järkeä.

-p-

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Kylläpä täällä taas kapitalistit puhuu, suurista voitoista ja huikeista yrittämisen visioista. Eikö valokuvataiteilija sitten tosiaankaan saa myydä teoksiaan hieman halvemmalla. Ymmärtääkseni tulo, millä saa syödyksi ja elettyä lämpimässä, pitäisi riittää. Kaikki sen ylimenevä tulo on sitä ylimääräistä, eikä niinkään tärkeää.

Enkä ymmärrä, miten harrastus ja tulot kuvaamisesta jotenkin rajaisivat toisensa pois. Voi ottaa harrastaakseen kuvan ja sitten siinä ohella laittaa sen myyntiin. Mikäli kauppa käy, niin saaduilla rahoilla voi käydä ostamassa pussin karamelleja, niitä on kiva napostella kuvaamisen ohessa. Liian kauan kun pyörii isoissa ympyröissä, niin pienen väen elämä muuttuu tuntemattomaksi. Yleinen ongelma yritysjohtajilla ja politikoilla.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

En minäkään ymmärrä, miksi on paha, että saa oheistuloja jostain muusta toiminnasta.
Olen juuri kysellyt maanurakoitsijoilta tarjouksia piharemonteista. Monet heistä ovat ns. monialayrittäjiä, on joku pääala, esim. maanviljely, mutta laitteisto myös maansiirtourakoihin.
Heillekö ei saisi tulla lisätuloja tuollaisesta tai esim. klapien teosta?
Hyvät tarjoukset ovat muuten jättäneet ja olen kuullut heidän osaamisestaan pelkästään hyvää.
T Jukka

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Kaiken pohjalta nostaa rumaa päätään se etenkin Puusan jankkaama juttu: Halpa harrastaja vie ammattilaisilta leivän.
Tai pilaa maineen.

Pitäisi myöntää se tosiseikka että viimeistään digien ja kännykameroiden myötä kuvauksessa on sama juttu kuin musiikissa. Vain harva, todella harva bändi pääsee koskaan elämään musiikillaan. Liekö 0,1 promillea?
Ne muutamat sitten onnistuvat. Eivätkä valita apurahojen puutteesta.

Pitkän koulun käynyt muusikko voi työllistyä opettajana (fotaajienkin ykkösjuttu ilmeisesti) tai sitten pyrkiä johonkin suureen orkesteriin rivimuusikoksi - kuten fotaaja voi yrittää päästä ottamaan tuotekuvia rivikuvaajaksi. Tai koulukuvia.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Itse arvostaan suuresti osaavia kaupallisen kuvan ottajia.
T Jukka

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

No, kylläpäs sain herätettyä närkästystä… ;-)

Harrastus ja tulot siitä eivät rajaa toisiaan pois kategorisesti. Halusin vain sanoa, että jos tilanne on niin, että ensin tekee päivätyön muualla ja harrastaa sen jälkeen valokuvausta, silloin kannattaa hiukan miettiä miten paljon ottaa valokuvauksesta aikaa pois kuvien myyntiin. Voi piankin käydä niin, että ei enää ole aikaa kuvata ollenkaan. Niitä kivoja kuvia siis. Jos myyntiä tulee ihan itsekseen niin mikäs siinä, siitä vaan ABC:lle myymään. Toisaaltahan täällä taas valitellaan miten ammattilaisetkaan eivät saa myydyksi, kun digi on pilannut kaiken… Yritin suositella ketjun avaajalle joko helpon ja vaivattoman liukuhihnan keksimistä tai keskittymistä mahdollisimman laadukkaaseen tekemiseen. En rahan vuoksi vaan sen harrastuksen.

Kapitalisti… Aloittaessani vuonna 1984 ammattiuran omistin kaksi runkoa (OM-1) ja kolme objektiivia. Vaimo äitiyslomalla, vauva, opintolaina (valokuvaukseen liittymättömät opinnot), vuokra-asunto, ei autoa, tulot nolla (irtisanouduin työpaikastani). Kapitaalin varassa ei ole ollut tilaisuutta roikkua.

Pienen väen elämä… Olen eläkeläinen ja valokuvauksen harrastaja. Suurin huoleni juuri nyt on ryhtyä imuroimaan, ettei tule hellasäröä runsaan tunnin päästä. Pienet on kuviot.

Harrastaja vie ammattilaiselta leivän… En ole koskaan kirjoittanut noin, päin vastoin ja tiukasti. Harrastaja ei voi viedä ammattilaiselta leipää. Ja jos joku niin kokee, vika ei ole harrastajassa vaan ammatin valinnassa ja yrittäjän kohdalla markkinan ymmärtämisessä. Valokuvauksen (kaupallinen) ammattilaisuus nimittäin on vain osaksi valokuvausta.

Valokuvaajan maine… Harrastajat eivät sitä voi pilata. Ammattilaiset osaavat itse aivan riittävän hyvin.

Orkesteriin rivimuusikoksi… Naapurini soittaa sinfoniaorkesterissa. En osaa halveksia hänen työtään. Rivimuusikko, rivitoimitusjohtaja, rivipuuseppä, rivikuvaaja, rivipappi, riviopettaja, rivilentoemäntä, rivikansanedustaja… Elämä on asennekysymys.

Ja taiteestahan en kirjoittanut mitään.

-p-

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Näinhän se on. Ensinnäkään ei kannata pilata hyvää harrastusta ja tehdä siitä ammattia, tämän kerron kokemuksesta. Omalla kohdallani se ei vain ollut valokuvaus.

