Silloin tällöin pomppaa keskusteluissa (esim. taannoinen laatukeskustelu joka vielä jatkuu, tai ulkomaiset foorumit/nyyssit) esiin asenne, että ennen vanhaan oli filmillä niin helppo kuvata, senkun kuvasi ja vei kuvat kehitettäväksi johonkin, mistä ne sai valmiina ulos, ja nykyään digillä joutuu niin hitosti ähertämään rawkonvertterissa, fotarissa jne? Tässähän vertaillaan kahta aivan eri asiaa. Filmitapauksessa annettiin kaikki säätö ja tulostaminen toisen osapuolen (joka vieläpä mahdollisesti koneellisti sen omalta osaltaan) tehtäväksi ja maksettiin siitä. Tässä digitapauksessa taas haluttiin tehdä kaikki itse kun kerran fotariin ja raw-konvertteriin mentiin. Jos halutaan vertailla pitäisi vertailla tilanteita missä molemmissa tapauksissa tehtiin kaikki itse tai ei mitään itse, eli vaikkapa se väridian kehittäminen ja vedostaminen ihan itse vs. raw/fotari/tulostin, tai vastaavasti että tipautetaan filmirulla tai muistikortti fotoliikkeeseen ja haetaan lopputulos myöhemmin. (Voisiko tässä samalla joku selventää miksi monet filmin ja digin eroja vertaillessaan vertailevat digipokkareita filmijärkkäreihin? "kyllä mun Canon A-1 tuotti parempia kuvia kuin halpisminidigipokkari, eli kyllä filmi on parempaa!") Ennen kuin joku hermostuu niin kuvailen itse enimmäkseen filmillä. En vaan aina ymmärrä muiden ihmisten ajatuskulkua ja koitan sitä selventää itselleni.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? ei niitä digikuvia ole mikään pakko säätää, mutta kai sitä tekee ihmisten mieli niitä viilata kun kerta on mahdollisuus. itse soisin kyllä onnistuvani kuvassa jo siinä vaiheessa kun painan laukaisinta, ettei tarttis enää viilata koneella.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Joskus tuntuu, että ihmiset näkevät _mahdollisuuden_ säätää asioita negatiivisena. Kun kerran on mahdollista, niin sitten sitä jotenkin "joutuu" tekemään ja koko homma on huono asia. En oikein tue tätäkään ajatusmallia koska ainahan voin jättää koko homman muiden huoleksi, muistikortti liikkeeseen ja kymppikuvanivaskan kanssa tunnin päästä kotiin - jos siis haluaisin oikeasti kymppikuvia yhtään sen enempää kuin ennenkään (eli en juurikaan..)
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Itse olen tehnyt paljon töitä filmilläkin, vaikken edes ole kaikkia vedostanut. Ammattimaisessa muotokuvauksessa esim.finninaamaisten rippipoikien negojen kanssa meni pitkä tovi. Kaikkea ei voi meikkaamallakaan peittää, varsinkaan kun niitä on välistä jonoksi asti ovella ja aikaa kuvaukseen on rajallisesti. Digillä tehdessä viimeistelyn taso paranee.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Ja mahdollisuus sössiä originaali kelvottomaan kuntoon vähenee oleellisesti...
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Se mikä on mielenkiintoista, on digitaalisen datan säilyminen pidemmällä aikavälillä. On mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tästä datasta on olemassa 15-20 vuoden kuluttua.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Niinkö? Netissä ei paljoa tarvitse keikkua kun jo tulee keskustelua kadonneiden kuvien etsinnästä. Ilmeisen vaikeata juu...
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Nettikuvat eivät parane liikkeessä tulostamalla. Ajat ja kamerat muuttuvat, ja joskus jopa parempaan suuntaan. Vasta vähän aikaa on löytynyt joitakin kuluttajahintaisia digitaalikameroita, joiden jäljiltä kuva saattaa jopa epäoptimaalisissa oloissa olla sellainen, että kuvien teknistä laatua ei tarvitse aina parannella. Eli nyt aletaan enemmän elää vapaaehtoisuuden aikaa.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Mitä tässä ovat nettikuvat? Kyllä tulostuspalveluiden automatiikat korjailevat esim. pieleenvalottumisia jonkinverran. Ja väritasapainoja yms. Joskus tietysti arvaten pieleen, mutta niin se oli ennenkin kymppikuvakasaa liikkeestä hakeissa. Olen ihmeissäni lähinnä siksi että olen tähän fotaroinnin tarpeesta valittamiseen jostain syystä kiinnittänyt huomiota vasta ihan viime aikoina, kun ihmiset ovat alkaneet ostamaan esim. Canonin, Nikonin tai Pentaxin nykyajan harrastelijadigijärkkäreitä. Kyllä näissä kuvanlaatu ilman omia käsittelemisiä on sen verran kohdallaan, että se tuntikausien rawkonverttailu ja fotarointi on jo ihan yhtä vapaaehtoista puuhaa kuin kuvien kehittäminen ja vedostaminen itse "ennen vanhaan" oli.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Ne ihmiset taitavat usein olla samoja tyyppejä jotka ennen heittivät negatiivit menemään haettuaan kuvat kehityksestä, eli eivät paljon mieti tekemisiään
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? En mä ainakaan sitä mahdollisuutta negatiivisena näe, mutta jos mä haluankin harrastaa valokuvausta kameralla enkä tietokoneen näppäilyä? Ja toisaalta en mä koe onnistuneeni valokuvauksessa, jos siitä kuvasta tuleekin onnistuneen olonen fotarissa käpistellessä. Sinänsä ei väliä miten kuva on tehty, kun kuvaa katsoo, mutta kuvaajan arvostus onkin sitten valokuvaus- tai kuvankäsittelytaitoja kohtaan siitä riippuen (tai molempia). Harrastus on mulle kuitenkin mieluinen ajanviete, haluan siitä jotain mielihyvää ja mieleisen asian parissa nähdyn vaivan aikaansaama tulos sitten oppimisena tai onnistuneena lopputuloksena on palkitsevaa. Tietokoneen kanssa lähinnä on menny hermot
