Katukuvaus on mielestäni laji siinä kuin luontokuvauskin jota voi tehdä eritavoilla. Itse eroittelen katukuvauksen lavastamattomiin/ulkopuolisiin tarkailukuviin ja huomatuksitulluna pyydettyihi jopa ohjattuihin kuviin. Itse harrastan lähikuvien osalta 90% "lupa pyydettyihin" kuviin ja pidemältä ei niin tunistettavista kohteista lavastamattomia. En kuitenkaan väitä että muulla tavalla ei saisi ottaa. Ajatuksianne katukuvauksesta olkaa hyvä.
Vs: Katukuvauksesta http://www.in-public.com/information/what_is Tuolla on minusta hyvin sanottu mitä katuvalokuvaus on. Katuvalokuvauksessa minusta se juttu on se havaitsemisen ilo joka ainakin minulta puuttuu kun järjestelen jotain kuvaa. Ei se itse kuvaus ole se juttu vaan se havainto tai oivallus, se tekee siitä kiinnostavaa.
Vs: Katukuvauksesta Käsittääkseni katukuvaus on enemmänkin tilanteiden ja asioiden kuvaamista sellaisenaan kuin ne ovat. Lavastetut ja ohjatut kuvat ovat jotain muuta. En arvota kumpaakaan toisen yläpuolelle vaan näissä kuva ja sen sisältö ratkaisee. Katukuvauksessa on kaksi lähestymistapaa kuvaamiseen. Toisessa havainnoidaan ympäristöä ja kuvataan kun jotain kuvaamisen arvoista tapahtuu tai näkyy. Toisessa tavassa asetutaan johonkin odottamaan, että jotain tapahtuisi. Jälkimmäisessä odotetaan elementtien asettuvan haluamallaan tavalla. Ensimmäisestä tavasta kuvata esimerkkinä vaikka Jouko Leskelä ja jälkimmäisestä Matt Stuart.
Vs: Katukuvauksesta Siis näin me koemme sen? Minulle tuntematomien satunaisten ihmisten käyttäminen on katukuvausta, siinäkin on omat juttunsa, ei se että kuvaan malliani kadulla ole sitä tai jos kuvaan malliani metsässä niin ei se ole luontokuvaamista Tapahtuma on minulle kuitenkin erillinen ja mielummin kuvaan ihmisiä siten että saan edes hiljaisen hyväksynnän siten että he huomioivat minun kuvaavan heitä, vaikka silloin tilanne muuttu (kun kohde tiedostaa tulevansa kuvatuksi niin kuvan luonne muuttuu) niin se on silti eri kuin mallin käyttäminen, no jos tuota ei voi kutsua katukuvaamiseksi niin mitä se on? Toisaalta varsinainen katukuvaus on niin vaikeaa hommaa että usein tyydytään suhteelisen vaatimattomiin kuviin, vaikka mielestäni vaikeus ei ole välttämättä peruste huonoihin kuviin? Minusta tämä ns. oikea katukuvaus on todella harvan hallitsemalaji ja usein tyydytään näenäisen nokkeliin havaintoihin. Hieman sama kuin että kotkasta tärähtänytkin kuva on julkaisukelpoinen.
Vs: Katukuvauksesta Musta olisi nastempaa jos toisten tekstien linkittämisen siasta ihmiset näkisi sen verran vaivaa että muotoilisivat oman ajatuksen vapaamuotoisesti niistä asioista mitä ovat tekstistä oivaltaneet. En noita linkkejä enkä yleensä muitakaan tavaile sillä minä keskustelen omien mielipiteiteni pohjalta. Myöskin ketjun luettavuuden ja ajatusten vaihon sujuvuuden kannalat voisi siiten vaika lainata ketjuun suoraan oleelisia ajatuksia tuosta tekstistä?
Vs: Katukuvauksesta Tästä täytyy olla Jartsan kanssa samaa mieltä. Onhan noi linkit useimmiten hyödyllisiä, mutta kuvaajien omat käsitykset ovat keskustelun kannalta mielenkiintoisempia.
