Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Alkuperäiseen kysymykseen. "Onko olemassa jotakin sääntöä siitä, millainen sävymaailma on ok..." Ei tietenkään ole. Aika sama kun jos kysyisit sääntöä siitä, millaista dialogia romaaniin saa kirjoittaa tai millaiseen sävellajiin yleensä saa musiikkia säveltää. Mihin yleensä sellaista sääntöä kaipaat, miksi kuvasi pitäisi olla joidenkin sääntöjen mukainen tai miksi sen pitäisi olla täällä jotenkin hyväksyttävissä? Ammatikseen kuvaajan täytyy tietysti kuvata toimeksiannon mukaan, mutta en mitenkään ymmärrä miksi harrastaja olisi kiinnostunut siitä, mikä vaikkapa kameralaukkulaisten mukaan on sääntöjen mukaista tai hyväksyttävää. Kuvaatko kuvien / kuvaamisen vai hyväksynnän vuoksi? Mustavalkoinen on todellakin aivan eri ilmaisukeino kuin värikuvaus, kyse ei ole värien poisjättämisestä. Mustavalkoinen on useimmiten voimakkaammin pelkistävä, mutta pelkistämiskeinot ovat paitsi harmaasävyjä ja -kontrasteja myös muotoja, kuvioita ja rytmejä. Mustavalkoisen vapauden alue on aivan toinen kuin värivalokuvan, se toimii (tai on toimimatta) eri maailmassa. Esimerkiksi varsin vähäisilläkin harmaaskaalan ja kontrastin muutoksilla kuvan luonne muuttuu tavalla joka ei värikuvan kohdalla samalla tavalla toteutuisi. Ostin jokin aika sitten Bill Brandtin tuotantoa esittelevän kirjan. Siinä jonkin verran näytetään esimerkkejä siitä, miten Brandt eri aikoina vedosti negatiiveistaan luonteeltaan aivan erilaisia töitä. Värikuva on "helppo" kuvata ja etenkin helppo katsoa koska satumme näkemään maailman värillisenä. Värikuvan ajatellaan näyttävän maailman suurin piirtein sellaisena kuin mitä maailma on; siinä on toisaalta värikuvan voima ja toisaalta sen heikkous. Huono tai mitäänsanomaton värikuva tekee todellakin katsojasta vain passiivisen katsojan jonka omassa mielessä ei tapahdu mitään. Katsojan joka vain ottaa vastaan mutta jossa itsessään ei mitään tapahdu, liikahda. Kuulostaa hämärältä, mutta yritän analogiaa. Oletko koskaan ensin lukenut kirjaa ja sen jälkeen katsonut kirjasta tehtyä elokuvaa? Minulle on joskus käynyt niin, ja poikkeuksetta on elokuva aina tuntunut verettömältä, epätodelliselta, turhanpäiväiseltä ja jotenkin kuolleelta, ehkä ennenkaikkea kuolleelta siihen kirjaan verrattuna. Ja kuitenkin elokuva on jollakin tapaa "todempi" kuin kirja, siinähän on liikettä ja värejä ja ääniä ja kuvia, eikö niin? Kirjassa on vain kuollutta tekstiä. Ja kuitenkin se tekstin on elävämpi ja todempi kuin se elokuva. Se johtuu siitä, että elokuva on valmis, mutta teksti taas muuttuu eläväksi vain minun päässäni, minussa. Liioitellen; kirjoitettu kertomus syntyy vasta lukemisen myötä, mutta elokuva on olemassa vaikkei sitä kukaan katsoisi. Analogiaa ei tietenkään pidä vielä äärimmilleen tai mielettömyyksiin, mutta mustavalkoisella on mahdollisuuksia toimia katsojassa tavoilla, jotka ovat värikuvaukselle mahdottomia. Tietysti värillä on omat keinonsa, mutta sillä puolella taas vaikeus on siinä, että värit ovat liian itsestäänselviä. liian lähellä meitä. Ja juuri koska värit ovat niin itsestäänselviä, on niillä vaikea valokuvauksessa oikeastaan mitään tietoisesti tehdä. Niinpä värivalokuvaus usein perustuukin aiheeseen; aihe on