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Keskustelu lienee osittain lähtenyt ammattikuvaajien työnkuvan muutoksesta. Ennen kuvattiin dia ja se lähti asiakkaalle joka hoiti sen reprottavaksi. Nykyisin asiakas haluaa että kuvaaja toimittaa valmiin aineiston tiedostona.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Tai sitten niitä, jotka ovat niin tumpeloita tietokoneiden kanssa että omaa taitamattomuuttaan/kokemattomuuttaan hävittävät kuvansa. Ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti välitä tietotekniikasta mutta joutuvat sen kanssa pakosti toimimaan ainakin jonkin verran, on kyllä erittäin paljon. Itse en osaa edes ajatella omia vanhempiani touhuamassa digikameroiden tai tietokoneiden parissa.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Niin, ja se säätäminen on joissain tapauksissa yksinkertaisesti vaan pakollista jos mielii tuotoksiaan katsoa - kuvasin parin purjehdusreissun kuvat Nikon 5400 -pokkarilla ja jälki oli kyllä ruokottoman huonoa: pahamaineisen digihunnun poistaimisessa sai nähdä vaivaa oikein tosissaan kuten myös väritasapainon fiksaamisessakin. Seuraavalle reissulle lähti taas Mamiya mukaan ja Nikon pääsi kiertoon. Tämä nyt ei ole mitenkään digipokkarin ja keskikoonkameran rinnastamista - Nikon oli mukava vain siksi, että vahinkon sattuessa (kamera 4 kilometrin syvyydessä) menetys ei olisi ollut kovin suuri.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? "Filmitapauksessa annettiin kaikki säätö ja tulostaminen toisen osapuolen (joka vieläpä mahdollisesti koneellisti sen omalta osaltaan) tehtäväksi ja maksettiin siitä." Tämä on varsin karkea yleistys, eikä edes koske pelkästään analogista kuvaamista. Hyvään kuvaan säädöt joutuu aina tekemään, tavalla tai toisella. Ennen ne tehtiin pimiössä, nyt tietokoneessa. Perusjutut täytyy oivaltaa ja osata. Joka on tehnyt "säätöjä" pimiössä, oppii pian sen mitä eri kuvankäsittelyohjelmilla voi aikaan saada, (ja hämmästyy siitä, miten helppoa se nykyään on). Kyllä se on kuvan käyttötarkoitus, joka ratkaisee sen millainen kuvan on oltava, ei se miten se on kuvattu.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Itse sanoisin, että kyllä se hyvä kuva on pirun helppo tehdä pimiössä. Ottaa vain paperia ja alkaa tekemään ihan fyysisesti. Kun taas digillä ensin yrität saada kuvan kuntoon ruudulla, ja sitten alkaa se säätö, että saa vielä jo säädetyn kuvan paperivedoksen kuntoon. Suurin etu mielestäni Digillä on se, että kun kaikki säädöt on kohdillaan, niin täysin samanlaisen kuvan aikaansaaminen vaatii enää vain napin painalluksen, kun taas pimiössä täytyy kaikki lisävalotukset ja varjostukset tehdä alusta asti uudestaan.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Jos haluaa, että digikuvaus on yhtä helppoa ja huoletonta kuin filmiaikaan rullan vieminen liikkeeseen niin konvertoi rawit cs2:n pulikalla kaikki namikat automaattiasennossa. Se hoitaa sen minkä pikalabbis ennen teki filmille. Hoitaa homman vielä eräajona niin ei tule kiusausta puuttua namiskuukkeleihin. Sitten paperit tulostimeen ja varakasetit koneen viereen ja tulostamaan. Voi olla, että muutaman kortillisen jälkeen haluaa osallistua siihen säätöön itsekin. Aika monta kertaa ennen vanhaan piti käydä negat läpi kun kuvat ei ollut ihan sitä mitä muistikuvien mukaan oli tullut kuvattua.
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Nyt ei ihminen ymmärrä, miksi pitäisi helpolla päästäkseen käyttää jotain RAW-konvertteria automaattiasennossa, kun paljon helpommalla saa saman asia kuvaamalla JPEG-kuvia. Pitääkö helppouskin tehdä niin kovin monimutkaisesti?
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? Siksi raw kun sillä pääsee lähemmäs sitä filmin helppoutta. Ota muutama räpsy raw+jpg silleen puolihuolimattomasti valottaen ja kun raw on mankeloitu acr:n läpi niin vertaat miltä näyttää. Veikkaan, että raw on parempi mitä kameran jpg. Antoihan se värinegakin virheitä anteeksi ja jos yhtä helpolla pitää päästä niin kukas niitä valotuksia niin tarkkaan haluaa miettiä. Ei kyllä kuvasta meikäläisen lähestymistapaa valokuvaukseen
Vs: Miksi sanotaan että digillä joutuu tekemään hirveästi työtä fotarissa? En nyt sanoisi että filmi olisi mitenkään helppoa, harvoin edes värit on kohdallaan kun skannaa negan tai dian. Mv on tosin aika helppoa, ei tarvi kun vähän kurveja ja usmia. Kuvasin jollain kämäsellä digipokkarilla ja jälki oli parempaa paljon helpommin mitä dialla, ei tarvinu ku levelssit säätää. Aika tunari vissiin saa olla jos nykyaikana ei saa noilla digijärjestelmillä hyvää jälkeä aikaansa.