Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? No jos tässä jossain vaiheessa päätyy tollaseen 11x14" kokoon, niin ei tarvitse enää miettiä sitä esitysformaattia
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Voisin kirjoittaa aivan samat perustelut filmikuvaamiselle Enkä minäkään ole löytänyt erityistä filmilookia, mutta minulle uutena asiana värifilkka keskarikoossa ja itse kehittäminen ovat hauskaa puuhailua.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Kyllä sitä osaamista printtauspuolellakin tarvitaan. Pitää tietää, kuinka musteet, paperi ja laite kommunikoivat keskenään. Toki sitten, kun kaikki on kohdallaan, niin voidaan tuottaa samaa jälkeä. Materiaali pitää tuntea, jotta voi tehdä oikeanlaisen tiedoston ja se on sitä käsityötä ja ammattitaitoa, vaikkakin erilaista, kuin perinteisin menetelmin. Keräilijöitä on monenlaisia. Yksi tykkää vintagesta, toinen nykytaiteesta, kolmas... Kömpelö yleistys tuo ylläoleva. Minulle lopputulos on tärkein, ei se, miten se on saavutettu. Minä sen saan parhaiten aikaiseksi nykyteknologialla. Toiset sitten jollain muulla. Turha näistä vängätä. A. Adams-vainaa olisi varmaan ollut tyytyväinen voidessaan vedostaa nykymenetelmin. Ei olisi tarvinnut vääntää vaikeasta negasta päivätolkulla kunnon vedosta, joka sitten reprottiin printtikokoon ja "massatuotettiin" pinnakkaisina. Väärään kokoon vedostaminen voi tapahtua perinteisessä pimiössäkin.Nekin voi saksia. Tässä on kyseessä taidemarkkinoitten pelisäännöt. Perinteinen ajatus valokuvan monistettavuudesta ja edullisuudesta kaikelle kansalle on valitettavasti mennyttä aikaa. Minä yritin jokunen aika sitten signeerata vedokseni siten, että ei ollut editiota, vain kuvaus/vedostusvuosi. Muutama kauppa jäi tekemättä, kun ei ollut antaa tietoa editiosta. Valitettavasti valokuvataiteilijankin on syötävä, sen kuuluisan punaviinin ohella, ja palasin sitten takaisin ruotuun. Tuo numerointihan oli grafiikanvedoksissa siksi, että laatta ei kestänyt vedostusta loputtomiin, ja siksi ne numeroitiin, ja monesti alkupää oli arvokkaampi, koska laatta ei ollut vielä kulunut. Tämä pätee osittain vieläkin, mutta esimerkiksi valokuvataiteessa on kyseessä puhtaasti kaupallinen merkitys. Numeroinnilla taataan, ettei vedoksia ole kaupan määrätömästi. Tällä nostetaan markkina-arvoa. Näin se vaan menee. kapa
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Käsitin niin, että se ohjelmassa esiintynyt tulostaja teki printtiä siinä vieressä seisseelle asiakkaalle, joka sanoi, että kuva on liian iso. Ilmeisesti asiakas luuli, että kuva toimisi suuressa koossa, muttei ollutkaan enää sitä mieltä, kun kuvan näki, joten kuva vaan palasiksi ja roskiin. Vahinkoprinttaukseksi en tuota sanoisi, asiakkaan visualisointivirhearvioksi ehkä. Tämäkin siis, jos käsitin tuon tilanteen oikein. Muutenhan se on sitten sen tulostajan virhe. Kapa jo tuohon pimiö-printtausvertaukseen vastasikin, mutta pari juttua myös siitä. Vuosia sitten kehitin ensimmäisen filmini kotipimiössä ja tulos oli erittäin hyvä. Pari viikkoa sitten tulostin tummasävyistä kuvaa kotona ja tumma pää oli aivan liian tumma, siis musta. En voi verrata pimiövedostusta tulostukseen, sillä en ole koskaan pimiössä vedostanut, mutta yliyksinkertaistettu pointti on, että alalla kuin alalla voi tyytyä tekemään perusjälkeä perusasetuksilla tai sitten lopun elämää miettiä, minkä voisi tehdä paremmin, tehokkaammin, tyylikkäämmin, perusteellisemmin tms. Yhtä lailla niitä elämää, harrastusta ja mielenkiintoa ylläpitäviä muuttujia on tulostuspuolella kuin perinteisellä pimiöpuolellakin.
Vs: Miksi kuvaat filmille, jos skannaat ja esität näytöllä? Jetsulleen sitä. Seuraavaksi vois koettaa kehittää itse. Sais taas ostella uusia välineitä. Oi onnea.