Vs: Millä perusteella on paras? Joo kyllä niinhän tuossa edellä koitin sanoa että takalinssi on ulompana kun 21 mm f/3.4 vanhaa ja uutta vertailin. Vaan tuskinpa uusi on huonompi filmilläkään. 1980 ilmestyi jo selkeästi retrofocus tyyppinen 21/2.8 koska piti saada M6:n valotusmittari toimimaan. Vain M5:n valotusmittari voi toimia 21/3.4 Super Angulonin kanssa joka muuten on Schneiderin tekemä. (Viimeiset versiot siitä ovat M5:n takia höylättyjä.)
Vs: Millä perusteella on paras? Perinteisellä laajakulmarakenteella on tietenkin etuja suunnitteluun verraten retrofokus rakenteeseen. Mutta jo kameran rungon valonmittaus on tuonut tarpeen retrofokukseen. Peilikameroissa tietenkin syy on peilin vaatima tila. Digi tuo omat juttunsa: LEICA 21mm f/4 SUPER-ANGULON (1958-1963) Perinteisellä laajakulmalla tapahtuu yleensä valon vähenemistä reunoja kohden ja heikompaa toistoa siellä. Siis tämä myös filmillä. Linjat ovat kai helpommin myös suoria (siis noin suunnittelun kannalta - suunnittelu kun on aina kompromissien tekoa siten että eri tavoitelluille ominaisuuksille asetetaan rakenteen monimutkaisuuden, koon ja hinnan rajoitteet). Kaipa parhaat vanhat laajakulmarakenteet voivat olla kuitenkin piirroltaan myös ylivoimaisia ainakin keskeltä. Mutta kokonaisuus ratkaisee ja tietenkin peruslähtökohta on että sitä voi käyttää. Vähän sama asetelma kuin edellä: toinen sanoo että uusi Summilux 35 on paras maailmassa ja toinen ettei voi olla kun AF puuttuu. Retrofocus voi olla hyvin tasainen piirroltaan kulmasta kulmaan ja kyllä sekin voi olla parhaan objektiivin merkki monelle. Esimerkkinä Hasselbladin Zeiss Distagon 40mm FLE: huiput jo täydellä aukolla eikä paljoa laske himmentäenkään. Pentax 645 FA 35mm Review (Piirtokykyä voi ilmoittaa käsittääkseni monella asteikolla. Siksi tuollaisia yksinkertaisia taulukoita ei voi vertailla toisiin testeihin. Tarkoitan että jos löytää mitatun taulukon Zeiss Biogonista, ei lukuja voine verrata toisen vertailun taulukkoon.)