Katselin eilen aamulla nimeltä mainitsemattoman, todellisia laatukameroita myyvän liikkeen ikkunan takana käytettyjen hintoja. Esim. Hasselbladin klassikko 500 C/M mustalla Planarilla ja kasetilla 690 €. Siiste kuin pieni porsas. Ajtelkaa: kompaktidigin hinnalla eräs kameramaailman kestävimmistä ja legendaarisimmista kameroista - voihan huilu. Mihin tämä maailma on oikein menossa...
Re: Mekaanisten akmeroiden nousu ja ... Muistini on tunnetusti huono, mutta ihan kuin sunnuntaina hinta olisi ollut 600,00. Voin tietysti muistaa väärinkin...
Re: Mekaanisten akmeroiden nousu ja ... Voipi olla että taas on ollut väärät lasit päässä... Mutta jos hinta on halvempi, on tilanne vielä mukavampi kunnon kameroiden ystäville - eikö? Ai niin: Ladat ja Hasselit eivät ole yhteismitallisia, vaikka vanhoja olisivatkin. Toinen toimii, toinen ei.
Mä ostin just canonin F-1:n ja 50mm f1.8 + 85mm f1.8 + 200mm f4 setin sopuhinnalla (~200e). Kyl nyt kelpaa kuvailla filkalle <3
Tuo mieleen nostalgiaa. Ensimmäinen Zeissini oli Opton 4/50 mm Oberkochen. hauska optiikka. Kamalassa ulkoisessa kunnossa, mutta linssit toimivat hyvin. Ei tosin varsinainen sivuvaloihme verrattuna parikymmentä vuotta uudenpaan...
Itse odottelen noiden Rolleiflex TLR kameroiden laskua omalle maksukyvylleni sopivaks, taitaa kyllä mennä hieman aikaa. Mutta on se vaan niin kaunis kamera, että pitää saada.
Tuo linssi on myös tosi siisti ollakseen jostain viiskyt(?)luvulta. Kuten just pokkarikameraksi ristimäni Zeiss Nettar 518:kin. Sekin oli kuin just pakasta vedetty. Ei jäljen jälkeä missään. Se on numeroiden perusteella niin uusi kuin 1959. Niin mä maksoin siitä Hasselistani paljon vähemmän kuin tuon 600 e...
Minua Rolleilta kyllä viehättää enemmän näiden kameroiden ulkonäkö: http://www.photographie.de/tests/test_rolleiflex_6008_integral2.cfm Rollei 3003
Hyvä asia tuossa kehityksessä on se, että ensimmäistä kertaa parhaat ammattilaitteet ovat harrastajankin saatavilla. Moni tosin varmaan toteaa etteivät kuvat muutu miksikään vaikka kameraa vaihtaisi. Kuvaaminen on hitaampaa kuin automaattivälineillä, eikä se siksi sovi kaikille. En oikein tiedä mikä olisi erityisen huono puoli kehityksessä. Sijoitusmielessä ammattivälineitä ei varmaan kuitenkaan ole hankittu. Käytettyjä välineitä myyvät liikkeetkin ovat varmaan ennakoineet hintakehityksen jo aiemmin. Kierron luulisi nyt olevan nopeaa kun tavara on kulutushintaluokissa, vai joko filkkaporukka on oikeasti käynyt vähiin?
Minusta arvon lasku on aina myös arvostuksen laskua. Jos paperinvalmistuksen loputtua asuntojen hinnat jossain romahtavat, niin onko se pelkästään hyvä asia, koska kuitenkin tällöin köyhempikin omistusintoinen pääsee asuntoon käsiksi?
Siistin Riolleiflexin saa halvemmalla kuin Canon/Nikonin/Olympuksen keskiluokan digipokkarin. Arvostuskysymys kumman haluaa hankkia. Kaunis kamera ja ihana käyttää. Suosittelen.
Tähän keskusteluun lisänä yksityiskohta tämän päiväisistä ylen klo 9 uutisista: Sisustustuslehtien suosiosta kertovassa jutussa oli kuvaa jonkun lehden artikkelin kuvauksista: laakaa ja helvetillinen studiojalusta. Lehden taittaja katseli samassa tarinassa 645 tai 6x9 dioja välopöydältä. On niillä museokamoilla vielä hyötykäyttöäkin. Näkikö joku muu pätkän? Lisätään vielä yksi rikka rokkaan: minulle on syntynyt mielikuva, että keskikoko ja suuremmat olisivat laajemminkin harkittuja digien kaveriksi. Ja mv filkalla ladattuina. On varmaan väärä.
Olen aina kuvitellut, että kyse on arvostuksen sijaan siitä, että kumpaa aikoo käyttää. Kamerathan ovat erään teorian mukaan käyttöesineitä, eivätkä taidetta tai teknologisen estetiikan muistomerkkejä.
Toisaalta tuonhan voisi vaikka kääntää toisinpäin. Kuvaaminen digikameralla tai autofokuskinofilmimoottoriperähärpättimellä mahdollistaa armottoman räpsimisen, eikä se siksi sovi kaikille. Ennen kun kukaan älähtää, niin on parasta painottaa sanaa "mahdollistaa." Itse olen huomannut, että mekaanisella värkillä kuvattaessa kuvausvauhti todellakin hidastuu. Mutta samalla yhden kuvan ottamiseen menevä aika saa ainakin itseni miettimään mitä tekee todella tarkkaan. Samalla kun kuvien määrä putoaa murto-osaan, ainakin oma arvostus jokaiseen yksittäiseen kuvaan kasvaa melko paljon. Tällöin yksikin onnistunut otos saa sen ansaitseman arvostuksen, joka satojen digikuvien tai kymmenien AF-kinokuvien massasta saattaisi jäädä jalkoihin. Toisaalta pakko myöntää, että autofokuksessakin on omat hyvät puolensa. Yritähän kuvata vilkasta 3 vuotiasta juoksentelmassa ympäriinsä jollain keskikoon mekaanisella kameralla. Taitaa mennä yksi rulla ennen kun saa edes nassikan olemaan halutussa kohdassa ruutua, ja mahdollisesti jopa tarkennuksen onnistumaan. Kyllä noiden käytettyjen kameroiden hinnat saavatkin tulla alas. Jos vertaa esim. vanhojen kinojärkkäreiden pyyntihintoja tänäpäivänä siihen, mitä niistä on joskus uutena pyydetty, niin saattaa useinkin hämmästyä. Vanhoistakin kameroista pyydetään kovempaa hintaa kun mitä niistä on joskus maksettu. Kunnon keskikoon vehkeet taas ovat tulleet melkoisestikin alas kaupastauloskantohinnasta. Ainoa ongelma on vain, että itsellä on krooninen rahapula, kun asuntolaina ja perhe vie leijonanosan vapaa-ajastaluopumiskorvauksesta.