... kun kaikki tuntuu monimutkaisemmalta kuin ennen? Taustaksi: kuvailin noilla Nikoneilla viimeksi tänään. Ja koska en omista DeeÄffää, niin nappuloiden kanssa oli (taas) vähän aikaan ihmeissään, vaikka toki Nikonin logiikka (?) oli suurilta osin tuttua. Mietinpä vaan jälleen kerran täytyykö digivempaimissa olla tosiaankin moinen määrä säätöjä. No, sen kunniaksi räpsäisin tämän ruudun Nikonin pokkarilla ja ihmettelin itse asiassa samaa asiaa senkin kohdalla. Tarvitseeko pokkarissa tosiaankin olla kolme käyttäjämuistia + kaksi ohjelmoitavaa Fn-painiketta + omaan käyttöön säädettävät rullat (2 kpl) noiden lisäksi?
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Ikävä että Df:stä tuli noin ruma. Filmikameroissa Nikon on onnistuneesti toteuttanut iskulausetta "form follows function" ja siksi ne usein ovat myös kauniita ja ergonomisia (kuten vaikka tuo FM ja miksei FE ja F2 ja jos ollaan lempeitä niin vielä F3). Mutta Df:n kohdalla eivät enää tienneet mitä tekivät.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Jos jätettäisiin sarjakuvaukset pois, valotuksenmittaus olis vain keskustapainotteinen ja muutama muu juttukin toisin, niin runko olis paljon yksinkertaisempi. Ergonomia ja FM2 on aika kaukana toisistaan, filmikuvaajien harhakuvitelmia.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Mun mielestä oma FM2 oli surkea ergonomialtaan kun vertasi sitä vaikkapa F90X:ään.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Niin joo. En mä tuossa kuvaparissa sitä verrannutkaan. No, ei tuo kuvan FMkään ole mulle paras mahdollinen siinä suhteessa.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Ei tarvi. Useimmat ihmiset tietävät, että markkinoilla on kauhea määrä pokkareita ja jokainen voi ihan vapaasti ostaa kameran, jossa ei ole yhtään Fn-painiketta eikä yhtään rullaa. Ehkä se on vanhuutta, ettei osaa itse tehdä valintoja.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Pääsithän taas soittamaan poskeasi. Itse asiassa tein valintoja. En ohjelmoinut kumpaakaan Fn-painiketta ja jätin rullien kulkusuunnat siihen, missä ne tehtaalla on säädetty. Käyttäjämuisteista on käytössä C1, joka on säädetty mv-kuvaukseen. Mutta jos olisit vaivautunut lukemaan tekstini kunnolla, olisit huomannut, etten valittanut omalta kohdaltani sitä, että pokkarissa on "liikaa" säätöjä, vaan ihmettelin sitä, onko siinä segmentissä ylipäänsä syyttä tarjota noin monta mahdollisuutta. Ymmärrän kyllä, että luetun ymmärtämnen on joskus vaikeaa.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Kuvan kamerapari on hyvä... parempi jos olisi laittanut bajonettitason / 'filmi'tason samalle viivalle. Antais osviittaa Df:n takapaksuudesta. Kokoero on merkittävä.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... FM2 on pelkältään huono pitää kiinni oikealla kädellä, mutta moottorikahvan kanssa mainio. DF oli minullekin pettymys nähtyäni sen livenä. Takanäytön "välttämättömyys" nykydigeissä paksuntaa ainakin DF:ää rumaksi. Nappuloita on minunkin mielestäni liikaa. Minäkin olen vanha.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Mulla on Nikonin pokkari, jossa ei voi säätää suljinaikaa eikä aukkoa. Ei paljon muutakaan. Hemmetin hyviä kuvia saa. Mut ei se kameralta tunnu. Enemmän älypuhelimelta, jolla ei voi soittaa.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... FM2 on hyvä sen MD-12-moottoriperän kanssa. Ilman sitä perää tuota ei kai ole tarkoitettu käytettäväksikään kuin hätätilanteessa?
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Eilen kävin pitkästä aikaa kävelyllä Pentaxin KX:n kanssa. Etsimessä yksi neula näyttää mittarin arvion suljinajaksi ja toinen neula näyttää asetetun suljinajan. Kun tietää mitä filmiä on ladannut ja miten sen aikoo kehittää, on homma todella helppoa ja yksinkertaista. Kaikki tarvittavat säädöt (siis aika ja aukko) voi tehdä etsimeen katsoen ja niiden vaikutus näkyy heti etsimessä. Voi keskittyä siihen, mikä se nyt taas mainosmiesten mukaan olikaan, "luovuuteen". Ainakin osin ergonomia on asioiden saamista sekä toimivaksi että käytön kannalta yksinkertaiseksi ja yksiselitteiseksi.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Mullakin oli tuommoinen yhdistelmä. Tais olla viallinen. Moottori nuukahti uusilla pattereilla -5 asteen pakkasella, en antanut sen häiritä kuvaamista. Se häiritsi, että moottoria käytettäessä käsiviritinvipu piti olla "valmiusasennossa" siis käännettynä hieman rungosta auki jotta virittäminen ei mennyt tilttiin. Sattumalta mulla oli siinä kohtaa otta, siihen tuli tietysti viritinvivun muotoinen kolo, kipiä kohta. Olishan siihen kahvaan kuulemma saanu ostettua pystylaukaisinkatkaisimen, mulla ei sitä ollut mutta kaipasin sitä. Mun mielestä ei ole ergonomista yrittää tihrustaa himmeästä pienestä etsimestä himmeitä himmentimen numeroita eikä kakssormiote aikakiekon kääntämiseen ole ergonomiaa.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Pahasti vialliselta kuulostaa. Viritinvipu menee ihan kevyesti vaikka ottalla alas eikä se vaikuta virittymiseen eikä mihinkään muuhun kuin valotusmittariin. ed. Vai oliko sulla FM:n MD-11? Tuli vaan mieleen että jos se onkin erilainen FM2:n kimppana kuin MD-12 koska noin outoja juttuja on.
Vs: Olenkohan mä tullut vanhaksi... Ei sen tarvitsisi paksuntaa, jos niin haluttaisiin. Nykypäivänä toimiva kosketusnäyttö on mahdollista tehdä 1,5mm kohtuu kustannuksilla (alle 30$, eli suunnilleen 200€ puhelimista löytyy tällaisia). Nykykännyköiden lippulaivamalleissa mennään jo millin pinnassa. Kameroissa käytetyt näytöt ovat kuitenkin aika kivikautisia edelleen. "Samoja" näyttöjä on käytetty puhelimissa joskus nokian kultakaudella. Sama pätee aikalailla koko digikameroihinkin. Teknisesti niistä olisi mahdollista tehdä huomattavasti pienempiä, mutta ilmeisesti kustannussyistä käytetään "vanhoja" teknologioita koon kustannuksella. Tai ehkä kuluttajat eivät edes halua noista pienempiä.