Vs: Katukuvauksesta Juu se ei ole helppoa, koska pelkästään se, että kuva on otettu kadulla tai että kuvaaja sanoo sitä katukuvaksi, ei tee siitä erikoista. Valitettavan paljon näkee kuvia, joissa ei ole mitään arkipäivästä poikkeavaa tai muutenkaan oivallusta. Tämän takia itse vieroksun jossain määrin määritelmää "katukuvaus" ja kutsuisin ehkä tätä mieluummin tilannekuvaukseksi tai joksikin muuksi. Se mitä tällä "hyvällä katukuvauksella" yleensä tarkoitetaan, on kuitenkin paljon muuta, kuin vain jotain kadulla tapahtuvaa valokuvausta. Kannattaa tsekata toi in-public.com ja esim. Nils Jörgensenin, Matt Stuartin ja Trent Parken portfoliot. Toki muidenkin, jos jaksaa. Todella oivaltavaa settiä ja uskomattomia tilanteita ja oivalluksia. Monista näistä kuvista kyllä tajuaa, että sielä kaduilla joutuu todella viettämään aikaa, että tuollaiset tilanteet sattuvat kohdalle. http://www.in-public.com/NilsJorgensen/gallery/60 http://www.in-public.com/MattStuart/image/1653 http://www.in-public.com/TrentParke/gallery/66
Vs: Katukuvauksesta Näin varmaan on. Maailman jäsentämisessä on kuitenkin hyvä erottaa toisistaan laatu ja lajityyppi. Jotkuthan haluaisivat esimerkiksi kutsua vain hyviä valokuvia "valokuviksi". Se olisi vähän sama kuin jos vain mestariluokan mäkihyppyjä kutsuttaisiin mäkihypyiksi ja Janne Ahonen saisi epäonnistuessaan kutsua tekemistään toisella termillä (eikä siihen oikein voisi edes soveltaa mäkihypyn pistelaskua, mikä olisi ylimääräinen nöyryytys ja hankaluus tuomareille - jos laji onkin eri, hän ei olekaan enää huonompi siinä, mitä tuli kilpailemaan!).
Vs: Katukuvauksesta Ei tekstiä, vaan kuvia. Katukuvia. Olivat viime vuonna Jyväskylässä Lumo-näyttelyssä. http://www.urbanart.co.za/index.html kapa
Vs: Katukuvauksesta Olen Jarin kanssa kyllä samaa mieltä linkkien lähettelystä, mutta minulla ei eilen ollut aikaa kirjoittaa itse mitään. Ja mielestäni se teksti oli hyvä, peilasi monia omia ajatuksiani. Itselle "katukuvaus" on enemmän tietty kuvaamisen mielentila kuin tyyli. Hyvä "katukuva" on sellainen näkymä todellisuudesta (usein hyvin arkinen) johon tiivistyy hyvin monta ja usein toistensa kanssa ristiriidassa olevaa viestiä. Hyvässä katukuvassa ei ole yhtä aihetta tai kohdetta, joka katsojan pitäisi "hoksata." Sen takia hyvä katukuva usein hämmentää ja ärsyttää katsojaa. Hyvä katukuva ei yleensä "iske" vaan "vaivaa." Olen itse aika paljon "oivalluksia" esittelevää kuvausta vastaan, jota juuri esimerkiksi mainittu inpublic edustaa. Jos "oivallus" tai suora ironia on kuvan ainoa kantava voima, kuvan kiinnostavuus mielestäni on vähän samaa luokkaa kuin humoristisissa kuvissa, sama vitsi ei jaksa naurattaa kovin monella katsomalla. Tästäkin on tietenkin poikkeuksia, mutta jatkuvasti naurattavassa kuvassa on silloin usein muutakin taikaa kuin se pelkkä vitsi. Samoin inpublicissa on hyviäkin kuvia, mutta yleistä linjaa määrää tuo kuvituskuvamainen iskevyys.
Vs: Katukuvauksesta Tämän takia mielelläni kutsuisinkin tätä tyylilajia, josta puhuin, joksikin muuksi kuin vain katukuvaksi. Esim. joku "oivaltava tilannekuvaus" ;-D. Itse mielessäni tämä tyylilaji, jota ajattelen, ei rajoitu vain kaduille. Toisaalta hieman harmittaa, että mikä tahansa kadulla lonkalta otettu kuva yleistetään samaan kategoriaan kuin esim. nuo varsin oivaltavat kuvat, joita mainitsemissanikin portfolioissa on. Kyllä hyvä kuva vaatii jonkinnäköisen oivalluksen, vaikka sitten visuaalisen, jos se dokumentoisi "vain arkipäiväistäkin asiaa". Itse olen selannut In-publicin sivut läpi monta kertaa siitä lähtien, kun n. puoli vuotta sitten(?) ne löysin, vaikka ei niitä ehkä yhdellä kerralla kovin pitkään tule tuijotettua. Koen jonkinlaista mielihyvää, kun huomaan nämä oivallukset ja ymmärrän, että ne ovat aitoja tilanteita ja usein sellaisia, joita ei itse ehkä huomaisi tai tajuaisi etsiä. Joidenkin kuvien kohdalla tuntuu lähes epätodelliselta, että kuvaaja on onnistunut sellaisen tilanteen bongaamaan ja tallentamaan.
