Näillä Suomalaisilla valokuvaus foorumeilla kovasti puhutaan noista kouluista ja muista teistä ammattikuvaajaksi. Ei se ammattikuvaajan homma niin loistava ammatti ole. Lehti kuvaajana hytistä pakkasessa kun poliitikot tai muut julkimot ilmestyvät kuvattavaksi. Juttelin juuri erään eläkkeelle jäävän muotokuvaajan kanssa ja hän sanoi että jos olisi tiennyt niin olisi hankkinut toisen ammatin. Odotella studiossaan että joku tulisi passi kuvaan. Taide kuvaaminen voisi olla hauskaa jos siitä saisi elantonsa. Mainoskuvaaminenkin on pitkänpääle aikamoista hieromista, vaikkakin siellä kuvaajat jotain tienaavatkin jos ovat hyviä. Kyllä ne on harvassa jotka saavat edes keskipalkkaa. Ammattikuvaajien käyttö laskee ja kovasti kuitenkin koulutetaan lisää kuvaajia kortistoon. Kannattaisi harkita ehkä jotain toista ammattia millä elää ja vain harrastaa, silloin kuvaaminen voisi olla kivaa.
Selvä se sitten on. Harva ammatti on sellainen jossa kaikki sitä ammattia harjoittavat ihmiset viihtyvät.
Useimmista ammateista katoaa ylimääräinen hohde kun niitä on jonkin aikaa harjoittanut. Pakko sanoa, tuo on pukeutumiskysymys ;-) Suurten säännöllisten tulojen takia ei alalle varmaaankaan kannata ryhtyä. Täytyy olla jokin muu motiivi. Onkos tuo nyt itsekseen ajattelua vaiko neuvo ammattikuvaajille?
Pointtini on että unelmat ja todellisuus ei kohtaa. Saatetaan kuvitella että kuvaaminen on saman kaltaista kuin harrastaessa, jolloin kuvataan juuri niin paljon ja kauan kuin tuntuu hyvältä. Ei oteta huomioon että leivän saanti on todella hankalaa. Voihan jollekin puutarhan hoito olla harrastus, mutta puistotyöläisen homma ei varmasti ole kivaa. Kyllä saataa koulukuvaajakin hieman leipääntyä kuvaamiseen, kun on viikko kuvia otettu. Ei ehkä töistäpäästyä lähde heti lintuja kuvaamaan.
Onkos tuo nyt itsekseen ajattelua vaiko neuvo ammattikuvaajille?[/quote] Miten sen voit selaiseksi käsittää?
Jos tämä on tullut nelikymppiselle yllätyksenä, niin pitää sanoa että ole kateellinen aijemmasta elämästäsi.
Luitko viestin alun? Se helpottaa usein viestin ymmärtämistä. Kirjoitus on tarkoitettu alalle himoitseville ja arvostelen lähinnä jatkuvaa ylikoulutusta alalle.
Olisit sanonut sen vaka otsikoss, sen sijaan että maalailet isolla pensselkillä jotain retorisia kysymyksiä, joihin et halua vastauksia, koska sinä jo tiedät, muut, ne raukat, eivät. No joo, olishan ton voinut lukeakin muta kun e jaska, tekti ei aina ole nii hepolukusta. Monele alalle on nykyisin ylikoulutusta. Kolut koulutavat sitä mitä halutaan, eiköä sitä mitä me täällä pärisemme. Teitäkin aurataan ja hiekoitetaan liian vähän.
En nyt puhu muista aloista, puhun valokuvauksesta. Eikö kuvaajan ammati ole monen sitä hararstavan nuoren haave? Monta hakijaa on taikkiin vuositain ja monta "pääsee" sisään? Itseläni on kolme lasta ja vanhin on juuri siinä vaiheessa että on valitsemassa koulutusta. Mielstäni on asialista keskustella myös siitä mitä ammati oikeasti on, eikä vain maalailla ihanne kuvia sen autuudesta. Jos nyt edes joku koulutukseen hakeutumista harkitseva edes hieman miettisi asiaa. Työ tilanne alalla ei ole nyt edes välttävä ja tulevaisuudessa ei ole muutosta ainakaan parempaan näkyvissä.
Mielestäni kukaan täällä ei ole maalaillut ihannekuvia valokuvaajan ammatista? Eikös tuollaiset ihannekuvat jostain ammatista kuulu jonnekin 10-18 v kieppeille? Kameralaukku.comin käyttäjät ovat tietääkseni aikuisia, joten meille tuskin tarvitsee paatoksella tätä asiaa jauhaa.
