Vs: Miljoonaleica ^Kenties joku saattoi todeta samaa, kun saman kameramallin 25:stä kappaleesta yksi vaihtoi omistajaa 320 000 eurolla kolme vuotta sitten. Näitä ei kaiveta lisää kaivoksista ja tuoreiden uutisten mukaan miljonäärien lukumäärä sen kuin kasvaa.
Vs: Miljoonaleica Yhtäkaikki sairasta meininkiä. Antaisivat ko. rahat vaikka hyväntekeväisyyteen - veikkaan että tulis paljon parempi mielikin, kuin kameraa vitriinissä ihaillessa ja siinä vempatessa.
Vs: Miljoonaleica Minä veikkaan, että kameran ostanut kiinalaismiljonääri on tuskin hankintarahojaan ansainnut lotolla. Ettei olisi melamiinibisneksiä, josta taas voitaisiin sitten arvailla heikäläisen paremmasta mielestä.
Vs: Miljoonaleica Tulipa taas mieleen Ingo Forsergin kertoma juttu ( tunnettu Leicakorjaaja ja Die cameran omistaja): Hänelle tuli käymään yksi nuorehko mies, kaivoi taskustaan aivan naarmuuttuneen kameran raadon. Sanoi: Eräs ystävämme sanoi että tämä kamera saattaisi olla arvokas. Mummimme ja vaarimme jäämistöstä löytyi tällainen vaatimattoman näköinen laite, annoimme sen lapsille leikkikaluksi ja he veivät sen hiekkalaatikolle, jossa tämä ystävämme näki sen. Ingo järkyttyi ja lipsautti hampaidensa välistä: Niin, jos olisitte tuoneet sen siinä kunnossa missä löysitte, olisi se tuhansien Eurojen arvoinen, mutta nyt sillä on vain romun arvo. Kaveri pani kameran taskuunsa ja käveli ulos. Ingo ajatteli: Tuli tehtyä elämän moka, jos olisi tarjonnut viisikymppiä, olisi mies ilomielin luopunut Ensimmäistä sarjaa olevasta UR leican versiosta, nyt käveli ulos eikä edes tullut kysyttyä nimeä tai puhelin numeroa... Näemmä hinta on kivunnut jo melko mukaviin lukemiin...