Olen ollut näkevinäni että "oikeiden valokuvaajien" mielessä asetetaan rakennusten yksityiskohdat isompaan arvoon kuin luonnon. Kukka makrot aloittelijan räpelystä ja kuva lohjenneesta maalista taidetta. Onko tämä loogista?
On se kenties loogista siinä vaiheessa jos "oikea valokuvaaja" on keskittynyt juuri niiden rakennusten kuvaamiseen... Riippuu siis ihan kuvaajasta.
Niin mutta miksi useat katsojat ylistävät kuvaa seinästä ja kaunis oksa haukutaan. Onko olemassa jotain tästä kuuluu pitää ja tästä ei saa pitää että täytäisi jotkut kriteerit?
Onko ihmisten mielipiteissä siis pääsääntöisesti vikaa? Eiköhän nuo mielipiteet ole A- kuvakohtaisia B- omiin mieltymyksiinsä liittyviä kohteiden ja kuvaustyylin suhteen Tuskin siitä on mitään käsikirjaa minkä tyylisistä tai mistä kuvauskohteista täällä saa pitää ja mitä ei... Usko tai älä...
Väitän että on näillä netti saiteilla syntynyt kuvaus kohteiden mukainen arvostelu. Kyllä kerkiverto Jarppa haluaa kuulua joukkoon ja silloin tulee peesattua isoja poikia. Ja ennen kuin huomaakaa niin ottaa ja laitaa esille samoja kuvia. Tässä on ajatuksen paikka.
Eikös Jari noissa sunkin kuvissa ole enemmin pyrkimys esteettiseen kauneuteen ja sääntöjen noudattamiseen kuin löytämään sisältöä jostain "satunnaisesta räpsystä"? Katsoitko niitä HCB:n kuvia ja mitä mieltä olit niistä? Jos kuvanluku ei kiinnosta niin miksi kiinnostaa mitä muut näkee noissa kuvissa? Taisi tulla enempi kysymyksiä kuin oli tarkoitus, sori.
Vastaukset 1. kyllä on pyrkimys, tosin sisältö ei kuviani pilaisi 2. Katsoin ja pidin ja olen enenkin törmännyt. 3. Kyllä kiinostaa ja on kirjojakin hyllyssä ja jopa luettu. 4. Yleensä ihmisen käytäytyminen kiinostaa ja varsinkin jos sille ei ole selvää syytä. Mielestäni tämä kysymys on aiheelinen ja miettimisen arvoinen.
Kuva ei mitenkään liity keskusteluun, mutta kuvana ihan jees ja se kertoo tarinan. Siitä voi päätellä että ollaan tulossa johonkin valmistujaisiin varmaa yo juhliin. Kello on yli 21 ja kuvaaja ottaa kameran mukaan kun menee avaamaan ovea. Siinä äiti ja isä tuomassa Janille kukkaa?
Niin, kotimaassa nämä eri sivustot hieman jakautuvat sisällön suhteen. Meillä kotimaassa löytyy aivan huikeita luontokuvia yhdeltä sivustolta, aloittelijan ensiräpsyjä toiselta, kostoykkösiä kerääviä kuvia yhdeltä ja täällä laukussa on - onneksi - paljon valokuvia ihmisistä sekä tietenkin paljon koirulikuvia. Jari.Siren voisi vetää yhteenvedon noista globaaleista kotimaan tason heittämällä kepittävistä sivustoista. Hehkutetaanko tärähtänyttä kukkamacroa ja pimeässä 30s valotettua suihkukaappia samalla tavalla kuin esim. kaunista hääpotrettia? Valokuvissa on eroja sisällöstä riippumatta. PS. multakin löytyy kuva missä on kukka, seinä ja ihminen =)
Miten nyt saitien erot tähän liityvät? Onko siis tällä sivustolla joku oma tyyli? Tai siis pitäisikö olla ja haluuntaanko selaista rakentaa? Onko kysymys miksi ihmisen rakentamasta ympäristöstä otettu kuva arvioidaa eri tavalla kuin luonon muokkaamasta liian vaikea?
* Taide-orientoituneilla sivustoilla ei arvosteta dokumentaarisia luontokuvia, koska niissä ei lähtökohtaisesti ole omaa tulkintaa ja koska ne ovat profiloituneet uuden kameran ostaneen kokeilukuviksi. * Yksi taiteen funktio on luoda uusia näkökulmia asioihin. Esimerkiksi seinäkuvat saavat ihmiset näkemään ympäristöään ja sen laatuja uusilla tavoilla, uusin silmin. Siksi seinäkuvia usein arvostetaan, ei itseisarvoisesti. * Eri kohteista otetut kuvat edustavat usein eri tyylilajeja. Kuvia ei (sivistyneissä piireissä) arvioida niinkään kohteen perusteella kuin tyylilajin puitteissa ja sen kautta sovellettavien kulttuuristen käytäntöjen avulla. * Jos kukkakuva nousee irti massasta ja sisältää jotain omaa tulkintaa kukan, luonnon, maailman tai estetiikan suhteen, se arvioidaa aina paremmaksi kuin bulkkikuva ja samalla sitä aletaan arvostella eri näkökulmasta kuin biologian koulukirjan kuvaa. * Jne.
