Vs: Minkä verran muokkausta? Ööö... Siis mitä tarkoitat??? Eihän raw-kuvaa ylipäätään voikaan käsitellä kuin jossakin konvertterissa (minulla Lightroom). Nykyään omistan NIK:n filtterit. Hyvä ostos! Nehän ovat sikäli kivoja, että integroituvat suoraan Lightroomiin. Kuvankäsittelyä nuo ovat selvästi lisänneet sillä Silver Efexin mustavalkoisuus kiehtoo ja usein tulee viriteltyä värejä Vivezalla (mm. taivas).
Vs: Minkä verran muokkausta? Niin että esim. Aperturea tai Lightroomia käytettäessä, niin sääteleekö porukka joka kuvan mieleisekseen vai ainoastaan osan kuvista.
Vs: Minkä verran muokkausta? Ahaa. Jonkun verran säätelen melkeinpä kaikkia kuvia joita en tuhoa. Siis perussäätö, tyyliin Lightroomin presetit. Ja tuohan tulee yleensä jo kuvia muistikortilta importeeratessa. Huolella ja ajan kanssa säädän sitten ne kuvat jotka expporteeraan tulostettavaksi tai nettiä varten. Täysin säätämättömiä kuvia ei siis kovalevyllä ole oikeastaan lainkaan.
Vs: Minkä verran muokkausta? Blow-Up - Erään suudelman jälkeen (1966) - IMDb ja jos musa kiinnostaa niin:
Vs: Minkä verran muokkausta? Joskus digitaalitekniikan alkuaikoina vakioidut perussäädöt tehtiin säätämällä digitaalikameran asetuksia, mutta se lienee liian yksinkertaista ja loogista. Sitä ei ole tarvetta edes kutsua säätämiseksi.
Vs: Minkä verran muokkausta? Mikä noissa filsuissa on ihan käytännön tasolla se loistava juttu? Koetko pääseväsi noilla tulokseen johon ei ole mitenkään mahdollista ilman päästä vai mikä niistä tekee niin erinomaiset? Varsinkin kokemukset tuolta mv- puolelta (silver efex) kiinnostaa, koska oma kuvaamiseni on myös digillä lähes 100% mv:tä ja työkaluna tuo samainen LR. Itsekin noita miettinyt, mutten ole keksinyt miksi ne oikeasti tarvisin. =)
Vs: Minkä verran muokkausta? NIK:n jutuissa on kuulemma parhaiten simuloitu filmin rakeisuutta... Eihän noilla muuten mitään tee. Jos haluaa tarpeeksi kohinattomasta digi-originaalista tehdä filmiä muistuttavan printin niin silloin noille on käyttöä. Kun valokuvaus tuli, moni yritti jäljitellä sillä aikaisempia kuvataidemuotoja.. Buumi onneksi loppui ja poiki onneksi myös f/64 -koulukunnan. Nyt on digi ja jengi haluaa kovasti tehdä sillä filmin näköistä jälkeä.... Historia toistaa itseään?
Vs: Minkä verran muokkausta? Saanen olla eri mieltä. NIK:n filsut helpottavat kuvien säätämistä aivan mielettömän paljon, yksinkertaistavat ja helpottavat käsittelyä. Kyllähän PS:llä saa samat asiat tehtyä kuin NIK:n pluginilla (tuota filmin rakeen emulointia lukuuottamatta), mutta työmäärä on huomattavasti suurempi.
Vs: Minkä verran muokkausta? Kyllähän tuo Nik näyttää kivalta. Vielä en osaa sen enempää sanoa, zone-näytin on kiva lelu
Vs: Minkä verran muokkausta? Kyllä tuo ainakin minulla tekee raw-kuvaan oletuksena ne asetukset, jotka on asetettu kamerassa, esim valkotrasapainon.. Eli jos ei niitä muuta converterissä vaan jättää voimaan "tee kameran asetusten mukaan".. Säätää voi tietysti jälkikäteenkin. Ennakkosäädöt on mahdollista convertoinnissa jättää voimaan ja kääntää kuva juuri niin kuin kamerassa asetti (väriavaruus, sävyt, valkotasapaino jne), ei vain valotus jne..
Vs: Minkä verran muokkausta? Vau! Johan tuli vastausta kerrakseen. Ja herätti lisäkysymyksiä. Mulla on asetuksena raw+jpeg , kandee varmaan säilyttää molemmat.... niistä mitä nyt ylipäätään kannattaa säilyttää. Olipa taas upea sää eilen. Mää olen vasta siinä vaiheessa että kokeilen eri säätöjä kamerassa ja kattelen mitä kuvista sitten saa irti koneella. Siitä tuli lisäkysymys: kun ennen olin julkaisualalla (kaikesta mitä olen tehnyt on jo vähintään vuosikymmen) ja silloin macit kalibroitiin viikottain että saatiin näytölle oikeat värit = samat kuin julkaisussa, vaatiiko tämä harrastus järkyttävää kilpavarustelua myös tietokoneiden (nyt pc), softan ym sälän osalta. - Annoinko pirulle vasta pikkusormen!?