dramaattinen, tärkeä, kaunis, tunteisiin vetoava, ajankohtainen, kiinnostava, mitä ikinä. Toisin sanoen värivalokuvaus jonka voisi ajatella olevan vapaampaa, onkin paradoksaalisesti sidotumpaa, enemmän maailmaan sidottua. Mustavalkoisella on (ainakin minun mielestäni mutta voin tietysti olla ainoa) kiinnostavampaa tehdä kuvia. Siis sellaisia joissa pääosassa on itse kuva eikä se palanen maailmaa jonka on näkynyt kameran toisella puolella. Mustavalkoisella tietysti on omat työkalunsa ja menetelmänsä, mutta eivät ne ole mitään rakettitiedettä eivätkä ole edes tässäkään ensisijaisia. Ensisijaista sen sijaan on, että kuvaaja (tai kuvantekijä jos ajattelemme mustavalkoisen vedostushistoriaa) jossakin vaiheessä tietää mitä aikoo ja mitä tahtoo. Jossakin vaiheessa koska negatiivista voi vallan hyvin työstää useita erilaisia versioita ja nykyään vieläpä tietokoneella. Jos kuvaajalla itsellään ei ole tahtoa tehdä mitään, ei halua tehdä mitään eikä käsitystä siitä miksi on tekemässä jotakin, silloin voi olla että hän kaipaa sääntöjä sävyistä tai jonkin yhteisön hyväksyntää. Oman tekemisen halun ja oman aikomuksen myötä selviää millä työkaluilla tulee minkäkinlaista jälkeä, ei se mitenkään muuten selviä. Harrastajakuvaus on vapauden aluetta, mutta jos kuvaa muiden ehdoilla, häviää se vapaus aika tarkkaan. Sivustolla esitetyistä kuva-arvioista sinun on turha kantaa huolta, ihmisillä nyt vain on vaihtelevainen maku ja mielipide asioista. Vastuuvapauslauseke: Ylläoleva on tietysti vain mielipide, en sille vaadi tosiasian auktoriteettia. PS Laitan linkkejä pariin kuvaan. Voit miettiä miksi ne ovat mustavalkoisia, miten ne mustavalkoisina toimivat tai eivät toimi, millaisia ne olisivat värillisinä. <a href="" <a href="" <a href="" <a href="" <a href="" <a href="n00270209a" <a href="n04790410" <a href="n04840420" <a href="n02140100a" <a href="n01770527"
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Laukun kehuista ei voi päätellä mitään kuvan "hyvyydestä", kenenkään mielestä. Kuvia postaavat monen tasoiset kuvaajat, jotka ovat eri vaiheissa harrastustaan. Aloittelemassa, osaamisensa huipulla tai jäähdyttelemässä. Näihin suhtaudutaan eri tavoin arvioinnissa. Verrataanpa vaikkapa polkupyöräilyyn. Nappula onnistuu ajamaan eka kerran ilman apupyöriä pihan päästä päähän. Koko suku kehuu ja kannustaa, kuvaa ja postaa kuvia Facebookiin. Ihan kiva. Sitten 20 vuoden päästä kauan kilpapyöräilyä harrastaneena sama kaveri kiertää Tour de Francen, joukon hännillä sitkeästi pysytellen. Ei sitä paljoa noteerata kaveripiirin ulkopuolella jos sielläkään, vaikka suorituksena se tietysti on eri maailmasta kuin pihan ylitys. Aloittelijan ja konkarin saamat kehut ( ja +1) saattavat näyttää samoilta, mutta eihän siinä samasta asiasta ole kyse.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Näin on. Joko tuttu tai hyvä kuva. Kommentit ovat huomioimista, kohteliaisuutta. Arvon antaminen eri. Tuli tuosta keeganin hienosta pohdinnasta mieleen paljonkin, mutta jätä ny.