Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Hienoja, tuunattuja kuvia olivat, mutta mun mielestä kovin dramaattiseksi tehdyt tummat ja kontrastikkaat ovat vain suuntaus eikä missään tapauksessa ainut ja oikea. Mitä tulee Jukkiksen mainitsemaa mustavalkokuvaa vs. harmaasävykuvaan, niin ehkä (ylä)kategorisesti olisi tarkoituksenmukaisempaa/ymmärrettävämpää puhua monochrome-kuvista, tosin suomenkielisessä "monokromaattinen" on aika sanahirviö lauseen keskellä.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? "Tämän päivän maku" on tosiaan hyvä käsite pitää mielessä. Sellainenhan muodostuu kun nähdään yleisesti käytössä olevien tekniikoiden (eli tekniikan mainostajien) tuottamaa kuvavirtaa joihin silmä tottuu. Look a Like mv-kuva? Ylisiistiä tai ylikarheaa - no toki nämä määreet olivat jo aiemmin käytössä, nyt ne tarkoittavat eri asiaa. Ehkä kiiltopinta vs mattapinta on se pieni ero?
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Perinteisen märkävedostamisen harrastajana minulla on tietty ihanne: esimerkiksi Olli Jaakkolan omat vedokset, joita olen nähnyt livenä. Ne ovat kontrastikkaita, pääkohteen mukaan korostettuja, mutta silti hillityn tyylikkäitä. Nykyajan kuvamaku on pitkälti sitä, että tehdään ylidramaattinen taivas (onhan tätä tietysti tehty vuosikymmeniä) ja kuvat ovat pääsääntöisesti järkyttävän kontrasikkaita. Mutta onko tämä välttämättä paha asia (mietin jatkuvasti), onko oma pääni vain esteenä kehittää kuvallista ilmaisuani? Olenko menneisyyden vanki jne? T Jukka
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Suuntauksia on monia, niin kuin makujakin. Jos erilaisten valintaraatien tuloksia katselee, niin löytyy sekä eroja että yhtäläisyyksiä. Yhtäläisyyksiä on sikäli, että samoja "hyviä" kuvia näkee näyttelyluetteloissa eri puolilla maailmaa. Australia, Taiwan, Vietnam, Serbia, UK, Suomi, Argentiina.... Samat tekijät ja kuvat menestyvät. Hyvinkin erilaisissa kulttuureissa arvostetaan samanlaisia asioita. Netin kyvyt tiedonvälityksessä tulevat hyvin esiin ja käyttöön, harrastajakuvaajien alakulttuurissa ollaan hyvin selvillä maailmalla arvostetuista seikoista, ja trendit leviävät nopeasti. Tavallaan masentavaakin nähdä vietnamilaisessa luettelossa samoja kuvia, joita tuli printattua vantaalaiseen - mutta niinhän se menee. Hyvä on hyvä. Erojakin sitten tietysti on, maut vaihtelevat. On helppo saada "erilainen" kooste jostain näyttelytarjonnasta värväämällä jury jostain valokuvaajapiirien ulkopuolelta. Joku kuvataiteilija, kulttuurisihteeri ja sponsorifirman markkinointipäällikkö samaan kolmihenkiseen, niin jo saadaan erilainen kokonaisuus aikaan (mikäli konklaavi ei hajoa kesken kaiken keskinäiseen riitelyyn tai muutoin vain saa sitten työnsä määräaikaan tehtyä). Se erilaisuus painottuu tosin sitten niihin alimmalla pistemäärällä hyväksyttyihin, suurimmat pistemäärät kasaantuvat samoille kuville silloinkin. Tuossa Circuitissa on ollut viisi näyttelyä, kuhunkin valitaan 1500-2500 kuvaa noin 7000 kuvan tarjonnasta. Kaikkiaan on johonkin tullut valituksi noin 4500 kuvaa, joten hajontaa makuasioissa tietysti on, näillä meikäläisilläkin raadeilla. Hyvä niin.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Tuli muuten mieleen testata noita Circuitin kuvia sillä =) saitin arvostelusoftalla, oisko laitonta?