Pari päivää sitten Onko kuvanluku ja tulkinta jotenkin eri asioita? Kenties, kun minäkin kuuntelen sujuvasti Swahilia, mutten ymmärrä sanaakaan.
Tavallisia kukkakuvia on melkein jokainen itsekin kuvannut vaikka kuinka. Vaikka kukkakuva siis on silmää miellyttävä, se ei välttämättä erotu suuresta massasta, eikä näinollen ole sen kummemman elämyksen lähde muille kuin ehkä kuvaajalleen ja tämän äidille. Tietysti myös kukkakuva voi olla omaperäinen ja tuore, ei aihe sitä pois sulje. Jos onnistuu löytämään jotain mielenkiintoista seinästä, ja onnistuu esittämään sen valokuvauksen keinoin mielenkiintoisella tavalla, on tuloksena mielenkiintoinen kuva. Se saattaa vaatia enemmän tutkiskelua, ennenkuin katsoja onnistuu näkemään kauneuden päällimmäisen tylsyyden ("sehän on vain seinä") alta. Seinäkuva, jossa ei ole mitään taiteellisesti mielenkiintoista, onkin sitten tietysti puuduttavan tylsä, eikä viehätä ketään. Ylipäätään aiheella ei ole juurikaan merkitystä sinänsä. Mistä tahansa aiheesta saa hyviä ja huonoja kuvia. Joistain aiheesta mielenkiintoisen kuvan saaminen on haastavampaa, mutta toisaalta onnistuminen on silloin myös palkitsevampaa. Pelkistäminen on minusta hieno tapa esittää kauneutta arkisissa asioissa. Katsojalle ei anneta kukkasia, auringonlaskuja tai nätei flikoi, vaan pakotetaan hänet näkemään jotain pientä kaunista sellaisessa, mitä hän on nähnyt päivittäin, mutta ei koskaan katsonut. Kun hän sen näkee, hän kokee oivalluksen ja hänen maailmankuvansa avartuu vähän. Se on aika hieno juttu, jos sellaisessa onnistuu.
Onko kuva oksasta (jossa vaikka joku tunistettava muoto) luontokuva vai onko se dokumentti millainen oksa on, vai onko se taidetta? Se onko kuvaaja kaupungissa tai luonnossa kuvaamassa ei vaikuta itse kuvan etsimiseen, molemmissa ympäristöissä etsitään kohdetta joku erinlaisuuden estetiikan yms. perustein. Ei kalliosta tai kivitaloista muotojen etsiminen hirveästi muuten ero kuin että taloissa muodot on valmiiksi mietitty ja tallennetaan jonkun muun luomaa taidetta (arkkitehtuuri) ja kallion kuvaamisessa pitää olla luova ja hakea itse ne muodot. Se että onko niin että oikea taiteilija ei metsään mene tai ei siellä selviydy, pitäähän aina hetkeksi istua punaviinille keräämään inspiraatiota. Vaikka usein juuri kameran ostanut ottaa ne pakolliset auringon-lasku yms. kuvat niin se ei alenna niiden tai samaa aihepiiriä kuvaavien kokeneempien kuvaajien kuvia, muuta kuin taide-orjentuneiden ihmisten pienessä mielessä. Jos hiemankin perehtyy arkkitehtuuriin ja miten huolellisesti ympäristöt suunnitellaan, niin itku silmässä voi etsi jotain omaa muiden taiteesta. Se että ottaa kuvan talosta kamera vinossa ei ole omaa. Arvostetaan sellaista mikä on itsellekkin helppoa kuvata ja lähellä.
No on olemassa kuvantulkintaa (taide) ja kuvanlukua oikeastaa (kuvalla kertominen) miten katse kuvassa kiertää, sommittelun ohjeet, kohteen korostaminen tai sen hukuttaminen= millainen kuva keskiverto ihmistä miellyttää erilaisiin mainos yms. on oikeastaan kysymys hieman epäselvistä termeistä.
Se voi olla mikä vaan tai kaikkia, tai yhdelle yhtä, toiselle toista. Mikä vaikkapa tämä sinun mielestäsi on?
Tai enneminkin se juttu on siinä miten se kuva on otettu, siis myös mitä se kyseinen kuva kertoo aiheesta ja asiasta sekä miltä kannalta, vai pelkästään itse asian jne.
Loitolle "Tämä" oli hyvä vertaus siitä että loppupelissä katsoja luo kohteen sisällön jos sitä ei suoraan ole kerottu. sf:lle se miten kuva on otettu voi olla tärkeää kuvaajalle tai kuvaamisesta kiinostuneelle, mutta irralliselle katsojalle on suhteelisen saman tekevää miten kuva on otettu. Ja nyt lämmittämään saunaa.