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Kiitos keeganille hienosta pohdinnasta! Näyttää olevan niin, että mv kuvista ei voi keskustella ilman vertailua värikuviin, jostain syystä värikuvat putkahtaa mukaan vähän väliä, vaikka tarkoitinkin tämän aiheen vain mv kuville. Itse asiassa keegankin taisi kertoa enemmän värikuvista kuin mv kuvista. Jatkuvasti puhutaan siitä kuinka kuvaajan tulisi tietää mitä hän haluaa kuvallaan kertoa, mennään siis sanoman puolelle ja itse kohde ei ilmeisesti ole niin tärkeä kuin se miten se esitetään - no ainakin osaksi kai näin. Minun kuvaamiseni on suurimmalta osin dokumentointia, en halua muuttaa kohteen olemusta, haluan vaikkapa näyttää minusta hienoa maisemaa, kalliota, rakennuksia jne. Erittäin harvoin kuvaan tilanteita, esimerkiksi katukuvaajaksi minusta ei ole kuin säkällä. No, minulle tärkeissä kohteissa tulee olla kaikki sävyt mitkä silmällekin näkyvät, kikkailemalla ne useimmiten vain huononisi. En siis "ymmärrä" kikkailuja, en keinotekoisia tehosteita jne. jos se ei tuo kohdetta jotenkin paremmin esille poistamalla esimerkiksi häiritseviä tekijöitä jotka veisi mielenkiintoa itse kohteesta. Jankkaan nyt tuosta toiveestani koskien kuvien kommentointia, ei se nyt paljoa vaatisi, jos edes silloin tällöin yrittäisi kertoa miksi tykkää kuvasta niin paljon, eihän?
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Sehän tästä elämästä tekeekin mielenkiintoista että jokainen meistä näkee asiat omalla tavallaan ja peilaa näkemäänsä omaan elämänkokemukseensa. Toisen rumuus on toisen kauneutta. Värikuvat tulevat keskusteluun ehkä siksi että näemme ympäröivän maailman väreissä. Siihen miksi kommentit ovat luokkaa +1 ym. en osaa sanoa kummempaa, ehkä se on totuttu tapa ilmaista että tuli katsottua tämä.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Voi toki yrittää. Mitä siitä olisi hyötyä sellaiselle, joka ei vaan yksinkertaisesti pidä kuvasta? Kertoilla vaikkapa jotakin eriteltyä kuvasta, esimerkiksi kuinka kompositio viehättää koska pääkohde on sopivassa suhteessa muuhun tai koska ilme ja tilanne on ajatuksia herättävä tai koska varjon muoto näyttää joltain. Mitä tahansa, mutta samoin voit sitten vaatia vaikka siitä fuusiojazzkappaleesta diggaavaa perustelemaan miksi se on hyvä! Kun lähtökohta on ettet pidä, on ehkä osittain outoa patistaa perusteluja pitämiselle. Eikö olisi luontevampaa (kohteliaampaa, viisaampaa) itse kertoa miksi ei pidä. Tuollainen on outoa eikä viisasta siksi, että mieltymyksiin ei ole olemassa yleistä kaavaa tai mieltymystä ei ainakaan ole äänestettävissä oikeaksi. Jos sitten mennään kovasti siihen suuntaan, että halutaan oppia ja listata yleisiä lainalaisuuksia, jotka tekevät kuvasta toista paremman, on siinä vaarana että aletaan liikaa toistamaan niitä ja ne alkavat hallita.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? (Hitto. Minä muokkasin edellistäni vahingossa. Piti vain lainata. Katosi koko teksti. Onneksi löysin kirjoittamani selaimen muistista. ed. Viestit korjattu alkuperäiseen muotoon.) [QUOTE> [/QUOTE] Tällä en tarkoita väheksyä sitä tosiseikkaa, että on erinomaisen hyödyllistä itse kunkin tutkia sommittelun lainalaisuuksia. Esimerkiksi miten vaikutelma staattisuudesta tai dynaamisuudesta rakentuu. Se liittyy paljon siihen, kuinka aivot hahmottavat kuvan rakenteen silmänräpäyksessä ja kuinka silmä liikkuu pitkin kuva-alaa. Ohjaako jotkut elementit silmää kuvasta ulos - vahvasti ehkä toispuoleisesti vaiko hienovaraisesti vain