Vs: Katukuvauksesta Minua kiinnostaisi katukuvaamisessa ihmisten omakohtaiset kokemukset seuraavasta: Oletteko kuvanneet Helsingissä? Pyytämättä ihmisiltä lupaa? Miten he ovat reagoineet, jos ovat huomanneet? Onko mielestänne tavallista ja hyväksyttävää kuvata pyytämättä lupaa kadulla? Nimim. Tuntuu hassulta
Vs: Katukuvauksesta Itselläni on hieman negatiivisia kokemuksia ns. tarkkailu katukuvaamisesta, kyllä ihmiset aika pitkäänaamaa näytää kun he huomaavat että heistä on otettu kuva ja siitä ei ainakaan minulle jäänyt nasta maku suuhun. Toisaalta olen jokusen kerran kuvailut ihmisiä lupia kysellen ja niistä kerroista minulla on taas hyvin mukavia muistoja. Mielestäni on haastavaa kysyä lupa ja saada silti ihmiset olemaan luonollisen näköisiä kuvissa.
Vs: Katukuvauksesta Helsingissä on viel suht helppo kuvata koska siellä on paljon ihmisiä ja kaikilla ei ole hirveästi aikaa jäädä kyselemään. Ei siinä minusta ole mitään väärää ottaa ihmisestä kuva vaikkei kysyisi lupaa, joskus se on ainoa oikea tapa. Mutta joidenkin mielestä se riittää jo syyksi käydä ihmiseen fyysisesti käsiksi, mikä minusta on kyllä väärin.
Vs: Katukuvauksesta Joo no tuossa onkin se juttu että en itse halua varsinaista katukuvausta juuri harrastaa, saan ihna riitävästi vihaa pääleni kuvia esittäessäni, saati että vielä niitä ottaessa. Itselläni on kyllä se periaate että kun kuvaan niin normaalilla tai laajiksella, sillä esim. 70-200mm näytää ulkopuoliselle isolta zoomilta ja sen kanssa puiston pekillä torinveiressä istuessa san muutaman todella halveksivan katseen vaikka kuvasin iltseasiassa lintuja. Minulla ei ole kokemusta mitä katukuvaus on herättänyt aikaisemmin 70-90 luvulla, mutta nykyisen kännykamera/valvontakamera määrän edessä saattaa olla että ihmiset on herkempiä. Sekin miten jotkut yksilöt kuvaa saataa pahentaa ihmisten suhtautumista kuvaamiseen ja toisaalta on mielenkiintoista että oikeasti on oikeust kuvat ketä vaan julkisella paikalla ja tehdä siitä vaikka näyttely. Mutta joo olisi ihan mielenkiintoista kuvata "oikeaa" katukuvaa pitää vain keksiä miten sen tekisi sopusoinussa ihmisten kanssa?
Vs: Katukuvauksesta Mjoo ei katukuvauksessa tarvi 50mm pidempää lasia filmin kanssa. Ite kuvaan yleensä 35mm ku se on vähän helpompi. Katukuvaajilla on yleensä aina kamera mukana joten hirveen isoissa laseissa ei ole edes järkeä.
Vs: Katukuvauksesta Ei mulla ole kyllä ollut mitään ongelmia katukuvaamisessa helsingissä. Kuvaan lähes aina 35mm lasilla, mutta kesä meni 25mm lasilla varmaan 90%. Välillä jopa isolla mustalla canonin slr-kameralla ja salamalla päin pläsiä. Ei ongelmia. Stadilaiset on zombeja, ei ne reagoi mitenkään. Jos klikkaat alla olevaa linkkiä niin etusivulla pari ekaa kuvaa on jotain sellasta mitä kesällä tuli siellä kuvattua. Vastapainoksi sitten kouluprojektissa yhdistelin tota tyyliä missä ei kysytä kuvauslupia siihen, että kysytään lupa kuvaamiseen ja ohjaillaan ihmistä.