Ja toisekseen, toisten kadehtiminen ja tästä syystä mollaaminen on aika väsynyt asenne. En kadehdi edes noita toimitusjohtajia, nähnyt liikaa sitä hommaa ja liian läheltä. Koiran virka. Eikä se raha korvaa sitä mitä siinä joutuu tekemään ja näkemään ja missä asemassa siinä todellisuudessa on.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Aika halveksiva asenne ;-)

Kuten sanottu: kyse on siitä että täällä unelmoidaan tyhjää. Tehkää, älkääkä aina valittako.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Mutta jos todellakin tarvitsette sitä rahaa, nin tässä idea jplla sitä tulee, vähä toisella tavalla kuin kuvia myymällä abc:llä: myykää pajunkissoja, nitä todellakin mummot ostavat kuin siimaa. Eikä puhuta mistään 40e-38e kulut-tuloista. Kausi tosin lyhyt ja teillä suunittelu kuitenkin vie sen 25 vuotta, mutta: silloinkin on kevät! ;-)

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Juuri näin !!!

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Tätä minäkin tarkoitin.
T Jukka

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Varrotaan sitä blogia sitten...

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Nyt nää pajunkissa jutut saa riittää. Kaskun ei lennokki näytöksiä.

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Enkö olekin, ja vielä kaiken lisäksi "hienostelija", jonka mielestä myytävä tavara täytyy olla laadukasta, enkä tällä nyt tarkoita sisältöä.

"Oma esimerkkini tuosta apuraha-lumppugenrestä on kärjistetty esimerkki siitä taiteilija kansanosasta, joka syyttää pelkästään yhteiskuntaa siitä, etteivät he tehdä valitsemaansa ammattia. ...
Jos saman ajan, minkä on käyttänyt ruikuttamiseen käyttäisi uusien mahdollisuuksien etsimiseen ja toteuttamiseen, olisi taiteellisellakin alalla vähemmän työttömiä, näin veikkaan. "

Tuo lainaus varmaan on mielestäsi täysin asiallista ja korrektia.

Hyvää viikonloppua sinullekin. Nauti keväästä.

kapa

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Tuolla on jonninmoinen myyntikanava, varmaan kuvaajakin jotain tuosta kostuu
http://1x.com/prints

 

Vs: Minne laittaa kuvansa myyntiin?

Millä tavalla se euron levy ABC:ltä jossa on tiettyn artistin musiikkia, eroaa kuuntelijan kannalta siitä kymmenen euron levystä levystä keskustan levykaupasta ostettuna? ei tietenkään mitenkään. Sama musiikki niissä on. Laatueroa ei ole.

Katsojan kannalta se ABC:ltä ostettu taulu tai valokuva eroaa todennäköisesti aikalailla siitä galleriakuvasta.

Ensinnäkään tavallisella suomalaisella harvoin näiden verojen jälkeen on pistää tuhatta euroa yhteen valokuvaan, vaikka miten hienosti kehystettyyn, joten ostajakunta jää aika harvaksi jo tästä syystä.

Toisekseen, ne tuhannen euron galleria kuvien aiheet ja aiheen käsittely on suurimmasta osasta suomalaisia täysin omituisia. Aivan valtaosa nykykuvista on suoraan sanottuna rumia, koska postmodernismi hylkäsi tavoitteenaan kauneuden.

Ilmaisun (mitä sillä nyt sitten kukin tarkoittaakin) painottaminen kaiken muun kustannuksella tekee kuvista monesti niin omituisia, ettei tavallinen ihminen halua niitä seinälleen, koska ei ymmärrä miksi ne on tehty.

Ne eivät ole kauniita, ne eivät herätä ajatuksia koka ei ymmärretä mitä tekijä on yrittänyt sanoa (kai hän on jotain yrittänyt sanoa, vaikea yleensä tietää), eivät herätä muita tunteita kuin kummastusta jne. Ei ihme että postmoderni taide on jäänyt  pienten piirien leikiksi.

En ole nähnyt postmodernia valokuvaa kenenkään seinällä, muunlaista valokuvaa kyllä paljonkin. En tiedä mihin myydyt kuvat menevät, mutta esille niitä ei yleensä laiteta, ei näköjään edes firmojen auloissa.

Minusta juuri tästä syystä "taide" sanana on saanut viimeisten parin vuosikymmenen aikana muiden kuin sisäpiirin korvissa äänen jossa kaikuu selvästi taustalla sanat "omituinen" "käsittämätön" "sekava" ja "ruma". Sellaisella taiteella harva näkee mitään muuta funktiota kuin tietyn sisäpiirin keskinäisen onanoinnin.  Ja osalle porukasta keinon snobbailla että on niin "sivistynyt" että "ymmärtää" sitä. Eli että keisarilla ei ole vaatteita....

ABC:n valokuvat taas ovat todennäköisesti juuri niitä aivan toisenlaisia. Ne yrittävät sanoa jotain ymmärrettävää, niissä on sanomaan liittyvää estetiikkaa, ne herättävät tuntemuksia tavallisessa ihmisessä jne. tai ovat yksinkertaisesti kauniita katsella eli ovat noiden postmodernien galleriatöiden melko täydellinen negaatio. Eivätkä maksa tuhatta euroa. Siksi niitä ostetaan ja siksi niitä näkyy ihmisten kodeissa. Siksi niillä on merkitystä.

Seassa on varmaan sellaistakin krääsää joka ei pysty ilmaisemaan mitään noista, mutta niissä on sitten joku muu, tietylle ihmisryhmälle tärkeä dokumentaarinen tai muu knoppi, vaikka se kirkko jossa joka sunnuntai käydään.