vähän viitaten kuvan rajojen ulkopuolelle muodostaen jatkuvuutta sinne vaiko ehkä ei ollenkaan jolloin kuvan reunat ovat "kiinni" ja katse kiinnittyy vahvemmin vain kuvan keskiosaan. Mitä monimutkaisempiin ja runsaampiin kuvarakenteisiin mennään, sitä vaikeammaksi kaikkien vaikuttavien asioitten erittely menee. Siksi on lähdettävä näihin juttuihin aivan yksinkertaisista lähtökohdista. Ensimmäinen harjoitus voisi olla vaikkapa piirros valitun muotoiseen nelikulmioon (kuva-alaan). Siihen laitettaisiin ainoastaan vaikkapa neliö, jota siirreltäisiin kuva-alalla eri sijainteihin. Tietenkin on varioitava myös neliön koko suhteessa kuva-alaan sekä kuva.alan kuvasuhde. Sitten vaan tee vaikkapa viisi erilaista sommitelmaa ja huomaa kuinka pienetkin variaatiot vaikuttavat kuvan luonteeseen. Seuraavaksi laitetaan neliön seuraksi yksi suora viiva (jana) ja sommitellaan sitten näillä "laatikolla ja kepillä" viisi tai viisitoista eriluonteista sommitelmaa. Vaikutelmia tulee jo hurjasti erilaisia.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Markku55 voisi valittamisen sijaan itse käydä kommentoimassa kuvia. Tervetuloa herättämään keskustelua tai tykkäämään muuten vaan. Toki ymmärrän, että kuvain virta on niin laaja ja leveä (kuin Tonava), että kaikkeen ei ehdi syvällistä kirjoittamaan, saati monista keksi sitä sanottavaa. Ainakin huomaa, miksi se +1 on niin hyvä.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Ihan oikealla tiellä olet. Kai? Voihan sen ajatella sitten niin, että pilvipoutaisena päivänä kuvaa 50 mm (kinovastaava), aukko 8, aika 1/125 ja iso 100. Histogrammista katsoo sitten, että enintään 2,5 % pikseleistä on alle 23,23,23 ja vastaavasti toisessa päässä enintään 2,5 % yli 232,232,232. Ja vaikka jopa suurin osa kasautunut 128,128,128! Silloin kuva on hyvä. Ja kaikki muu tuosta on taiteellista kypsymättömyyttä. Ihan kuinka itse haluaa nyt määrittääkään omat lainalaisuudet. [QUOTE> [/QUOTE] Mitä väliä sillä on, mitä toiset toisten kuvista sanoo? Kuva on hyvä, kun se on hyvä. Jos joku haluaa avata enemmän, niin avaa. Mutta eihän se pakko ole. Eihän?
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Minun ei pitäisi vastata koska en tiedä millainen mv-kuva on hyvä. Mutta kerron miten minä koen kuvat. Ensisilmäyksellä tunnen että kuva on minusta hyvä. Jos joku kysyy, miksi se on hyvä, niin en osaa vastata. Tämä tunne hyvästä kuvasta syntyy useimmin mv-kuvien kohdalla kuin värikuvien.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Olen tainnut usein ennenkin suositella näyttelyihin hyväksyttyjen kuvien katselemista. Finland Circuit - galleriassa on muutama tuhat jurytettyä kuvaa, jotka ovat olleet "hyviä" usean arvioijan mielestä. Kuvat on valikoinut 5 kolmihenkistä raatia, siis 15 kohtuullisen kokenutta kuvaajaa. Niitä katsellessa voi miettiä, miksi ne on rankattu hyviksi, ja vaikkapa mitä eroa/yhtäläisyyksiä löytyy Laukun hyviksi kehuttujen kuvien kanssa. Ikkunan oikeasta yläreunasta voi valita vuoden ja osanäyttelyn, sarja kannattanee tässä yhteydessä pitää Monochromena: http://photo.finlandcircuit.fi/Photopor ... &series=56"]http://photo.finlandcircuit.fi/PhotoportalQA/gallery/GetByPartExhibition?partExhibitionId=64&series=56
