Minua ihmetyttää sama asia kuin Kapaakin. Tosin samalla tyylillä tehdään kaavamaisesti monia muitakin aiheita. Minusta on ihmeellistä, että studio-olosuhteissa koitetaan lavastaa joku tunnetila juurikin aukaisemalla suu ammolleen tai näyttelemällä 'haavoittunutta' tai meikkaamalla verijälkiä ja laittamalla puukko tai ase käteen. En ymmärrä sellaisten kuvien tarkoitusta. Eri asia, jos tuollaiset sitten syvätään ja jälkikäsittelyssä liitetään asianmukaiseen ympäristöön. Silloin kyseessä ei kyllä enää ole valokuva vaan kuvituskuva. Minusta tekohymyllä oleva peruspönötyskin on huomattavasti mielenkiintoisempi.
No, tyylejä ja tapoja on. Pönötyksillä on paikkansa, mutta en nyt olisi paheksumassa muitakaan ilmaisun muotoja. Joku sanoi aikanaan, että "niin on jos siltä näyttää". Ja niin se on. Jos kuva näyttää kivalta, niin se on kiva. Kauneus tietysti on katsojan silmässä, kaikki eivät ole kohderyhmää millekään kuvalle. (Joskus vuosikymmeniä sitten kävin valokuvataiteen museon näyttelyssä. Siellä oli 12 suomalaisen taiteilijan kuvia esillä. Aikani hortoiltuani tulin siihen tulokseen, että minua miellyttävät tasan yhden kuvaajan tuotokset. Muut olivat aika lailla yhdentekevää näennäistaidetta. Se yksi oli Minkkinen, joka sittemmin on ollut muittenkin mielestä varsin arvostettu. Kaikki eivät tykkää kaikesta, mutta eihän se ole väheksymisen syy. Antaa porukan puuhastella.)