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? On olemassa erilaisia kulttuureja. Kansallisia kulttuureja tärkeämpää on tässä näemmä globaalisti yhtenäinen"circuit"-kulttuuri, joka ei missään nimessä edusta "hyvää" kuvaa kuin yhdestä näkökulmasta.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Kannattaa muistaa, että tuossa kyse oli vain minun mielipiteestäni, jota tukemaan kaivoin muutaman esimerkin. Mielipiteitä ja makuja on monia ja niin saa ehdottomasti ollakin. Minä pidän dramaattisista mv-kuvista ja muutamien edellä olevien kommenttien perusteella joku muukin. On kuitenkin aivan yhtä oikein pitää vaikka niistä tasaharmaista kuvista, jotka minä arvotan sinne irvikuva osastolle.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? En mitenkään arvottanut sitä muitten ala- tai yläpuolelle, totesin vain, että sellainen on olemassa. Visuaaliset mieltymyksemme ovat yhdenmukaistuneet, onko sitten netin syytä vai ansiota. Alan miehet/naiset käyttävät paljon termiä "Fiap-kuvaaja", jolla siis tarkoitetaan kuvien tekemistä kansainväliseen näyttelytarjontaan. Ja juu, se on yksi näkökulma "hyvään kuvaan", kun pyritään saamaan hyväksyntöjä. Toki vain se yksi. Minulle kuva koirastani paskalla on "hyvä kuva", mutta enpä taida tarjota sitä West Cumbria Saloniin; tänäkään vuonna.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Tärkeä arkielämän kuva. Ennuste: ei menisi läpi yhteenkään jurytettyyn näyttelyyn, ei edes Serbiassa. .
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Vois hiukan syvemmin miettiä noita mohikaanin antamien esimerkki kuvien sävyjaukaumia ja teko tapoja. Minua ainakin kiinostaa tietää mitenkä tekemällä/kuvankäsittelemällä tommoseen kuvaan pääsee.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Nämä ovat näitä: joissain kuvissa jälkikäsittely on olennaista, ja joissain ei: vaikka näkisi kuvasta surkea painokuvan, on se hyvä, toisissa taas se "tuotanto" on niin iso osa kuvan maailmaa, ettei kuva ilman sitä olisi mitään.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Vaikea löytää mitään yksiselitteistä kaavaa millä tuo syntyy. Noissa kuvissa mielestäni on yhteistä se, että kuvaajalla on täytynyt olla jo kuvausvaiheessa käsitys mitä haluaa - visio lopullisesta kuvasta. Siihen päästäkseen on sitten tehty tarvittavat toimenpiteet aina valaisusta tai valon odottelusta ja filttereistä sinne viimeisiin jälkikäsittelysoftan säätimien hipaisuihin. Tarkoitan, että on alusta loppuun selkeä näkemys siitä mitä hakee ja on valmis tekemään sen eteen tarvittavan määrän pieniä ja isoja valintoja, jotka tukevat kuvaa. Hyvä mv-kuva ei synny mittaamalla valo, räpsäyttämällä suljinta ja antamalla kameran hoitaa loput (tai kehittämällä filmi ohjeajoilla ja skannaamalla automaatilla). Mv- kuva jos joku vaatii valtavan määrän käsittelyä, joko analogista tai digitaalista. Mielestäni noista linkkaamistani kuvista aistii että niissä on pyritty toistamaan kuvaushetkellä vallinnut tunne ja sen mukainen visio näkymästä välittämättä totuudenmukaisesta ja mahdollisimman tarkasta tilanteen toistamisesta. Visio on ajanut ja kuvia on käsitelty surutta niin paljon kuin siihen pääsemiseen on vaadittu. Enhän minä toki varma voi olla miten juuri nuo kuvat ovat syntyneet, mutta tuolla tavalla kuvittelen nuo otetun - ehkä pitkälti siksi, että tuolla tavalla itse kuvani otan. Jos kuvaushetkellä ei synny ajatusta lopullisesta kuvasta niin ei sitä synny jälkeenpäinkään, eikä kuvasta tule mitään. Eihän tälleenkään tietysti aina onnistu, eikä tämä ole ainut tapa päästä hyvään tulokseen, mutta omalla kohdallani hyvät ja onnistuneet kuvat ovat syntyneet juuri näin - kuvaushetken visiosta ja miettimisestä millä valinnoilla siihen pääsen. Loppu on sitten vaan sen toteuttamista. Taitaa muuten olla aika lähellä sitä filosofiaa, jota Adams kutsui zonettamiseksi.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Tai sitte kahvitauol räpsästy kuva ja sitten loput toimistossa hiottu.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Tykkään mä tästäkin vaikka onkin reippaammin käsitelty. <IMG src="http://araneva.kuvat.fi/kuvat/foorumeille/Antarktis.jpg/_full.jpg"]</IMG>
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Hyvähän tuo. Varmaan melko tasaisen harmaa ollut tilanne todellisuudessa. Käsittelyllä tuotu dramaattisuus ei missään nimessä huononna kuvaa.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Sinun linkkaamissa kuvissa on pyritty keskittämään mielenkiinto oleelliseen, tässä Aran kuvassa on kokonaisuus mennyt sekavampaan suuntaan, eli minusta tulos on todella erilainen.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Mielenkiintoista, mä en taas saa siitä sekavaa mitenkään, mutta kaipa nämä näkee niin eri tavalla.