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Aiko outo mielipide sinulta, olenko nyt valittanut, en mielestäni. Olen kommentoinut kuvia joista en pidä, ja nimen omaan kertonut miksi en pidä, samoin kerron miksi jostain pidän, lähes aina, harvoin pistän kuvasta mielipiteen joka ei kerro syytä siihen. +1 voin laittaa jonkun katsojan perustellun mielipiteen perään, koska olen perusteluista samaa mieltä. Jos noudatan Sakken ehdotusta, en opi kuin kopioimaan ymmärtämättä syitä hyvien kuvien kopioimiseen, paljon opettavaisempaa on jos kuulisi miksi kuva on hyvä ja ymmärtäisi sen "ideologian" minkä varaan hyvä kuva pohjautuu. Juu ja ymmärrän senkin, että melkein kaikille hyville kuville on omat perustelut, mutta aina siellä on jotain yhteistäkin jos rajataan perustelut eri tyylien sisälle. Miksi en enää viitsi kertoa miksi en jostain kuvasta pidä, en halua olla negatiivinen, olen mitä ilmeisimmin ollut sitä jo tarpeeksi koska saan vastahyökkäyksiä heti kun avaan vaikkapa tämän aiheen. Negatiivisista perusteluista on, jos on lainkaan, ehkä apua itse kuvan esittäjälle, mutta harvemmin, jos koskaan, muille katselijoille. Jos sanoisin asian toisin, kumman listan tietoja pitäisitte itse enemmän arvossa, listaa virheistä joita ei saisi kuvaan tulla vai listaa asioista mistä hyvä kuva rakentuu? No, taas onnistuin avaamaan "väärin sammutetun" aiheen, joten myönnän typeryyteni ja lopetan omalta osaltani väärän aiheen turvottamisen.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Ei kuvaajan "tule" yhtään mitään. Jos haluaa kuvata selkäytimestä tai lainkaan omaa kuvaustaan miettimättä niin mikäs siinä, antaa palaa vaan. Kukin tulkoon autuaaksi omalla uskollaan. Oma kuvaamiseni näyttäisi muuttuvan vähitellen sellaiseksi, että aiheet ovat enimmäkseen hyvinkin tavanomaisia ja mitäänsanomattomia eikä kuvillakaan ole mitään (ainakaan tietoista) sanomaa. Jos sinulle sopii dokumentaarinen kuvaus niin kuvaa toki kaikin mokomin niin. Jos haluat kuviisi kaikki silmälle näkyvät sävyt, niin tee sitten niin. Sinun päätöksiäsi ne ovat, enkä ymmärrä miten kukaan voisi tulla niitä väittämään vääriksi (tai oikeiksi). Huomaa kuitenkin, että se mitä kutsut kikkailuksi tai keinotekoisiksi tehosteiksi, voi liittyä jonkun toisen kuvaamistapaan aivan samalla oikeutuksella kun omat keinosi liittyvät sinun kuvaamistapaasi. Tuota kommentointia voidaan toki kokeilla vaikka heti. Laita tähän jatkoksi joku kuvasi, niin lupaan sitä kommentoida noin harjoituksen vuoksi. Kuitenkin vain jos ymmärrät, että kommentti on mielipide josta ei kannata vetää hernettä nenään vaikka se olisi kriittinenkin
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Selkäytimesta kesken liikkeen = "nähtyjä". Kaksi aivan erilaista maailmaa. Voiko tällaisia arvottaa suhteessa toisiinsa. Mielestäni ei.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? No, pitäisi yrittää esimerkiksi tapauksesssa, että molempia on tarjottu näyttelyyn. Hyväksytäänkö toinen, molemmat vaiko ei kumpaakaan.... Perstuntumalla sanoisin, että ainakin hiukan sävyjä säätämällä Keijon enkeli menisi kepeästi moneen näyttelyyn, alempi tuskin.
Vs: Millainen on hyvä MV-kuva? Mielenkiintoinen huomio. Näin oppimisen kannalta: Miten sävyaluetta pitäisi säätää "näyttelykelpoiseksi"?