Ok. Jos nuorilla on väärä käsitys eri alojen työllisyydestä, palkkauksesta ja työtehtävien luonteista, niin mitä ajattelit asialle tehdä? Lähetätkö asiaa koskevan adressin työministeriöön, eduskuntaan vai ajattelitko että vaihdamme täällä tätä "kysymystäsi" koskevaa informaatiota, ja: koska varmasti hekin haluavat perusteluja ja parannusesityksiä. Koska kehittyminen on aukealaisen maailmankatsomuksen äiti, niin luonnollisesti kerromme valmiita paketteja mihin kannattaa mennä kouluun ja töihin, että mikä kullekin sopii, eikä ole edes työnä sitten pettymys? Vai vaihdammeko vain itse työmme Jeesuksenhommaan täysipäiväisesti?
Nuorena sitä luulee, että jos tykkää jostain jutusta ja sitten saa tehdä sitä työkseen, niin töissä on aina hauskaa. Mutta näinhän se ei ole, vaan työhön aina leipääntyy enemmän tai vähemmän. Kyllä varmasti on ammattikuvaajia, jotka kuvaavat vapaa-aikanaan taiteen luomisen vuoksi, mutta eiköhän useimmilla käy niin, että harrastus hiipuu.
Eikös se palkka ole ammatinvalintakysymys? Jos aikanaan valitsee ammatin, jossa on tilastojen mukaan huono palkka ja olemattomat etemismahdollisuudet, niin eikös siitä saa syyttää itseään? Tieto palkoista ja etenemismahdollisuuksista on kyllä saatavissa, kunhan vain viitsii kysyä. Kaikista hommista on mahdotonta maksaa keskimääräistä parempaa palkkaa....... Jos ei nuorena halua panostaa itseensä, juuri siihen aikaan kuin pitäisi, eikä edes hakeudu sellaiselle alalle, jossa on edes potentiaalinen mahdollisuus saada hieman perempaa palkkaa, niin oma valintahan se on. Paino sanalla valinta. Silloin on turha itkeä toisten parempien palkkojen perään. Jos taas ei ole edellytyksiä, vaikka miten yrittäisi, niin sille nyt ei vain voi mitään. Maailma ei ole, eikä voi olla täysin tasa-arvoinen paikka. Se miten yhteiskuntaan sijoittuu on meillä tehty niin henkilöstä itsestään riippuvaiseksi kuin se kohtuudella käsittääkseni näillä resursseilla voi olla. Ei vaikuta juurikaan faijan palkka opiskelumahdollisuuksiin, toisin kuin liki kaikkialla muualla maailmassa on laita. Jos senvertainen oma halu puuttuu, mitä nyt tarvitaan, niin eipä sitten mitään... Toiset tekevät valintansa muiden syiden kuin palkan perusteella. Se on täysin kunnioitettavaa, minusta jopa enemmän pelkkä kuin palkan perusteella tehty vallinta. Mutta jos sitten ryhtyy katkeraksi muiden paremmista palkoista, on kyllä enemmän kuin vähän hakoteillä. Menkääpä kysymään isovanhemmilta, pääsikö jokainen halukas yrittämään oppikouluun, lukioon ja yliopistoon tai ylipäätään jatkamaan opiskelua kansakoulun jälkeen. Se oli aikalailla erilainen maailma insinöörin pojalle kuin sekatyömiehen tyttärelle vielä 50-60 luvulla.
Ei kaikesta, mutta on asioita ja valintoja, joista kannattaa kyllä kantaa vastuu ihan itse. Ammatinvalinta on aikapitkalle tänä päivänä sellainen. Voi olla, että se homma jonka valitsi ei olekaan sitä mitä kuvitteli, mutta palkkatason voi kyllä tarvittaessa tarkistaa vaikka verottajalta..... tai kerran vuodessa lehdistä. Jos sitä ei tehnyt valintaa tehdessään, niin voipi kyllä katsoa vain peiliin. Jos kaikkiin asioihin ei voikaan vaikuttaa, niin ehkä kannattaa ottaa kantaa edes niihin itseään koskeviin asioihin, joihin voi. Ammatinvalinta on yksi niistä. Ja itse ne perusteet valitsee, jolla sen tekee. Siitä ei voi syyttää muita. Kaikki asiat maailmassa eivät myöskään ole toisten tai yhteiskunnan syytä..... Ainiin, Hyvää Uutta Vuotta 2006! Tuokoon se meille kullekin parempia valintoja...
Näille olis kiva nähdä myös jotain muuta pohjaa kuin "musta tuntuu", vaikka valokuvaus ei olekaan leipätyöni.