Vs: Minkä verran muokkausta? Kiitos tuesta campv ;-) Silver Efex on noista filttereistä mielestäni kaikkein hyödyllisin. Sen mv-käännökset ovat melkein aina parempia (nopeudesta puhumattakaan) kuin mitä olen normaalilla kuvankäsittelyllä saanut aikaiseksi. NIK:n softissa on myös pari kivaa yleisominaisuutta. Structure säätimellä saa kuvaan kivasti kontrastia niin mikro- kuin makrotasollakin. Aluevalitsin taas toimii erittäin helposti ja elegantisti. Jos haluaa äsitellä jotain kuvan aluetta, niin se ymmärtää aika suurpiirteiselläkin virittelyllä mistä on kyse. Ja onhan niitä toki monia muitakin syitä... Esimerkiksi Viveza on aivan mainio värien virittelyyn ja värivirheiden poistamiseen. Minulle NIK:n lisäarvo tulee kuitenkin osittain siitä, että käytän pääsääntöisesti Lightroomia. Photarin käyttäjä saattaa ajatella perustellummin, että pärjää ilman NIK-lisukkeita. --- Lopuksi pari väitettä filmimäisestä käsittelystä. Se on toki trendi, mutta niin trendi on myös se, että kuvista tehdään äärimmäisen kliinisiä hyödyntäen digikuvaamisen kaikkia mahdollisuuksia. Eli mitä sitten?? Tri-X look vs. kliininen digitaalisuus - nuohan ovat kummatkin ainoastaan valokuvaajan (tai oikeammin kuvankäsittelijän) valintoja.
Vs: Minkä verran muokkausta? Perustyönkulku on aika yksinkertainen. Tosin jokaisen kohdan perään pitää merkitä ”jos tarpeen”; välttämättä en kuvia käsittele lainkaan. 1) Suoristus ja rajaus. Tarvittaessa geometriakorjaukset. 2) Skannatuille kuville prikkaus (pölyn yms. poisto) 3) Valkotasapainon säätö, samalla (ja siis tässäkin kuten joka kohdassa vain tarvittaessa) koko kuvan kontrasti paikalleen käyrällä (useimmiten lievä kontrastin lisäys). 4) Tämän jälkeen teen joskus kuvista eri versioita jotka tallennetaan omalla nimellään ja .psd-muodossa. Tähänastiset muutokset siis tuottavat eräänlaisen peruskuvan. Versiointi voi sitten periaatteessa olla minkälaista vain. Tasojen käyttöhän antaa tässä suuren vapauden. - jonkin plug-inin käyttö paikallisesti tai globaalisti: Nikin Color Exex Prossa on muutamia hyödyllisiä filttereitä, Nikillä myös säätövaraa on kiitettävästi, mustavalkokonversioissa Power Retouchen Black/White Studio on erinomainen. - versiokohtaiset muutokset Photarin omilla työkaluilla paikallisesti tai globaalisti, itselläni muutokset ovat aika hillittyjä, usein tummuusasteen tai saturaation paikallisia muutoksia 5) Kohinan / rakeen vähentäminen. 6) Terävöittäminen. Laitan liitteeksi aika yksinkertaisen version, kuiluennen on suoraan kamerasta ja kuilujälkeen on muunnos jossa hain takaa sitä mitä kuvaushetkellä halusin.
Vs: Minkä verran muokkausta? Erään kuvan muokkaus pääpiirteittäin, – mustavalkovedostamista mukaillen – "Man Ray -postikortti" Helsinki 5/1984 / Olympus OM1n & Zuiko 50mm f/1.4 / Tri-X 640 ASA / Filmikehite Tetenal Emofin – Filmiskanneri Imacon Flextight 848 / Ohjelma FlexColor V 4.8.8. / Kuvankäsittelyohjelma Adobe Photoshop CS4 V 11 ● Kuva #1 ● Negatiiviruutu on skannattu 16-bittisenä Greyscale-kuvana tiheyteen 360 PPI tulostamista varten, ja siihen on tehty joitain säätöjä skannauksen jälkeen FlexColor-ohjelmassa ennen siirtoa Photoshop-ohjelmaan tiff-tiedostomuodossa: – Rakeen terävöitys +50 / radius 1,0 (Unsharp mask) & parannetaan piirtoa varjoalueella, lisäterävöitys +10 yksikköä (Dark limit) – Avataan varjoaluetta 20 yksikköä (Shadow depth) & keskialueen säätö 1,00 (Midtone) ● Kuva #2 & kuva #3 ● Photoshop-ohjelmassa tehdyt säädöt: 1) Kuva rajataan ja haluttu koko määritellään. 2) Otetaan käyttöön Levels-säädin, jolla säädetään kuvan tummuus. – Pipettityökalulla tarkistetaan että tummin kohta kuvassa on 98–99%, samoin että vaalein kohta on 0–1%. Prosenttisäädöt tehdään huomioiden tulostus- tai painatuspinta etc., sekä omat mieltymykset tumman ja vaalean pään suhteen. 3) Seuraavaksi tehdään kuvasta (Background) kopio (Background copy). Uudelle kuvatasolle tehdään prikkaukset leimasintyökalulla ja jälkivalotukset käsityökalulla sekä varjostukset varjostustyökalulla. – Kuvassa olevat kirjoituskoneen näppäimet on vaalennettu yksittäin varjostustyökalulla. Pimiössä vastaavaa ei ehdi tehdä, varjostuslätkää on liikuteltava näppäinrivistöjä pitkin. (Näppäinten varjostuksen voisi tehdä helpomminkin aktivoimalla näppäimet ns. taikasauvalla, ja sitten säätämällä kaikki näppäimet kerralla Levels-säätimellä.) – Kirjoituskoneen ympäristö on tummennettu paikoitellen käsityökalulla, – kuten pimiössä jälkivalotetaan. ● Kuva #4 ● Säädetty kuva